Hiljaiseloa flunssan takia

Olen ollut kipeänä koko viikon ja pois töistä. Ihan hirveä lenssu iski. Kuumetta kuitenkaan ei ole ollut kuin asteen verran, vaikka olon puolesta olisin uskonut sitä olevan enemmän. Nenää on kutittanut, silmät vuotanut, nenä vuotanut ja olen aivastellut varmaan sata kertaa päivässä. Siltä se ainakin on tuntunut... Tänään tuntuu olevan kuitenkin jo parempi päivä. Kävin jo vähän pidemmällä lenkillä koirien kanssa. Hikeä pukkasi kyllä, mutta ei enää yhtä pahasti kuin aiemmin tällä viikolla. Ehkä tämä tästä muuttuu vielä paremmaksi.

Lenkit tosiaan on koirien kanssa ollut ihan minimaalisia. Olenkin korvannut niiden puutetta pujotteluharjoituksilla. Yritän vahvistaa sisäänmenoa vaikeuttamalla kulmaa pikku hiljaa. Totutan vedätyksiin, leikkauksiin, itsenäisiin pujottelun aloituksiin ja itsekseen pujotteluun. Montaa toistoa kerrallaan en ole jaksanut ottaa, mutta jonkin verran kuitenkin. Näyttää siltä, että sekä Gimmalla että Mimmillä kaikista vaikein osuus on itsenäinen pujottelun aloitus kun itse olen valmiina jo keppien lopussa. Onneksi on kaaret olemassa, joilla tuotakin varmasti ajan kanssa saan paremmaksi.

Gimma lähti eilen viikonlopuksi Jennin ja Markon luo. Jenni houkutteli mua lauantaiksi Tampereelle kisaamaan eikä mua nyt huvittanut yhtään lähteä kun vapaa viikonloppu houkutteli aika kovasti pitkästä aikaa. Lupasin kuitenkin Gimman ilmoittaa kisoihin, jos Jenni haluaisi sen kanssa kisata ja halusihan se :-D. Eilen olivat sitten käyneet vähän treenailemassa ja kuulema oli mennyt tosi hyvin myös Jennin kanssa. Enkä tätä kyllä hetkeäkään epäillyt :-). Jänskättää aika kovasti miten niillä kisoissa käy :-O

Koti kyllä tuntuu aika tyhjältä kun Gimma ei täällä ole. Mä olen kuvitellut, että se on hyvinkin näkymätön koira, mutta ei se näemmä olekaan :-D. On aika tylsää kun meidän ilopilleri on pois... Lohduttaa toki vähän kun tiedän, että se viihtyy tuolla oikein mainiosti kun saa peuhata muiden rotutovereiden kanssa.

Mimmistä olen huomannut, että se on huomattavasti vapautuneempi lenkillä ilman Gimmaa. Painelee metsässä edes takas minkä kintuistaan pääsee enkä pahemmin sitä koko lenkin aikana näe. Gimman kanssa nuo sinkoilut metsässä menee ainoastaan Gimman aloitteesta, ei koskaan enää Mimmin. Vähän surullista sinänsä, että Gimma noin pahasti rajoittaa Mimmin menemisiä. Onneksi se ei kuitenkaan näytä pahemmin siitä kärsivän, vaikka mistäpä minä sen tiedän kärsiikö vai ei...