Daamin tulehdus ehkä takanpäin ja Gimman kanssa treeneissä

Ei ole uusia kuvia niin ei ole voinut kirjoittaa. No, ei ole vieläkään uusia kuvia (paitsi joitan kännykällä napsittuja), mutta pakko kai jotain on kirjoittaa...

Daamin pissatulehdus tuntui ensin paranevan antibiootilla kunnes alkoi muutaman päivän päästä jälleen pissiä ihan kamalasti. Soitin klinikalle ja hain uudet lääkkeet (Sulfa) maanantaina (19.11.). Maanantain pentu pieni oli kovin väsynyt, nukkui vain. Onneksi sain Halen kiinni ja sain luvan antaa vähän kipulääkettä. Vähän yli puoli tuntia kipulääkkeen jälkeen pentunen heräsi jälleen henkiin ♥. Tätä kirjoittaiessa uusikin kuuri on loppunut ja oikein hyvältä näyttää. Ensi maanantaina mennään ensimmäisille rokotuksille ja viedään samalla kontrollipissanäyte. Toivon todella, että kaikki on kunnossa. Ainakin mun silmään tuon pissiminen on normaalia pentukoiran pissimistä :-)

Daamin kanssa en kyllä vielä ole tehnyt oikein mitään järkevää kun tuo tulehdus on vaivannut mun päätä. Ei se kyllä Daamia ole vaivannut :-D. Jotain pientä kuitenkin on tehty. Ruokakupin voin laskea maahan ja itse suoristautua ja vasta sitten vapauttaa kupille. Jee! Yllättävän nopeasti tuo meni jakeluun, vaikka on ahne tapaus. Ehkä se just tuon ahneuden takia menikin niin nopeasi perille.

Makkaraseuraamista olen ottanut pari kertaa. En kyllä tiedä tajuaako tuo ahne pieni siitä yhtään mitään :-D. Kyllähän se mun makkarakättä seuraa, mutta aika holtittomasti. Häntä heiluu ihan hulluna ja makkarat katoaa suuhun alta aikayksikön :-D. Kunhan tuo tulehdus voitetaan niin sitten mennään näyttämään touhua vähän pätevämmille ihmiselle :-)

Mimmin kanssa käytiin Pawsin kisoissa 25.11.. Tuomarina oli ruotsalainen Veronica Bache. Radat oli kyllä tosi kivoja, vaikka tulostaso (enkä nyt puhu vain meidän tasosta) ei mikään mahtava ollutkaan.

Mimmi teki nollavoiton, hyllyn (kun otin puomin kontaktin uudelleen, rima sitä ennen oli kyllä jo tipahtanut) ja vitonen. Nollarata oli aika jees, vaikka musta tuntuikin, että on kova kiire ja olen väärässä paikassa koko ajan. Hyllystä ei muuta kuin, että tuplanolla meni rimaan ja sen jälkeen Mimmi loikkasi puolmilta. Viimeinen rata oli ihan jees. Kepeille en saanut avokulmasta suoraan vaan kiersi vaikka mistä (ilmeisesti peitin kepit) ja lopulta meni kakkosväliin.

Mimmin nollavoittorata. Ihanaa kun Matin vaimo (unohdin jo nimen, anteeksi) kuvasi tämän radan :-)

Keskiviikkona olin treeneissä Maalahdessa ja Gimma pääsi ensimmäistä kertaa mukaan mammaloman jälkeen. Viimeksi Gimma on mennyt agilitya karsinnoissa. Voi kun mun lapsi oli onnelinen ♥. Ja olin kyllä minäkin!! Minihypyillä mentiin, ainoastaan pituus oli oikean mittainen. Kyllä se osasi kaiken, eikä ollu oppinut tauon jälkeen lukemaan mun huonoa ohjausta mm. sylkkärissä :-D

Mimmi oli myös mukana. Mun piti sen kanssa vaan muistuttaa puomin kontaktista, mutta otin mä sitten muutakin. Aika paljonkin siihen nähden, että ei pitänyt ottaa... Puomiharkka meni mainiosti. Otin jälleen namipalkan käyttöön kun se tuota imee niin paljon paremmin kuin lelu.

Olen ostanut Lidlistä lapsiportteja tuota pentua varten. Ihan älyttömän halpoja verratuna ns. koiraportteihin. Maksoi 22.90€ / kpl ja esim. Mustista ja Mirristä koiraportit maksaa muistaaksenu 80 euroa halvimmillaan.

