MM-Liévin, Ranska

MM-kisat onnellisesti takana. Kone pysyi mennen tullen ilmassa, vaikka varsinkin tullessa rytyytti ihan kamalasti. Olin ihan varma, että se on menoa nyt. Onneksi ei kuitenkaan niin käynyt :-). Mimmi ♥ oli ihanan cool koko reissun, vaikka ei ole ikinä mennyt junalla eikä lentokoneella. Kisapaikallakin oli normaali itsensä eikä välittänyt metelistä juurikaan. Avajaisissa ehkä ihan vähän, mutta sekin voi olla mun vainoharhaisuutta :-D

Keskiviikkona lähdettiin junalla köröttelemään Tikkurilaan ja siitä taksilla (en jaksanut katsella sopivaa linja-autoa) lentokentälle. Olin vähän liian aikaisin paikalla. Rauhassa tehtiin lähtöselvitys, jonka jälkeen kävin syömässä jotain pientä. Meinasi tulla ihan pitkäksi aika kun en kovin aikaisessa vaiheessa halunnut mennä turvatarkastuksen läpi kun sieltä ei sitten enää päässyt pois. Lento meni ihan kohtuullisesti. Laskeutuessa pilvien läpi, kone tärisi ja hyppeli oikein kunnolla. Ja mua pelotti. Pelkäsin, että tartutan pelkoni Mimmiin, mutta eipä niin tainnut käydä. Ihan omana itsenään tuli lentolaukusta ulos :-)

Torstaina oli harjoitukset ja eläinlääkäritarkastus. Kentälle oli rakennettu yksi rata, jota ei oltu jaettu mitenkään. Joukkueen johto sen sitten paperilla jakoi kolmeen osaan, että jokaiselle säkäryhmälle on omat treeniesteet, joita sitten vaihdettiin aina muutaman minuutin päästä. Kisapaikalle oli hyvää ajatellen tuotu ihan uusi keinonurmimatto. Se vaan oli ihan kamalan liukas. Mimmi-rukka ei pysynyt pystyssä ollenkaan :-(. Sehän ei juurikaan liukastele, ei aikoinaan edes Serti-matolla, jota moni haukkui liukkaaksi. Vitsit, että tuossa vaiheessa meni jo fiilikset aika lailla.

Harjoituksissa. Kuva: Jukka Pätynen

Eläinlääkärintarkastus oli aika pikainen. Tarkistivat mikrosirun, rabies-rokotuksen ja tsekkasivat onko koiralla juoksu. Mitään muuta ei tehty! Ei katsottu koiran liikkeitä, ei tunnusteltu imusolmukkeita eikä varsinkaan ihmetelty Mimmin puuttuvaa häntää. Kukaan ei koko kisarupeaman aikana kysynyt Mimmin hännästä :-O. Ihan turhaan sen käännöksen häntätodistuksesta hommasin :-D. Tosin, jos sitä ei olisi ollut niin ehkä sitä sitten olisikin kyselty. Parempi aina varautua pahimpaan :-)

Perjantaina oli heti aamulla aikaisin avajaiset. Kamala ruuhka oli kun sinne ajettiin ja jouduttiinkin auton kyydistä poistumaan ennen aikojaan ja kävelemään paikan päälle, että ehdittiin mukaan. Silti jouduttiin odottelemaan käytävällä aika kauan ennen kuin päästiin areenalle. Mulla tuli tuossa odotellessa yhtäkkiä mieleen ajatus, että hitto vie, me ollaan MM-kisoissa! Silmät kostui ja meinasi tulla kunnon tunteenpurkaus, jonka kuitenkin sain kuriin. En mielestäni ole mikään pillipiipari, mutta näköjään jossain tilanteessa sitten olen :-D.

Kun en tiennyt miten Mimmi reagoi meteliin niin päätin ottaa sen mukaan avajaisiin ja katsoa kuinka käy. Aika kivasti se siinä oli. Vähän liikaa räksytti jossain vaiheessa niin nappasin sen syliin. Pikkasen läähätteli (saattoi olla myös kuuma) sylissä, mutta ei mitään sen kummempaa. Ja kun tilaisuus loppui niin ei ollut enää mitään hätää.

Avajaiset. Kuva: Henkka Luomala

Avajaiset: Kuva: Jukka Pätynen

Mineillä oli perjantaina kaksi rataa, joista ensin oli yksilöhyppäri ja myöhemmin joukkueagilityrata. Molemmilla radoilla tuomarina oli David Powell.

Yksilörata oli ahdas paikka paikoin, mutta mielestäni kiva.

En antanut omia fiiliksiä häiritä muiden kauhistelu radasta. Keskityin miettimään, miten saisin sen parhaiten ohjatuksi. Mielestäni sainkin ihan hyvät suunnitelmat aikaiseksi. Alussa tuli vähän kiire pussi-pituus-takaakiertohypyllä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Kepit oli ainoa, joka vähän mietitytti. Ne loppui suunnilleen metri ennen edessä, poikittain olevaa kiiltävää putken kehikkoa. En tuosta kovin huolestunut kun Mimmi pujottelee kuitenkin aika varmasti loppuun asti. Maneesikaudella ollaan aina välillä harjoiteltu seinää päin pujottelua eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin oli ja lopetti kesken. Päätin korjata vain pujottelun lopun ja siinä meni ikuisuus kun en osannut. Korjasin ensin väärin ja sitten vielä uudelleen viimeisen välin. Melkein alkoi hävettää :-D. Tuota ennen oli muurin palanenkin tipahtanut. Tuomari ei vaan tainnut sitä nähdä kun meillä oli tuloksissa vain 5 ja hieman yliaikaa.

