Daami kävi epiksissä :-)

Käytiin Daamin kanssa epiksissä Seinäjoella. Ilmoittauduttiin luokkaan supermölli ja sen säännöissä luki, että radalla on hyppyjä ja putkia. Minä tyhmä sitten ymmärsin tuon niin, että hyppy tarkoittaa hyppy-estettä, mutta se paikalla olleen tuomarin mukaan tarkoitti kaikkia esteitä, joissa koira hyppää. Onneksi sain ylipuhutuksi, että muuri vaihdetaan normaali hypyksi. Me ei sitä vielä olla menty kuin mini-korkeudella enkä halunnut ikäviä kokemuksia siitä. Koton sitten kysyin, että mitäpä täällä ollaan mieltä siitä, että rata pitää sisällään hyppyjä ja putkia. Samaa mieltä oltiin kuin tuomarikin :-P. Eli mun aivot toimii väärin :-D

Vähän jännitti etukäteen, miten Daami tekee rataa kun paikalla on niin paljon ihania ihmisiä ja koiria. Kyllähän se niille häntää heilutteli ja olisi halunnut mennä tekemään lähempää tuttavuutta, mutta kun radalle mentiin niin ei se niitä enää muistanut. Mun pieni teki niin tosissaan töitä ♥

Mentiin sama rata kahteen kertaan. Ensimmäisellä radalla tuli melkein joka putkella kielto (vaikka tuloslapussa tuloksena olikin vain 5). Toisella radalla putket onnistui ihan kivasti, mutta pituudella sitten vähän käveltiin yli. Eipä sitäkään ole taidettu noin pitkänä vielä ottaa.

Voi että kun oli kiva olla "oikeissa" kisoissa Daamin kanssa. Alla Daamin jälkimmäinen rata.

Kivaa oli varsinkin siksi, että paikalla oli myös Daamin veli Jesperi ja sisko Luna. Ihana kolmikko ♥

Kuva: Katja Valkki. Vasemmalta oikealle: Daami, Jesperi ja Luna

Kuvaan viitaten, Lunan omistaja, Katja, houkutteli mut mukaan ja Facebookin kautta sitten yllytettiin vielä Jesperin omistaja, Mari, mukaan :-D. Oli kyllä tosi kiva nähdä Maria pitkästä aikaa ja tietenkin myös sisko-Sariakin :-)

Katjalla oli mukana myös borter Sini, jonka oli ilmoittanut yhteen kilpailevien starttiin. Stefan ja Johanna olivat myös tulleet paikalle ja Stefanin oli tarkoitus kisata Zalsan kanssa. Hänellä oli kuitenkin sen verran huono olo ja kysyikin, että haluaisinko minä mennä Zalsan kanssa. Eipä tässäkään paljon tarvinnut mua puhua ympäri kun jo lupasin. Zalsa on ihanan näpsäkkä kääpiösnautseri.

Nooh, mun "tutustuminen" Zalsaan oli sitä, että se katsoi Stefania koko ajan. Lelu ei kiinnostanut ollenkaan, mutta namin kävi kädestä ottamassa kunnes taas riensi oikean ihmisen luokse. Olin jo valmis luovuttamaan, mutta kun kerran oli jo ilmoitettu ja osallistumismaksu maksettu niin pakko kai se oli yrittää.

Rataan tutustuin aika lailla kuin olisin Mimmin kanssa ollut menossa. Närpiön murteen käskyt tuottivat eniten päänvaivaa, mutta yllättävän hyvin nekin sitten muistin. Mutta, takaisin aikaan ennen rataa. Tutustumisen jälkeen kävin hakemassa Zalsan Johannalta. Koira ei huomannut mua ollenkaan. Päätin saada sen huomion nameilla ja se jopa tepsi! Aluksi huutelin nimeä ja heti kun pää kääntyi niin kehut ja nami suuhun. Jossain vaiheessa Zalsa alkoi jo itse katsoa mua ja siitä kovat kehut ja nami jälleen suuhun. Onneksi mentiin radalle vasta jotain 5. tai 6. niin ehdin tuon kaiken tehdä. Se oli niin mun messissä kun marssittiin lähtöön ♥. Jälkeenpäin tajusin, että tuossa namin syötössä kehuin aina suomeksi. Eipä sillä näyttänyt väliä olevan kunhan kehu tulee tietyllä äänensävyllä ja siitä saa palkan :-D