Älkää katsoko oven karmia ;-)

Daamin kuulumisia

Daamin kanssa on elämä alkanut sujua aika kivasti. Ruokakupilla maltti on kasvanut ja saan laskea kupin jo lattialle ja odottaakin hetken, ennen kuin annan luvan mennä syömään. Pari kertaa on tehty makkaraseuraamista ja kivasti se siinä kulkee mukana. Paljon muita "temppuja" ei sitten ole vielä opeteltukaan. Jos tempuksi voi laskea oman nimen tunnistamisen niin se on oikein hyvällä mallilla :-)

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi Daamin villapaidan. Ikinä ennen en ole koiralle kutonut mitään. Onneksi sain Annelta vinkkejä, miten se kannattaa aloittaa ja siitä se sitten lähti. Ei tullut lähellekään täydellinen, mutta menettelee. Piti laittaa säädettävä kuminauha vatsakappaleeseen kun siitä tuli liian löysä ja Daamin jalka meni kävellessä sinne alle :-D. Tässä kuva ennen tuon kuminauhan lisäämistä.

Vaikka Daami on pentu ja pennut pissii jatkuvasti niin silti mua alkoi häiritä koko ajan pikku pissojen teko, joten vein pissanäytteen keskiviikkona eläinklinikalle. Ja kyllähän sieltä tulehdus löytyi. Aloitettiin antibioottikuuri, jotta tauti tokenisi. Alkuun näyttikin, että lääkkeet vaikuttaa ja pissaamiset näytti aika normaalilta pennun pissaamiselta. Kunnes sitten eilen illalla ja tänään päivän aikana on taas pitänyt vähän väliä käydä pikku pissat lirauttamassa. Pitää maanantaina soittaa klinikalle, että mitä tehdään tämän kanssa. Vaihdetaanko lääkettä tai jotain muuta.

Mimmi Pietarsaaren aksakisoissa 11.11.

Kuva: Kati Kuuttila

Ei ole kisoista videota, jotan voipi olla, että en enää kovin tarkkaan muista mistään mitään :-D. Kolme rataa siellä oli ja tuomarina kaikissa Eija Berglund. Kaikki radat oli tosi mukavia. Oli kohtia, joissa piti miettiä miten meidän se kannttaisi tehdä ilman turhia töksäyksiä. Tykkäsin.

Eka rata meni aika lailla kivasti. Radan loppupuolella yksi valssi meni ihan väärään suuntaan ja seisoin suoraan sen putken suun edessä, jonne piti mennä. Ei Mimmikään niin putkihullu ole, että väkisin mun jalkojen välistä sinne menee :-D. Eli vitonen tuli tästä. Tällä radalla tuntui, että Mimmi kulki ihan kivasti.

Toinen rata oli nolla, mutta Mimmin meno oli jotenkin kovin nihkeän tuntuista. Enkä kyllä kovin yllättynyt, että lopulta sijoitus oli vasta kolmas. Voittajasheltti oli kyllä älyttömän kova menijä! Oli soopelisheltti ja edustivat I-HAH:ia. Tämä nyt tuntuu ehkä omahyväiseltä tai joltain (ei ole tarkoitus), mutta kovin harvinaista on ollut näissä lähikisoissa muu kuin 1-sija nollalla. Eli kyllä tuokin tarkoittaa vain sitä, että väistämättä Mimmi vanhenee ja nuoret menee ohi. Täytyy vaan tottua siihen :-). Pääasia, että Mimmuli pysyy kunnossa ja saadaan vielä jatkaa lajia. Ainakin ensi kesä. Katsotaan sitten viitsiikö enää 10-vuotiaan kanssa kisata kuin jotku piirinmestikset ja SM-joukkuekisat. Ja nuokin vain siinä tapauksessa, että on hyvässä kunnossa vielä silloin.

Ja sitten komas rata. Mitäs meillä siinä sattuikaan? Tulos oli kymppi, mutta mistä...? Ai niin!! Puomin kontaktivirhe :-O ja sen jälkeen meni pasmat sekaisin ohjaajalla ja saatiin piakkoin vielä kieltovirhe.

Kaikenlaista touhuilua Daamin kanssa

On tämä vaan taas outoa kun on tuommoinen pieni pallero talossa. Samalla niin ihana ja söpö, mutta samalla riiviö, joka sovittaa hampaita joka paikkaan. Kuinka täynnä talo onkaan kiellettyjä asioita! Tähän mennessä onneksi vain kaiuttimen johto on nakerrettu poikki. Mun läppärin johtoon on selvästi myös sovitettu hampaita. Onneksi toimii vielä.

Kuva: Harri Haka-Aho

Sunnuntaina harjoiteltiin kaulapannan pitoa ja käytiin pikku remmilenkilläkin. Aika kivasti meni. Kaulapanta yksistään ei haitannut yhtään. Remmilenkillä vähän oli outoa kun piti rynniä ja sitten ärsyttävä remmi pysäytti liikkeen. Tosi kivasti mun mielestä meni tuo kuitenkin. Käytiin myös pikku pyörähdys metsässä koko lauman voimin. Reippaasti pieni kulki mukana ja kovin järkevästi meni korkeammista kohdista alas eikä tehnyt sellaista tyypillistä pentuloikkaa korkealle.