Mimmi meni useamman kerran radalla nurin ja se kyllä harmitti kovasti. Oli tosi kurja fiilis koiran puolesta. Uskon, että tuo liukastelu oli syynä siihen, että huono tulos ei kovin kovasti edes harmittanut. Ja ehkä myös se pelko liukastelusta vaikutti rataan keskittymiseen, vaikka yritinkin olla ajattelematta sen kummemmin asiaa muistaen lauseen: "Älä anna sellaisen asian häiritä, jolle et voi mitään". Yritin ajatella niin, että seuraan tarkasti, mitä missäkin tapahtuu ettei liukastelun takia tulee typeriä esteen ohituksia.

Liukastelua. Kuva: Jukka Pätynen

Päivän päätti minien joukkueagilityrata.

Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea, mutta oli siellä ne hankalammatkin kohdat olemassa. Oikeastaan rata oli hyvinkin sopiva joukkueradaksi. Liina teki ennen meitä hyllyn, joten siinä mielessä ei ollut enää suorituspaineita. Rata meni  muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta pöydältä sain ohjatuksi Mimmin puomin ohi. Pelkäsin liikaa ihan vieressä ollutta muuria. Mutta täytyy myös miettiä, mitä pienen päässä liikkuu kun mitään muuta estettä ei näy kuin puomi ja juoksee sen vierestä ohi :-P. Aa:n jälkeen Mimmi veti totaalisesti lipat, samaten liukui 8-hypyn takana sekä vielä kepeiltä lähtiessä. Raukka :-(

Hyvällä fiiliksellä radalle. Kuva: Jukka Pätynen

Kylkimyyryä. Kuva: Jukka Pätynen

Lauantaina oli joukkuekisojen finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Rata oli mun mielestä oikein mukava.

Alku ihan jees. 2-3-hyppyjen välissä vähän tuli jaloille ja 5-putkelle meni vähän kyljittäin. Pituuden palaseen osui jalat ihan reippaasti ja luulinkin, että siitä tuli virhe. Ei tullut. Yksi rima tipahti kaarteessa ja pussista tuli ihan kuonolla kyntäen ulos. Lopussa meinasin sitten minä vetää lipat :-D. Sain kuitenkin Mimmin oikein viimeiselle hypylle ja kuin ihmeen kaupalla pysyin itse pystyssä. Tämä taisi sitten olla tulosten perusteella meidän paras rata, vain vitonen.

Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaina oli yksilöiden finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Minien radassa mentiin hypyt 6 ja 11 toisin päin kuin piirroksessa.

Tämä rata oli ainoa, jossa mulla oli oikein hyvä fiilis mennä. Mimmi ei juurikaan enää liukastellut. Oli tainnut matto sen verran jo kulua tuossa vaiheessa. Ja sen seurauksena, että ei liukasteltu, mulle tuli kiireen tuntu. Puomin jälkeen tuntui, että en ehdi tehdä mitään. Ei se kyllä videolta siltä näytä, mutta jotenkin olin myöhässä koko ajan. Pituudelle jouduin kuitenkin kunnolla ohjaamaan kun en ollut siellä, missä piti. Keinun jälkeen Mimmi lähtee hakemaan putkea, mutta saan sen sieltä oikein hypylle. Putken jälkeen se sitten tapahtui. Sain Mimmin muurin taakse. Mimmi lähtee niin pirun helposti takaakiertoihin. Lopussa vielä lopetti pujottelun kesken. Siinä en kyllä keksi mitä tapahtui. En jaksanut korjata kun ei muutenkaan ollut tulosta tulossa.

Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaipäivän kruunasi maksien finaalin jännitysnäytelmä, jossa Tuulia nousi Punssin kanssa 21. sijalta 2. sijalle. Ihan mielettömän mahtava suoritus!! Rata oli ihan täydellinen! Sairaan siistiä oli olla paikan päällä jännittämässä ja eläytymässä suoritukseen. Snif!!!! Kiitos Tuulia ja Punssi ♥

Siinä ne kisat sitten oli. Mimmin sijoitus taisi olla 52. jos oikein muistan. Oli kamalan hienoa olla mukana suurkisoissa! Itse yllätyin, että siellä ei sitten jännittänytkään niin kovasti kuin olin odottanut. Ihan normaali, isompiin kisoihin kuuluva, pikku jännitys. Aika ajoin ahdisti, lähinnä juuri ennen kuin tultiin kentälle, mutta muuten tosi hyvä olo koko ajan ja kova hinku päästä radalle. Jäi niin kovasti hampaankoloon, että tahdon ehdottomasti uudelleen mukaan!! Eikun treeniä lisää niin ehkä se onnistuu vielä uudelleen :-)

Kiitos kaikille joukkuetovereille ikimuistoisesta matkasta. Kiitos Mimmiliigalaisille, jotka olitte meitä ja muita kannustamassa ♥. Kiitos myös muille Suomen faneille, jotka olitte paikan päällä joukkueelle hurraamassa. Kivaa oli!