Gimman bestis kävi kylässä

Anja tuli eilen Samun ja koirien kanssa Vaasassa käymään. Tulivat tänään meilläkin piipahtamaan ja kyllä oli taas Gimmalla ja Praylla hauskaa. Samu jäi meille pelailemaan pleikkarilla kun Anja ja minä käytiin koirien kans pikku lenkillä metsässä. Koirat olivatkin yllättävän rauhakseen. Anja meinas, että johtui siitä kun Praylla on juoksu niin nuuskuttelee enemmän ja kun oli outo metsä ja pimeää niin eivät kaahaa samalla lailla kuin muuten. Kyllä ne siellä ihan mukavasti kuitenkin välillä pyrähteli.

Lenkin jälkeen pelattiin neljästään Cluedoa. Samu oli ottanut pelin mukaan. Kuinkahan kauan siitä on kun olen viimeksi peliä pelannut? Varmaan jotain parisenkymmentä vuotta. Harri meinas, että se on 30 vuotta sitten viimeksi sitä pelannut, mutta se taitaa olla kuitenkin vähän liioittelua. Aluksi musta tuntui, etten ikinä opi sitä pelaamaan, mutta muisti palaili pätkittäin ja kyllä se alkoi sitten sujua. Samu voitti pelin :-)

Kaikki koirat työpäivän samassa tilassa

Tänään sitten uskallettiin jättää Gimma ensimmäistä kertaa työpäivän ajaksi samaan tilaan shelttien kanssa. Niillä on siis käytössä olohuone, keittiö ja eteinen. Gimma on useampaan kertaan ollut jo pidemmän aikaa (max 4 tuntia) isommassa tilassa eikä silloin ole mitään pahoja tehnyt. Nyt sitten ensimmäistä kertaa täyden työpäivän tässä tilassa. Pelonsekaisin tuntein tulin töistä kotiin ja tarkistin tilanteen. Onneksi ei ollut mitään pahoja tehnyt ja näin kyllä uskoinkin, mutta kun ei koskaan voi olla varma. Tuossa eteisessä kun Gimma on ollut niin on ainoastaan pikkuisen lipaston laatikkoa syönyt, ei sen kummempaa. Kiltti tyttö :-)

Otin pitkästä aikaa vähän tokoa pihassa kun se on nyt taas hetkeksi unohtunut ihan kokonaan. Seuraamista koitin lelun kanssa. Yksi askel ok, mutta heti kun tulee lisää niin ottaa etäisyyttä. Ei kiva. Nameja mulla ei nyt ollut, joten yritin lelun kanssa jatkaa, mutta ei siitä kyllä tule oikein mitään. Käy ehkä vähän liikaa kiepeillä tuossa liikkeessä, jos on lelu tarjolla. Pitää koittaa seuraavaksi taas nameilla, jos menisi paremmin. Kaukoja otettiin ensin ihan yksittäisinä vaihtoina ja lelu lensi palkaksi. Nopeat vaihdot. Etäisyyttä koiraan ehkä noin metri. Otin lopuksi pidemmän sarjan, en ole ihan varma tuliko siinä kaikki mahdolliset vaihdot, mutta ainakin aika lähelle sitä ja meni kyllä hirmu hyvin. Toi on kyllä meidän lemppariliike. En ois ikinä uskonut, että joskus vielä tykkään tehdä koiran kanssa kaukoja. Edelleen tuossa toimi lelupalkka eikä jumittanut yhtään. Jos alkaa jumittaa niin mietitään palkka sitten uudelleen.

