Hepun ja Jannun välit lähentyneet

Muutama kuva 9-viikkoisesta Jannusta. Kuvat otettu 27.10. eli päivää ennen oikeaa päivää. On se vaan söpö 😍

Tiistaina käytiin Jannun kanssa taas uudessa paikassa kyläilemässä ja hirmu reippaasti oli pikkuinen jälleen. Liukas laminaattilattia vähän aiheuitti ihmetystä kun ei tassut pitäneet kuten kotona muovimatolla, mutta ei se mitenkään pelottanut kuitenkaan. Talossa oli aikuisen lisäksi pieni poika, joka myös oli Jannun mielestä tosi kiva. Reipas pikkuinen 😍

Keskiviikkona (30.10.) se sitten tapahtui! Nimittäin Heppu ja Jannu alkoi leikkiä keskenään. Niin ihana seurata niiden touhuja 💓. Leikkivät tosi kauan ja hirmu nätisti. Tässä vain pieni pätkä leikistä.

Olin viime viikon aktiivisuusmallin vaatimassa valmennuksessa ja Jannu joutui olemaan vähän pidempiä aikoja yksikseen omassa tilassa. Porttien läpi toki oli näköyhteys muihin, mutta naperon turvallisuuden kannalta se on muista eristettynä eli ei johtoja nakerrettavaksi eikä vaaraa, että isojen kanssa sattuisi jotain. Hyvin meni koska kotona mua odotti aina kovin uninen pikku kaveri 😊

Pojat jonossa 😊

Mulla on ollut vähän ongelmia Jannun näkyvyyden kanssa pimeässä kun sillä on ollut vain sellainen leveä heijastinnauha kaulassa, eikä se ihan joka suuntaan näy. Yhtäkkiä tuli mieleen, että mullahan on useampi letkuvalopanta, jotka olen leikannut vähän liian lyhyeksi isojen käyttöä ajatellen. Niinpä lyhensi yhtä entisestään, jottai sain Jannullekin sopivan valopannan. Se on edelleen vähän iso, mutta onpa hetkeksi kasvunvaraa. Nyt näkee hyvin, missä Jannu kulkee 😊. Alemmassa kuvassa on kokovertailuksi alempana (sininen) Mimmin aikuisena käyttämä valopanta ja päällä sitten Jannulle vielä hieman liian iso panta.

Tänään käytiin Jannun kanssa kävelyllä vankilan rannassa, jos vaikka nähtäisiin vähän ihmisiä. Ja kyllä nähtiin!! Sunnuntai ja hieno, aurinkoinen, ilma niin johan oli ihmisiä liikkeellä kävellen, pyöräillen ja koirien kanssa. Ensi alkuun Jannu oli sitä mieltä, että ihan jokaisen ihmisen luo on ihan pakko päästä ja kiskoi ihan hulluna ihmisten luo ja vinkui, ellei jopa hieman kiljunut. Tuon sain onneksi loppumaan aika pian ja päästiin vähän kävelemäänkin. Jossain vaiheessa taisi Jannu olla sitä mieltä, että noita ihmisiä on nyt nähty ihan liikaa, eikä niitä saa mennä moikkaamaan niin tää on ihan tylsää, enkä kävele ollenkaan... Toki me edelleen päästiin jatkamaan matkaa, mutta vähän pysähdellen. Käytiin ihmettelemässä myös leikkipuiston vieressä lapsia ja niitä Jannu katsoi kiinnostuneena ja heilutteli häntää. Kaksi pientä tyttöä tuli kysymään, että saako koiraa silittää. Kerroin, että tämä on vielä ihan pieni pentu, että se saattaa purra, mutta jos se ei pelota niin saa tulla silittämään. Tosi nätisti osasivat nämä olla pienen pennun kanssa. Fiksuja lapsia 😊. Loppumatkasta vielä yksi nainenkin kysyi, että saako tulla moikkamaan ja kyllä mä annoin luvan. Saattoi olla moka, mutta ehkä se kuitenkin hoksasi, että mun luvalla voi moikata, mutta omin päin ei ihmisten luo mennä. Toivottavasti ainakin. Mun pitää ehdottomasti ottaa tämä vielä useamman kerran uudelleen kun tuo on niin metsäpöyröö eikä pääse täällä omilla lenkeillä siedättymään ihmisiin.