Itse rata meni ihan sairaan hyvin. Lähdössä nousi kyllä seisomaan, mitä ei saisi tehdä, mutta en siihen puuttunut kun ajattelin, että sitten yhteys katkeaa. Puomilla Zalsa katseli vasemmalle, missä Stefan oli kuvaamassa ja puomin jälkeen olevalta pituudelta kääntyi myös vasemmalle. Mutta muuten rata meni niin hyvin! Siihen asti, kunnes mun jalat meni totaalisesti spagetiksi ja mä kaaduin. Ihana Zalsa ei tuossakaan vaiheessa lähtenyt katselemaan pappaa, vaan jäi odottamaan, että mä kampeen itseni ylös. Tehtiin nolla ja voitettiin! Ihan uskomatonta! Kiitos Stefan, oli ihan sairaan makee mennä tuollaisen sähikäisen kanssa ♥

Tässä mun ja Zalsan rata. Vink vink, saa nauraa :-DD. Kuinka hitaasti voi ihminen nousta kaatumisen jälkeen ylös?? Tässä yksi esimerkki siitä :-D

Daamin treeneistä jotain

Palasin pujottelun harjoittelemisessa kujaan ja remmiapuun. Oli pakko kun meidän treenipaikan keppejä ei saa irrotetuksi kuuden sarjoihin. Sain luvankin irrottamiseen, mutta olivat jotenkin niitattu kiinni, joten sitä ei niin vaan irrotetakaan.

Onneksi treenipaiksaa on myös ns. haitarikepit, joten jatkettiin niillä sitten. Löytyi myös kaaret, joista laitoin kaksi alkuun ja kaksi loppuun. Mietin, että mitenkähän Daami niihin suhtautuu, mutta ei se ainakaan niitä jännittänyt. Toki yritti yli ja alikin, mutta pääasia, että ei hämännyt menoa. Tajunnee niiden idean jossain vaiheessa :-)

Kuja + remmi + palkka pujottelun jälkeen näytti jälleen sujuvan. Mä uskon, että tuolla 2x2 harjoittelulla on iso osa tässä asiassa. Se auttoi Daamia tajuamaan, mitä pujottelu tarkoittaa. Meni hyvällä draivilla kepit loppuun saakka, eikä ahdistunut, jos pidin remmistä vastaan kun meinasi mennä väärin. Jess! Torstaina päästiin jo suoriin keppeihin kun avoinna olevien meno näytti liian helpolta. Kavensin ja kavensin kunnes vetäisin suoraan. Vauhti hiipui tosi paljon, mutta ei haittaa tässä vaiheessa, hyvin pujotteli kuitenkin joka kepin. Perjantaina sitten kokeilin ihan oikeilla suorilla kepeillä ja edelleen meni tosi kivasti. Nyt vauhtia jo taas hieman enemmän. Kyllä tää tästä etenee :-)

Muuten ollaan treenailtu pieniä radan pätkiä. Tosi hyvin Daami osaa jo vaikka mitä ohjauksia. Niisto on ollut ainoa ongelma. Mä jo melkein ajattelin, että en saa sitä opetetuksi Daamille kun en ole saanut Gimmallekaan. Tänään kaivoin talviteloilta hypyn pihalle ja päätin, että kyllä se sen oppii. Ja oppikin. Ihan vaan tarjoamisen kautta. Pystyin jo lähtemään tosi ajoissa liikkeelle ja niisto-sokkarikin toimi. Oho. Ei voi olla näin helppoa! Pessimistinä uskon, että ei se olekaan ja ongelmia edelleen tulee, mutta nyt mulla on ainakin keino vahvistaa tuota. Ja toki pitää olla aina tarkkana ohjauksessa.

Rengasta ollaan otettu kolme kertaa. Viimeisellä kerralla taisi tajuta mistä siinä pitää hypätä. Älyttömän fiksu toi tyyppi kyllä on ♥

Kontaktien kanssa ollaan ihan alkuvaiheissa. En vaan saa tuota asentoa näemmä treenatuksi muualla kuin esteillä. Ja siinä kävi niin, että en meinannut saada Daamia puomille enkä aa:llekaan. Aa:lle onneksi oli helpompi se saada kun on leveämpi este ja kun sen tajus niin puomillakin onnistui. (Ei siis koko estettä tietenkään vaan pelkästään kontakteja.) Tällä hetkellä Daami menee itse puomin alastulolle ja kontaktille. Remmi pitää olla apuna, koska menee sinne vähän liian lujaa ja peräpää tipahtaa helposti alas. Mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Aa:ta ei nyt hetkeen ole otettu. Niin, ja keinua ei vielä ollenkaan. Tänään otin sitten tuota asentotreeniä myös ulkona kuistin rappusilla. Hyvältä näyttää :-)

Joulun toivotukset ja Gimman sterilointi

Vähän myöhässä tulee joulun toivotukset, mutta se kertoo vain mun blogin päivitysaktiivisuudesta taas tällä hetkellä...

