Nilkkavammaisenakin voi saada nollia

Sunnuntaina nousin ylös aamulla kuudelta tunnustelemaan miltä nilkka tuntui. Yllättäen se oli aika hyvä. Kävely ei juurikaan tuntunut kun vaan piti nilkan 90 asteen kulmassa. Kävely siis näytti ihan kamalalta klenkkaamiselta. Mietin siinä sitten, että säästänkö jalkaa ja jätän Mimmin kotiin. En malttanut. Olinhan sen takia jo herännytkin. Enkä olisi enää unta saanut. Joten teippasin jalan ja lähdin molempien koirien kanssa kohti Kokkolaa.

Koiria lämmitellessä tuli kyllä mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä. Sen verran hankalaa oli kävely ja nilkka tuntui kipeytyvän mitä enemmän kävelin. Päätin koittaa kuinka monta rataa jalka kestää. Järkevää? Mimmin ja Gimman ekoilla radoilla varoin vähän liikaakin jalkaa, vaikka oikeasti itse radalla se kipu ei juurikaan tuntunut. Adrenaliini tai joku ilmeisesti vaikutti. Varomisesta tai yksinkertaisesti huonosta ohjaamisesta johtuen molempien rata meni hyllyksi. Sain molemmat menemään putken väärään päähän, tosin eri putkilla. Ai niin, tuomarina tuolla kaikilla radoilla oli Ritva Herrala.

Kun jalka kerran kesti niin sisuunnuin yrittämään kunnolla. Mimmin kanssa saatiin aika nätti nolla aikaiseksi. Se jopa pysähtyi puomin kontaktille. Vapautin sen tosi nopeasti, mutta selkeästi stoppasi. Keinu oli hyvä. Meni vauhdilla päähän asti. Ihan ei ehkä tarpeeksi kauan malttanut odottaa keinun laskeutumista, mutta tuomarin mielestä tarpeeksi eli ei virhettä. Olipa mahtava fiilis maalissa kun onnistuttiin :-)

Gimman kanssa rata ihan samalla lailla ohjattuna. Gimma olikin varsin pätevä. 3-rima kolahti ja olin ihan varma, että se tipahti. Onneksi ei kuitenkaan. Niin vaan Gimmakin kirmaili nollan ja tuli sillä toiseksi. Niin siistiä. Veli Herbert vei voiton ja Loox oli kolmas. Olipa aika siistiä seistä yhdessä palkintopallilla :-)

Mimmin viimeinen rata oli jälleen ihan hyvä. Puomin jälkeinen tilanne vähän mietitytti ja se olikin ainoa kohta, jossa vähän töksähti meno. En päässyt kontaktilla tekemään päällejuoksua. Noita ei kyllä ole harjoiteltukaan, joten pitää pistää ihan muistiin. Keinu jälleen oikein hyvä, ihan samanlainen kuin edelliselläkin radalla.  Käännökset oli jälleen taattua Mimmiä ♥. En kyllä oikeasti tajua miten se voi kääntyä noin hyvin. Ja pakko vielä sanoa, että nyt alkoi oikeasti tuntua, että vanha Mimmi alkoi löytyä. Oli niin kiva mennä sen kanssa ♥ (tai sitten alan jo tottua vähän hitaampaan vauhtiin...)

Gimman kanssa menin radan melkein samalla lailla. Harmittavasti 4-tima tipahti. Ohjauskäsi pysyy, enkä ole koiran hyppylinjalla, mutta käännän pään jo keinua kohden. Liekö tuossa syy riman tippumiseen? Keinun jälkeen pari hyppyä ja ennen putkea tein valssin. Musta tuntui, että en saa Gimma vetämällä oikeaan päähän kuten tein Mimmin kanssa. Hyvin ehti valssailemaan. Gimman kanssa pelkäsin enemmän puomin jälkeistä kohtaa, mutta mun kulta pieni pysähtyikin oikein hienosti kontaktille ja lähti vasta luvan kanssa pois ♥. Hieno rata, mutta harmittava rima. Saa nähdä kuinka tiukille tällä kertaa menee tuplanollan saaminen kun viime vuonna sitä ei sinne karsintoihin saatu ollenkaan. Nyt sentään kun (jos) tupla tulee niin se kelpaa molempiin arvokisoihin :-)

Nilkka on tänään edelleen ihan kohtuullisen hyvä. Taittaminen sattuu, mutta muuten kipua ei ole. Mutta mulla on pohkeet tosi kipeät. Ikinä ennen ei ole kisapäivän jälkeen ne kipeytynyt. Johtunee mun koko päivän konkkaamisesta :-D

Täällä on Mimmin nolladata. Ja täällä Gimman nolla- ja vitosrata.