Ihana lomapäivä :-)

Aamulla suuntasin agilityharkkoihin Koivulahteen Mimmin ja Gimman kanssa. Mukana olivat myös Susanna ja Cola sekä Henna ja Karkki. Nappasin Anjan blogista radan, joka oli jossain epiksissä ollut. Tuomarina siinä oli Markus Turunen ja tässä rata

En tiedä kuinka tarkkaan sain radasta saman näköisen kuin tuossa piirrustuksessa, mutta uskoisin, että aika lähelle kuitenkin.

Gimman kanssa otettiin pätkissä. Ensin alku keinulle saakka. Siinä ei mitään kummempaa ollut, 2-hypyn otin valssilla ja läpsytyksellä oikeaan putken päähän.

Seuraava pätkä oli keinulta puomille. Pakkovalssilla 6-hyppy, vetämällä pituudelle, vippaus 8-hypylle ja siitä olisi pitänyt mennä kepeille mutta eipä mennyt vaan kääntyi puomille päin. Osasyy varmaankin puomin edessä odottava palkka, mutta olihan toi keppikulmakin aika hankala. Pari kertaa koitin ja joka kerta kaarsi puomille. Otin sitten ihan erillisenä pujottelua 8-hypyn edestä hetsaamalla ja näin Gimma haki kyllä ihan kivasti kepit. Tätä tein muutaman toiston ja sitten jatkettiin puomin alkuun saakka.

Puomin lopusta aan eteen meni tosi makeesti. Nyt Gimma haki puomilla ihan hirmu hyvin oikeen paikan ja alkoi nokkia. Siitä sitten valssilla seuraavalle hypylle ja valssilla myös 14 ja koira putkeen ja sieltä pituuden kautta aan alkuun. Menipä kivalla draivilla tämän pätkän :-)

Aan jälkeen pakkovalssilla 18 ja siitä pyöräytys muurille ja luukutusta loppuun. Oli sen verran luukutusta, että Gimma ei malttanut hypätä kahta viimeistä hyppyä, vaan tuli ali. Taisi lelu lopussa taas huutaa vähän liikaa. Sanoin jotain höpöhöpö ja otettiin uudelleen ja lisäksi annoin vielä liioitellun hyppy-käskyn molemmilla hypyillä ja nyt meni hyvin.

Toisella sessiolla päätin koittaa ottaa aan jo ihan esteenä. Ei olla siis koskaan tehty vielä koko estettä, vain pelkkää alastuloa. Ensin näytti, että lähtee hyvinkin kiipeämään, mutta sitten loppui usko kesken. Jouduin ehkä viisi kertaa remmillä hinaamaan esteen läpi ja sitten yhtäkkiä pikkuisen päässä syttyi valo ja se meni sen ihan itsekseen. Onneksi mulla oli se remmissä koska ei meinannutkaan pysähtyä alastulolle, oli ihan liian kova kiire palkalle, jonne siis pääsee vasta nokkimisen jälkeen. Tässä olikin vähän vaikeuksia Gimmalla tajuta, mitä mä siltä odotin, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi alkoi tarjota nenäkosketusta, josta sitten vapautin jessillä lelulle. Muutama toisto otettiin eikä kertaakaan aikonutkaan pysähtyä sinne, joten näyttääpä siltä, että ihan hetkeen ei tätä estettä radalle voi ottaa mukaan.

Mimmin kanssa otettiin sitten tosi hieno lentokeinu :-P. Kun otin toisen kerran niin hiipi keinun ihan sikahitaasti. Voi että mua harmitti kun päästin toisen lentelemään ja etukäteen jo v***tti että nyt se taas ei mee hetkeen keinua ollenkaan. Otettiin sitten kauheen leluvillaamisen jälkeen keinutreeniä ja kyllä se sen sitten taas meni ihan tavalliseen tapaan. Huh, mikä helpotus!