"Suden" jälkiä metsässä

Miten voikin yksi puhelinkeskustelu vaikuttaa siihen mitä näkee ja kuulee metsässä :-D. Lähdin agilityharrkojen jälkeen lenkille kun oli vielä valoisaa. Alkumatkan kävelin peltoteitä pitkin, jolloin myös juttelin Eltsun kanssa puhelimessa. Se kertoi, että oli eilen EHKÄ nähnyt suden heidän lähellä eli noin kuuden kilometrin päästä täältä. Silloin oli kyllä ollut jo pimeätä ja otsalampun valossa havainto tehty, mutta oli kuulema hyvin paljon suden oloinen. Apuva! Mähän tietty sitten kun metsään tuosta peltotieltä menin näin koko ajan suden jälkiä. Oli varmasti vain isojen koirien jälkiä, mutta minkäs teet kun ne näytti ihan suden jäljiltä :-D. Harri tosin kotona kertoi, että suden jälki on sen verran iso, että sen kyllä tunnistaa. No ei ne pelkät jäljet... Mähän tietty kuulin koko ajan jotain ääniä lenkin aikana ja mun mielestä koiratkin käyttäytyi ihan ihmeellisesti, pysähteli koko ajan kuuntelemaan ääniä. Tais olla mun mielikuvituksen tuotetta koko homma :-D

Kinkunsulatustreenit kasvihuoneella

Agilitytreeneissä Jennin ja Markon kanssa. Mulla oli molemmat koirat mukana, mutta Markolla vain Hertz ja Jennillä Loox. Jenni oli taas piirtänyt harkkaradan:

Ensin mentiin valkoisten numeroiden mukaisesti. Menin ensin Gimman kanssa. Valssilla kakkoselta, törkkäys kolmesen taakse ja baclapilla putkeen. Olin ihan varma, että Gimma ei enää mitään baclapiä osaa, mutta kyllä se sen edelleen osas, meni tosi hyvin. 7:lta 8:lle sylkkärillä ja samaten 8:lta 9:lle. Tässä vähän tökkäs, en meinannut millään malttaa tarpeeksi peruutella ja käänsin koiran ennen kuin se edes pystyi hyppäämään. Sain tämänkin kohdan kuitenkin sujumaan. Pituus oli täysimittainen ja sen Gimma osaa kyllä jo tosi hyvin. Otettiin lopuksi koko pätkä 1-11. Olipa mukava tehdä pidempää rataa ja vielä saada se onnistumaan :-). 14-17 otettiin erillisenä ja sain Gimman menemään pituuden vaikka itse jäin hyppyjen taakse ohjaamaan. Rengasta otettiin erikseen kun sitä ei vielä osata kunnolla. Loppusuoraharkka otettiin kolmella viimeisellä hypyllä ja se meni hyvin. Lopuksi vielä kepit remmin kanssa eikä ongelmaa.

Mimmin kanssa oletin, että rata on liian helppo. Ei saisi koskaan olettaa yhtään mitään :-D. Backlapin kanssa oli pienen pieniä ongelmia. Tai itse backlap onnistui, mutta en meinannut millään saada siitä putkeen. Muutamalla toistolla tämä saatiin kuitenkin onnstumaan. Seuraava paha paikka oli kaksi sylkkäriä peräkkäin esteillä 7-9. Vaikka Mimmi pieni koira onkin niin kyllä sille silti pitää tilaa antaa sylkkäreihin. Tämän kun tajusin niin sujui tosi hyvin. Kepeillä jätti muutaman kerran kesken kun otin kunnolla sivuetäisyyttä, mutta saatiin sekin toistojen jälkeen onnistumaan. Jätin jopa hypyn väliin ja onnistui! Loppusuora menee hyvin kun meikäläinen vaan jaksaa pinkoa.

Punaisten nueroiden rata jälleen ensin Gimmalla. Esteet 1-7 yhteen menoon ja meni kyllä tosi hyvin. Kolmoselta kääntyi hienosti, samaten 6-putkelta vaikka menikin sinne kovalla vauhdilla. 9-12 meni kans hienosti. Jälleen pystyin hyppyjen takaa ohjaamaan pituudelle. Rengasta harjoiteltiin Jennin avustuksella. Otin Gimman kanssa pikkuisen vauhtia renkaalle ja Jenni oli palkan kanssa valmiina jonkin matkan päästä renkaasta. Mä itse heitin lelun liian lähelle ja Gimma alkoi muutenkin kääntymään muhun päin kun odotti palkkaa. Lopuksi otettiin vielä niin, että tultiin vähän kauempaa renkaalle ja sen perään hyppy ja sitten bileet pystyyn. Tää vaikutti hyvältä keinolta. Kiitos Jenni vinkistä :-)