Käytiin vielä pimeällä pikku lenkillä koko lauma ja uskaliaasti valitsin sellaisen pätkän, jossa pitää kulkea n. 600 m remmissä ennen kuin mennään metsään. Daamilla ei ole heijastinliiviä, joten laitoin sen kaulaan sellaisen 5 cm leveän käsivarren ympärille tarkoitetun heijastinnauhan. Ja kun se oli noin leveä niin en voinut laittaa tavallista kaulapantaa kun se olisi ollut siellä alla niin virittelin Mimmin säädettävistä y-valjaista sopivat. Säädöt minimiin ja Daamin päälle. Älyttömän hyvin sain sille valjaat puetuksi päälle eikä sitä ne sitten päällä ollessakaan haitannut. Itse lenkki meni hienosti. Yllättävää!

Kuva: Harri Haka-Aho

Daami tuntuu kovin oppivaiselta lapsoselta. Ruokaa saadessaan istuu jo nätisti. Aluksi odotin vain, että peppu menee maahan ja siitä sai vapautuksen saman tien kupille. Nyt malttaa odottaa jo niin, että kuppia saa laskea noin puoliväliin saakka. Samaten yllättävän äkkiä tajusi, että mummo-koiran kupille ei mennä kun se syö. Kerran otin nätisti niskavilloista sen pois ja samalla kielsin. Sen jälkeen on aina kiltisti istunut ja odottanut, että mummo syö :-O. Gimma oli tuossa hyvin paljon jääräpäisempi :-D

Äipän vieressä on hyvä olla ♥

Maanantaina Mimmi, Gimma ja minä käytiin Jaana-Kaisalla hoidattamassa kropat kuntoon. J-K halusi, että otan myös Daamin mukaan. Moka!! Matka sinne meni ihan hiljaisesti. Pari piippausta ihan alussa, mutta muuten koko matkan oli ihan hiljaa. Ihanaa! Perillä en sitten malttanut jättää sitä autoon, joten otin häkin hoitohuoneeseen ja laitoin Daamin sinne. Voi elämä sitä huutoa ja kiljumista. Meidän kaikkien hoidot kesti jotain 2,5 tuntia ja siitä ajasta Daami oli ehkä hiljaa 15 minuuttia :-D. Taitaa J-K seuraavalla kerralla vähän tarkemmin harkita, pyytääkö pentuja sinne vai ei ;-)

Hyvin näkyy pöydän jalassa Gimman pentuajan tuhot. Onneksi ei ole uusittu pöytää ;-). Kuva: Harri Haka-Aho

Tiistaina kävin Mimmin ja Gimman kanssa pidemmällä lenkillä ja jätin Daamin kotiin. Olin hienot aitasysteemit viritellyt, mutta niin vaan pentu oli olkkarin puolella Pimun kanssa :-P. Onneksi Pimu pystyy vielä hyppäämään sohvalle niin oli päässyt pennulta turvaan. Tuhoja ei yllättäen tuona aikana ollut tehnyt. Tai jos on tehnyt niin minä en ole niitä vielä huomannut.

Daamille tuli tiistaina 11-viikkoinen Zorro-sheltti pentulenkkiseuraksi. Zorro on Bumtsi Bum kennelistä kuten Mimmikin. Vitsit, että noilla pennuilla oli kivaa :-). Hyvin jaksoivat mun mielestä kohtuullisen pitkän lenkin noin pieniksi. Oli kiva Zorro-pojan myötä tutustua uusiin ihmisiin :-)

Zorro edellä Daami perässä.

Ja sitten toisin päin kunnon ilmeellä :-D

Kaikki kuvat pentulenkiltä täällä.

Uusi perheenjäsen, Daami ♥

On nyt jäänyt yhtä ja toista kirjoittamatta, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt on meidän maailma muuttunut sen verran, että on uusi pentu tullut taloon. Gimman lapsi, joka sai nimekseen Daami (Jennin antama nimi Prilla). Aivan ihana tapaus on tämä lapsonen ♥

Pentu tuli taloon lauantaina aamupäivän-päivän aikana. Kova kiljuminen oli melkein koko kotimatkan, joka ei siis ole kuin noin 25 km. Loppumatkalla rauhoittui ja oli kohtuullisen hiljaa. Iso ero äitikoiraan, joka huusi koko tuon matkan :-D

Daami on ihanan iloinen tyyppi. Häntä heiluu koko ajan. Ja mitä kehuvammin sille juttelee niin vielä enemmän häntä heiluu. Niin hellyttävä tyyppi ♥

Ja Gimma on ihan ihastunut omaan pentuunsa. Kuinkas muutenkaan :-). Niillä synkkaa tosi kivasti keskenään. Mä oon joskus aikoinaan kirjoittanut, että olen Gimman rääkkääjä kun en sille omanlaista seuraa hommaa ja nyt se sitä on saanut. Gimman rääkkäys on päättynyt :-) ♥

Äiti-lapsi-kuvia löytyy täältä.