Keinulta jatkoin samalla lailla kuin Gimmankin kanssa. Mimmi ei myöskään hahmottanut koko keppejä, vaikka aloin käskyttää jo ennen edellistä hyppyä, kaarsi myös mun eteen. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että tuo johtui siitä, että mä ajauduin jotenkin kamalan lähelle 8-hyppyä ja sitten kun vielä leikkasin takana niin se käänsi Mimmin vähän liian hyvin. Sain tuon kyllä toimimaan treeneissä niin, että näytin kepit vastaisella ja meni ihan oikein kepeille sisälle, mutta ehkä vähän hitaan puoleisesti. Hitsi kun en treeneissä tajunnut vähän odottaa pituudella, jolloin oisin saanut ehkä tehdyksi leikkauksen/poispäinkäännöksen kauempana eikä olisi kääntänyt Mimmulia liikaa. Pääasia tietty, että sain sen onnistumaan.

Kepeiltä aalle saakka meni ihan kivasti. Puomin jälkeisen kohdan tein kuten Gimmalla ja hyvin meni. Ongelmaksi tuli aa, kun Mimmi ei sinne itsekseen painellutkaan vaan mun piti saattaa sitä aika pitkälle. Tämän seurauksena mulle tuli kauhee kiire aan jälkeiselle hypylle tekemään pakovalssia. Onnistuin siinä kyllä lopulta, mutta aika tiukille veti. Koitin 18-hypylle myös backlapia ja sain senkin onnistumaan. Miksi ihmeessä en tajunnut siihen kokeilla saksalaista, aargh!! Saattaa olla, että siihenkin olisi tullut aika kiire, mutta luulen, että se olisi ollut toimivin vaihtoehto.

Lopuksi koitin mennä radan vielä Colankin kanssa. Susanna jostain syystä kuvittelee, että ei osaa Colaa ohjata ja haluaisi, että joku muu veisi sitä. Minä sitten lupasin koittaa sen kanssa. Voi olla, että haukkasin itselleni liian ison palan koska nyt mulla on sitten kolme treenattavaa koiraa ja kaksi kisakoiraa. Sovittiin kuitenkin Susannan kanssa, että jos tuntuu, että mun rahkeet ei riitä niin jätän sitten Colan pois kuvioista. Katoaan kuinka meikän käy :-)

Otettiin tänään tutustumistreenit ja kivastihan tuo mun kanssa meni. Voi olla, että muisti menneensä mun kanssa aikaisemminkin. Cola on niin täynnä moottoria, että sen kanssa on ihan kamalan mukava mennä :-). Eikä sitä haittaa, vaikka sata kertaa hinkataan jotain kohtaa, jota ei saa onnistumaan. Joka kerta se tekee sen yhtä täysillä. Vähän se testaili mua kontakteilla, että josko tuon akan ohjaamana saisi varastaa, mutta eipä saanut ja jatkossa pysähtyikin hienosti. Katotaan kuinka saadaan treeniä aikaiseksi ja jos ihan jo Seinäjoen kisoihin uskaltaisi sen kanssa mennä.

Henna kokeili menoa Mimmin kanssa. Mimmi lähti mukaan vähän epävarmasti, mutta kyllä se alkoi aika hyvällä sykkeellä mennä hetken päästä. Ainakin ääni alkoi kuulua radalla kuten munki kanssa. Hennan kanssa Mimmi ei suostunut leikkimään ollenkaan, mutta nami kelpasi, niin kuin aina. Olipa mukava nähdä välillä oman koiran menoa ihan livenä. Ja kiva oli huomata, että kyllä se taitaa toistenkin ohjaamana radalle lähteä. En tuosta ollut kyllä mitenkään varma etukäteen.

Susanna treenasi Karkin kanssa ja meno näytti tosi kivalta. Kyllä sä Susanna osaat!!

Koirien kanssa olen päivän aikana käynyt kaksi suht mukavan mittaista lenkkiä räntäsateesta huolimatta ja lisäksi illalla kävin Pilates-tunnilla. On aika raukee olo tällä hetkellä :-)