Mimmillä meni tämä pätkä aika kivasti, mutta jostain syystä ei taipunut pujottelun ekaan väliin. Kiersi ekan kepin hyvin, mutta aloitti pujottelun vasta toisesta välistä. En meinannut millään saada sitä taipumaan ekaan väliin vaikka otin ihan pienellä vauhdilla. Aloin jo epäillä, että onkohan se kipeä kun ei tuossa aiemmin ole ongelmaa ollut. Voihan se olla, että oli vain jokin tekniikkavirhekin. Sain mä sen sitten toistojen kautta onnistumaan, mutta vähän jäi vaivaamaan kuitenkin. Loppusuora menee kyllä ihan hyvin, jos mä vaan jaksan juosta. Mimmi menee just mun vaihtia ja jos mä hyydyn niin hyytyy myös Mimmin vauhti. Jenni sitten ehdotti, että jos se odottaa maalissa lelun kanssa kun me Mimmin kanssa mennään rataa niin mun ei tarvitse lelua taskusta kaivaa ja heittää. Minä taas kehitin kootut mutku-selitykset, että ei Mimmi välitä lelusta, jos joku muu sen heittää tai jos se on valmiina maassa. Onneksi Jenni piti päänsä ja mä suostuin kokeilemaan, meni nimittäin toooosi paljon paremmin kuin olin odottanut. Mimmi ei tainnut ihan nähdä kun Jenni lelun sille heitti, mutta meni sen kuitenkin hakemaan kun vaan näytin lelun suuntaan. Tätä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Koitin sitten vielä vähän revittää lelulla ja heittää sen yhden hypyn taakse niin, että Mimmi näki sen. Pidin Mimmistä kiinni ja yritin vähän kuumentaa ja jestas se syöksyi lelulle tosi makeesti! Silleen shelttimakeesti, ei bortsumakeesti ;-) eli hieman hillitymmin. Koitin samaa vielä kahden hypyn takaa ja hyvin pinkoi suoran ilman mun juoksua. Mä oon ihan täpinässä!! Saataisko me vihdoin ja viimein nää eteenmenemisetkin kuntoon Mimmulin kanssa. Oisko vähän makee juttu :-)

Kisailmot Turun 17.1. kisoihin lähti eteenpäin. Kiva päästä kisaamaan :-)

Kakkaoksennus sohvalle, yäk!

Tosi ihanaa kun on talvi ja ulkona olevat kakkakikkareet jäätyvät, on Mimmillä jälleen paljon herkuteltavaa. Jotain vastustamattoman hyvää on sen mielestä jäätyneissä kakoissa... Tänään jälleen sellaista veteli naamaansa lenkin aikana ja sisällä sitten aikamme oltuamme oksensi kakkaoksennuksen sohvalle mun viereen. Haju oli jotain ihan kauheeta! Sillä aikaa kun lähdin hakemaan paperia, jolla siivota sotku oli Gimma jo ehtinyt siivota suurimman osan. Oikein herttaista.

Muuten joulun pyhät on menneet nautiskellen hyvistä keleistä ja valoisalla lenkkeilystä. On kyllä ollut kiva pitkästä aikaa käydä useampana päivänä lenkillä valoisan aikaan. Nyt vaan lämpötila on jälleen mennyt plussan puolelle, joten lumet katoaa (taas kerran), jos ei pian pakastu. Myös kinkkua ja suklaata on tässä pyhien aikana syöty ihan tarpeeksi. Pitää taas varmaan aloittaa laihdutuskuuri tammikuussa ;-)