Vaikka onkin vähän myöhässä niin toivotan kaikille rauhallista joulunajan jatkoa :-)

Sitten vähän muutakin juttua tähän. Gimma steriloitiin viime perjantaina ja kaikki meni hyvin. Nyt toipilas on sitä mieltä, että on jo täysin kunnossa, eikä ymmärrä ollenkaan, miksi joutuu flexin jatkeena kulkemaan lenkillä :-D. Ja Daami taas ei tajua, miksi äippä ei juokse sen kanssa. Jos toipuminen menee yhtä hyvin tästä eteenkin päin niin nuo saa pian taas kirmailla keskenään :-)

Steriloinnissa päädyin perinteiseen tapaan, vaikka mietin myös tähystystä. Vaakalaudassa painoivat perinteisen leikkauksen saatavuus tässä "meidän" klinikalla tai sitten Jyväskylässä/Tampereella tehtävä täystysleikkaus. Tällä kertaa valitsin lähellä olevan vaihtoehdon, vaikka toipumisaika onkin hieman pidempi.

Videon pätkä Daamin kepityksestä

Eilen pistin videokameran jalustalle kuvaamaan Daamin pujottelua. Niinhän siinä sitten kävi, että ei näyttänyt tällä kertaa ihan parasta vauhtia. Eipä tietenkään kun vihdoin sain kuvatuksi :-D. Mutta kovin harkistevalta sen meno näyttää, mikä on taas ihan hyvä juttu :-)

Heitän tällä hetkellä liian myöhään lelun ja Daami ehtii aina kääntyä mua kohti. Jos heitän aikaisemmin niin tuo ampaisee samantien pois kepeiltä...

Pihalla pujottelussa vauhdin hurmaa

Eilen ehdin kuin ehdinkin ennen pimeän tuloa ottaa pihassa pikku pujotteluharkat Daamin kanssa. Voi mikä into pienellä! Ja millä vauhdilla se sitten pujotteli ne kuusi kepakkoa! Ihana pieni osaa ja haluaa tehdä. Imu kepeille oli ihan mieletön. Pakko vähän lieventää tuota sanomista.. oli mieletön Daamille.

Harmi kun pimeä tulee niin aikaisin, ettei ehdi viritellä kameraa. Eikä nyt viikonloppunakaan taida ehtiä kun pitää olla lauantaina Turussa ja sunnuntaina Pietarsaaressa (jos jaksan lähteä).

Maalahden treenit

Keskiviikkona olin paikkaamassa yhden koiran treenipaikkaa kahdella koiralla. Seniori ja juniori pääsi puolikkaisiin treeneihin.

Mimmuli meni muuten ihan kivasti, mutta jotain ihme altaväistämisiä tuli pitkästä aikaa. Näitä tuli leikkauksessa ja valssissa. Oisko nyt niin, että olen oppinut vihdoin ajoittamaan valssit Gimmalle ja teen ne liian aikaisin Mimmille? En tiedä, mutta jossain nyt mätti kun ei Mimmi tommosia juttuja yleensä tee. Aivan sama, kiva oli mummelin kanssa treenata kuitenkin :-)

Daamin kanssa tehtiin kaikenlaista. Se on kyllä niin intopinkeenä aina kun pääsee treeneihin. Tekeminen on edelleen kohtuullisen rauhallista, eikä se tietenkään haittaa. Vaikeuttaa vain mun ajoituksia kun olen tottunut vähän nopeampaan menoon ja teen kaiken liian aikaisin Daamin kanssa :-D. Onneksi sitä imee noi hypyt aika kivasti, joten antaa anteeksi tosi paljon mun liian aikaisin ohjauksia. Joskus toki myös reagoi niihin, mutta pääsääntöisesti menee esteen, jolle olikin jo menossa :-)

