Epämääräistä höpöttelyä pitkästä aikaa

Voi jestas kun en vaan saa tänne enää kirjoitetuksi niin kuin pitäisi... Joitain treenejä on tässä välissä ollut. Ihan vaan muutama kylläkin. Kisojakin on ollut, ainakin Pawsin ja Lagun kisat. Kummastakaan ei juuri mitään kerrottavaa. Ja syy tietenkin siinä, että en ole treenannut. Ei voi odottaa ihmeellisiä suorituksia, jos vaan kisaa silloin tälliöin.

Jostain syystä nuo koirien sairastelut (kennelyskät ja oletettu uusi kennelyskä, joka olikin nielutulehdus) sai mulle sellaisen treenaamattomuusvaihteen päälle. Ikinä ennen ei ole käynyt näin! Olen aiemmin vaan tauon aikana odottanut tilaisuutta päästä treenaamana. Niin nytkin aluksi. Mutta kun vaivat vaan jatkuivat ja treenit siirtyivät ja siirtyivät niin mun aivot jotenkin meni sellaiseen tilaan, että ihan hyvin meillä menee näinkin. Jotenkin tuli sellainen olo, että ei meidän tarvitse koko ajan jossain treenissä kulkea, vaan elämä sujuu muutenkin. Koiratkin näyttivät tottuvan treenittömään tilanteeseen, eivätkä mitenkään protestoineet sitä. Ihan outo tilanne mulla. Ja jotenkin tuosta ajatuksesta on vaikea päästä eroon.

Olen nyt vähän niin kuin vanhasta tottumuksesta ilmoittanut koirat lähikisoihin. Ja onhan niissä kiva käydä kun näkee tuttuja! Mutta onko mun agilityharrastus aina ollut vaan sitä että on kiva nähdä tuttuja? Se on kyllä mulla ollut aina iso osa agilitya, mutta ei se ole ollut vain se ainoa asia. Joku suvantovaihe nyt vaan menossa. Nyt on vaan pakko ryhdistäytyä ja edes omassa pihassa ottaa pikku tekniikkatreenejä, jos ei kentälle asti jaksa ajella. Tekniikkatreenit ois kyllä nyt oikein sopivia kun on niin paljon parannettavaa vielä! Leikkaukset, sylivekit ja sylkkärit nyt ainakin pitäisi saada kuntoon. Varmaan vielä monta muutakin juttua, mutta ei nyt ihan heti tule mieleen. Näitä kaikkia on oikein hyvä treenata tuossa meidän pihassa :-).

Jos sitten vähän kisakuulumisia. Eilen, torstaina, olin Kokkolassa kisaamassa. Odotukset ei olleet kovin kovat kun en edelleenkään ole päässyt (saanut aikaiseksi mennä) treenaamaan. Keskiviikko iltana pikku treenit omassa pihassa, mutta ei muuta. Gimma yllätti mut ihan täysin ja teki kaksi oikein hyvää rataa. Ekalla radalla tuli yksi rima alas ja tokalla kaksi. Mun mokia tietty, eikä tällä kertaa haittaa yhtään! Me tehtiin kuitenkin samaa rataa, mitä ei olla pitkään aikaan tehty. Niin hyvä fiilis Gimma menosta! Sen molemmat radat löytyy täältä.

Mimmin kanssa eka rata kaatui keinuvirheeseen. Tai se kaatui siihen mun tahdosta ;-). Näin kun hyppäsi ihan liian aikaisin keinulta pois ja päätin kokeilla miten menee pujotteluun, jos en itse hidasta vauhtia ollenkaan. Meni oikein sisälle, mutta ei taipunut seuraavaan väliin. Tässä on kyllä iso ero Mimmillä ja Gimmalla. Gimman kanssa tein samalla lailla, että en yhtään hidastanut omaa liikettä ja niin se vaan pujottelee oikein ♥. On kyllä niin tajunnut tuon esteen jujun! Mimmi taas treeneissä kestää ihan vaikka mitä, mutta ei sitten näemmä kisoissa. Ainakaan tällä hetkellä. Taitaa kuumakallen keskittymiskyky vähän huonontua kisatilanteessa. En kyllä aiemmin ole vastaavaa huomannut. Voi tietenkin olla myös "vanhan" koiran kyllämätiedän-juttuja :-D. Mutta jatkossa siis mun täytyy olla kisatilanteessa paljon tarkempi Mimmin pujottelun kanssa. Lopussa vielä lähti puomilta ennen lupaa ja käveltiin radalta pois. Oli enää yksi hyppy jäljellä, joten ei viety muiden aikaa tällä muakin ärsyttävällä tavalla :-D.

Toinen rata Mimmin kanssa oli jo ihan jees. Puomin jälkeen oli ihan kamala kuvio. Tuomari (Tienhaara) muutti sen mineille ihan älyttömäksi. Ainoa, mitä keksin siihen oli se, että jätän koiran kontaktille, juoksen ohi ja teen jotain päällejuoksu-takaakiertojuttuja. No, eihän Mimmi mihinkään kontaktille jäänyt ja jouduin soveltamaan tuon tilanteen ihan kokonaan. Se tuntui ihan kamalalta! Puomin jälkeen oli kolmen hypyn sarja ja Mimmi oli kovasti menossa A-osan väärälle puolelle, josta sain sen pois (kielto?). Maalissa olin aivan varma, että meille jostain kohti sarjalla tuli kielto, mutta kukaan ei sitä kuitenkaan nähnyt kun paikan päällä kyselin eikä videoltakaan näy tuomarin kättä tapahtumahetkellä. Ihan sama tuliko kielto vai ei. Mä olen NIIN TYYTYVÄINEN ITSEENI, että vaikka kuvio ei mennyt lähellekään niin kuin olin ajatellut niin mä taistelin sen läpi. Tuo on aina ollut mun heikko kohta. Jos kaikki ei mene kuten olen suunnitellut niin mä lamaannun enkä osaa tehdä mitään. Nyt osasin. Ei hienoa katseltavaa, mutta oikeassa järjestyksessä kuitenkin esteet. Kielto sieltä kuitenkin jostain tuli. Tässä rata.