Pimun vuoro kadota lenkillä

Olipas Pimun vuoro sitten tehdä se katoamistemppu, jota olen pelännytkin. Aiemminkin olen kirjoittanut, että se aina luulee tietävänsä mitä polkuja kuljetaan ja tänään tosiaan kävi niin. Tänään oli aivan ihana talvinen päivä, ei tuulen häivää, lunta maassa ja aurinkokin pikkasen pilkisteli, pakkasta jotain 6 astetta. Niin joulusää kuin vain voi olla kun sitä luntakin sitten loppujen lopuksi tuli. Ihana ilma :-). Kävin koirien kanssa pitkän lenkin kun oli näin hieno ilma ja kun kerran valoisan aikaan lenkille pääsi. Kotiin oli enää noin 15 minsaa kun Pimu katosi. Kävelin yhden polkuristeyksen ohi, josta viime aikoina olen aina kääntynyt vasemmalle ja nyt jatkoinkin suoraan. Noin viisi metriä ennen tätä risteytsä katsoin, että Pimpula tulee mukana, joten jatkoin eteenpäin tallustamista. Tuosta 20-30 metrin päässä on peltotie, jonne jäin Pimua odottamaan kun ei heti näkynyt, ettei vaan liian kauas meistä jää ja eksy. Ei näy eikä kuulu. Aloin huudella Pimua nimellä, ei mitään. Palasin takaisin risteyskohtaan eikä yhtään mitään. Huusin myös tosi vihaisesti nimellä koska se yleensä tepsii, jos hyvällä ei meinaa kätköiltä tulla mun luo. Nyt ei mitään. Ajantajusta ei kunnon mielikuvaa, mutta varmaan sellaiset 10 minuuttia huutelin. Meinasi paniikki iskeä kun ei Pimusta mitään havaintoa.

Lähdin hissukseen kävelemään kotiinpäin peltotietä pitkin kun yhtäkkiä tajusin, että hitto vie, Pimu on varmasti jäänyt just ennen sitä polkuristeystä haistelemaan jotain plänttiä ja kun oli haistelut haistellut ei ollut enää nähnyt meitä ja oletti meidän menneen sitä polkua pitkin, jota monena aiempana kertana ollaan menty. Käännyin peltotieltä takaisin ja lähdinkin sitten sitä polkua pitkin kävelemään, jota pitkin oletin Pimunkin menneen. Koitin soittaa Harrille kotiin, että olisi tsekannut, jos Pimu olisi jo pihalle ilmestynyt, mutta Harri ei vastannut puhelimeen. Noh, minä sitten päättäväisenä käpyttelin kotiin ja toivoin sydämeni pohjasta, että Pimu tulee viimeistään meidän pihassa vastaan ja niinhän se onneksi tulikin. Huh, mikä helpotus!! Mä jo sieluni silmin näin, että Pimu vaan kyhjöttää jossain metsässä eikä uskalla liikkua mihinkään kun luonnetestikin kertoo sen toimintakyvyn olevan miinuksen puolella. Onneksi tuon verran kuitenkin sitä löytyy, että kotiin osaa :-)

Otin kuvan Gimman löytämästä luusta ennen kuin vein sen roskiin. Tässä kuva ja jos joku tietää mistä elukasta toi on lähtöisin voisi valistaa muakin :-)

Aaton aaton treenit

Aamulla heräsin jo puoli kahdeksalta, että varmasti ehdin ajoissa viime hetken täydennysostoksille. Menin Prismaan puoli kymmeneltä ja oletin, että siellä ei vielä siihen aikaan ole paljon porukkaa. Joo, oletin väärin... Taisi koko Vaasa olla kans aikaisin ostoksilla. Jestas, että oli porukkaa ja mulla meinas mennä hermo monta kertaa. Eikö hemmetti niitä ostoskärryjä voi jotenkin muuten parkkeerata maito-osastolla kuin poikittain käytävälle? Kysyn vaan??? AAARRGHH!! Onneksi mulla ei ollut kuin vähän täydennysostoksia ja pääsin kohtuullisen nopeasti tuolta pois. Kävin vielä työpaikan ruokalasta hakemassa tilaamani lanttu- ja porkkanalaatikot, sienisalaatin ja joululimpun. Jos noi on hyviä niin tilaan ensi vuonna jälleen. Sienisalaattia olen jo saanutkin maistaa joululounaalla töissä ja ainakin se oli hyvää. Harri saa maistella sitten noi laatikot, minä en niihin koske :-D