Lopuksi otin vielä keppejä Daamin kanssa kun tajusin, että sen toisen 12 kepin sarjan saakin kahteen osaan. Niin siistiä! En ihan samaa intoa saanut päälle kuin kotipihatreeneissä. Voi johtua siitä, että ensin tehtiin "rata"harkkaa ja sitten vasta keppejä. Kotona kun tehdään vaan noita keppejä niin into on ehkä vähän toinen. Ehkä. No, rauhallisesta menosta huolimatta saatiin onnistumisia aikaan oudossa paikassa ja oudoilla kepeillä. Mähän en tuota ole treenannut kuin omalla pihalla tähän asti. Hyvä Daami ♥

2.-3.11. Tuulian ja Timon koulutus

Ei ole videomateriaalia, joten vaikea enää oikein muistaa mitään kummankaan treeneistä. Tuulia koulutti lauantaina ja Timo sunnuntaina. Mahtavat treenit molemmilla! Me niin nautittiin Gimman kanssa :-)

Tuulialla oli tosi mukava rata. Joutui tekemään sellaista, mitä ei haluaisi. Ja johan sitten takuttiinkin yhdessä paikassa. Flippi ja sen jälkeen sokkari ei vaan toiminut. Toi flippi oli melkein kuin japanilainen kun piti koira saada hypyn taakse ja siellä tehdä sitten sokkari. Ja tästä olisi pitänyt kirmata nopeasti, että ehtii tekemään sokkarin. Voijjee kun oli vaikeeta. Sain mä sen kerran onnistumaan :-D. Todettiin sitten kun en enää onnistunut, että turha yrittää kun ei hidas (mun sana, ei koutsin) ehdi, niin tehdään sitten viskileikkauksella se jatko. Ja se toimi!! Joka kerta!! Wuhuu! Niin fiiliksissä. Gimma ei empinyt ollenkaan. Mä en vaan pysty uskomaan, että se meni noin hyvin.

Kaikkea muutakin kivaa tapahtui radalla. Mulla tuli sellainen tunne, että en enää niin paljon varmistele joka paikassa, vaan uskallan lähteä liikkeelle paljon aikaisemmin kuin ennen. Niin makee fiilis tuostakin tuli. Gimma on alkanut hakeutua hypyille nykyään tosi hyvin. Siitä hypyn tarjoamisesta on ollut ihan mieletön apu meille. Ja Jaakkoa tästä on kiittäminen :-)

Timpan treenit olikin sitten vähän erilaiset. Tutustumisessa käytiin koiran ja ohjaajankin linjoja läpi aika tarkasti. Apuna Timppa käytti hanskoja ja rimoja. Aika havainnollista etten sanoisi. Mulla auttoi varsinkin backlapissä tuo oman liikkeen hahmottaminen ja rintamasuunta. Kun tuo käytiin tutustumisessa läpi niin radalla onnistui backlap joka kerta. Eipä ole ennen onnistunut! Sitten kun vielä uskalsin lähetä siitä liikkeelle ajoissa niin jatkokin onnistui vallan mainiosti. Niin taitava Gimma!

Sylkkärin opettamiseen saatiin hyviä vinkkejä. Gimmahan ei niihin tule mukaan, vaan ennakoi hypylle menemistä. Siitä seuraa hyvin usein väärään suuntaan hyppääminen. Nyt keskityttiin vain siihen, että sain Gimman tulemaan mun käden mukaan. Ei muuten sopinut meille se käden heiluttaminen, vaan rauhassa pitäminen. Alkuun pieni heilutus, että katse kiinnittyy käteen ja sitten rauhassa liike taakse ja käsi stabiilina. Tätä pitää treenata lisää.

Yhdessä kohdassa tuli niin selkeästi ilmi se, että en luota Gimmaan saksalaisissa ja jään varmistelemaan, enkä sitten ehdi yhtään mihinkään. Tsiisus, että voinkin nykyään lähteä ajoissa liikkeelle! Sain onnistumaan kaksi saksalaista peräkkäin ilman mitään kiireen tuntua. Rimat pysyi ja minä ehdin alta pois. JEEEE!!!!

Ja yksi jee oli vielä pöytä. En tykkää pöydästä ollenkaan, joten en sitä treenaakaan :-P. Toki jonkun verran sitä on otettu, mutta kovin vähän. Uskoinkin, että Gimma ei sitä edes muista. Mitä vielä, sehän muisti sen varsin hyvin. Meni ihan ylikovaa pöydälle ja kun sanoin odota niin vetäisi liinat kiinni, ja pysyi pöydällä. Uskomaton koita tuo kyllä on.

Mä vaan niin nautin Gimman kanssa aksaamisesta, se on sellainen kultamussukka, joka tekee aina parhaansa ♥