Mun piti tänään tehdä joulusiivouskin ennen kuin lähden agilityharkkoihin. Eipä ihan mennyt tämä putkeen. Imuri ei vetänyt ollenkaan ja ihmekös tuo kun pölypussi on ihan täynnä eikä tietenkään pölypusseja missään. Onneksi Harri oli vielä kaupungilla, joten soitin sille, jos toisi uusia pusseja. Oli sitten tuonut treenien aikaan ja imuroinutkin. Ihana :-). Kyllä mäki kuitenkin siivosin, pesin nimittäin vessat.

Treeneissä Jennin kanssa. Jennillä oli mukana Konna, Loox ja Hertz, mulla mukana Mimmi ja Gimma. Tällä kertaa oli aika suoraviivaista menoa tarjolla kun Jennin pitää Looxin kanssa harjoitella vähän tuota suoraankin menoa. Tekee ihan hyvää välillä konkareidenkin kanssa tehdä vähän helpompaa rataa, jossa vaan luukutetaan menemään. Tässä rata suunnilleen, en ihan saanut sitä sellaiseksi kun oikeasti oli:

Mimmin kanssa kummassakaan radassa ei juurikaa mitään ongelmaa. Ekalla (valkoiset numerot) ainoa ongelmakohta oli kun seiskalta otin vetämällä putkeen, jolloin en ehtinyt putken päähän ohjaamaan hypylle ja Mimmi vähän kaarsi mua kohden. Lähti kuitenkin hypylle kun heitin sen kädellä sinne. Kun otin valssaamalla seiskan ja siitä heitin putkeen niin jatkokin sujui mainiosti. Punaisilla numeroidussa radassa meinasi olla ongelmia saada vitosputken oikeaan päähän koira. Putken pää oli tällä radalla enemmän käännetty siihen suuntaan, josta putkelle tultiin, mutta silti se meinasi olla ongelma kun ei voinut kunnolla vetää keppien takia.

Gimman kanssa otettiin pätkissä. Meillä on edelleen rimat niin, että toinen pää on minikorkeudessa ja toinen on maassa. Valkoisilla numeroilla harjoiteltiin kutsuhyppyä kolmosen takaa. Oletin, että tässä tulee esteiden ohituksia kun ne ei olleet ihan suorassa linjassa, mutta oletin väärin - Gimma meni ne hienosti heti oikein. Sitten otettiin esteet 5-9. Kun vaan sai Gimman irtoamaan vitoselle niin loppu meni tosi hyvin. Lisättiin sitten vielä aan alla oleva putki mukaan kuvioon. Otin ensin pelkän aan alla olevan putken, ettei Gimma ihmettele aa-estettä siinä, ei mitään ongelmaa. Sitten otettiin koko pätkä ja lelu odottamassa 10-putken jälkeen. Vähän ihmetteli 9-hypyllä, että missä palkka kun aiemmin oli siinä, mutta tosi hyvin lähti kuitenkin putkeen. Hieno tyttö! Otettiin myös 13-16 ja se meni hyvin, myös loppusuora meni hienosti. Keppeillä mun piti laittaa uudelleen palkka loppuun. Meni sen verran hitaasti ilman palkkaa, ettei mitään järkeä. Eipä pidetä tämän kanssa kiirettä kun meillä ei oikeasti ole kiire yhtään mihinkään :-D

Punaiset numerot otettiin ensin 1-8. Tässä meinasi tosiaan olla ongelmia saada vitosputken oikeaan päähän koira. Gimma keräs ihan mahdottoman vauhdin tuossa putkien välissä ja vaan suhahti vitoseen väärästä päästä. Kyllä mä sen sitten sain oikein kun läpsytin reiteen ja ohjasin kunnolla myös kropalla. Seiskahypyllä halusin leikata ja ensin kääntyi väärään suuntaan. Pari toistoa lelupalkan kanssa niin johan alkoi toimia. Lopuksi vielä otettiin jälleen loppusuoratreeniä.