Vihdoinkin kunnon lenkkeilyä!

Torstaina oli vielä kova pakkanen, jolloin kävinkin ihan pikku lenkin vain läheisellä kelkkareitillä. Testasin samalla Pimulle ostamiani tossuja, jotka olivatkin vallan mainiot. Ei ollut mummelilla yhtään kylmä tassuihin :-). Mimmiä kyllä paleli, joten en tiedä pitäiskö sille hommata samanlaiset. Hyvin pysyi tossut jaloissa ainakin ei-lumisella pohjalla.

Perjantaina ilma lauhtui ja kävinkin heti kunnon lenkillä. Kyllä koirista näki, että olivat sitä jo kaivanneet! Lauantaina vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä avaamaan meidän pidempää lenkkipolkua Mimmin ja Gimman kanssa. Olen sitä koko ajan lykännyt ja lykännyt kun etukäteen jo pelkäsin lenkin raskautta. Aikaa menikin tavalliseen kesäkeliin verrattuna puoli tuntia kauemman. Olin ihan puhki! Gimmasta ei huomannut mitään väsymisen merkkejä. Siellä se paineli edes takas hangessa kuin joku pupujussi :-D. Mimmi yritti seurata Gimman jälkiä, mutta ei oikein onnistunut kun on sen verran pidempi loikka isommalla. Mimmi tyytyikin kohtaloon ja tuli mun perässä. Mimmin takia jouduin "hiihtämään" eteenpäin, että sille jää edes jonkinlainen ura lumeen, missä kulkea. Hyvin pienikin vaan jaksoi, vaikka välillä se joutui tekemään kunnolla töitä päästäkseen eteenpäin. Tuo hiihtäminen vei mun omat voimat ihan totaalisesti.

Sunnuntaina kävin Kirsin ja Pamin kanssa lenkillä. Kirsi on muuttanut lähistölle ja lupasin hänelle näyttää lenkkipolkuja tuolta metsästä. Mulla oli vain Gimma mukana kun Pimu ei olisi jaksanut tarpoa lumessa ja Mimmi ois saattanut leikkiä hengellään ison suursnautserinartun kanssa... Alkumatkasta pidettiin koiria kiinni, mutta jo hetken päästä päästettiin ne irti kun eivät ainakaan remmissä näyttäneet kyräilevän toisiaan. Tosi hyvin meni koko lenkki. Gimma vaan olisi halunnut juosta kilpaa koko ajan, Pami oli tästä vähän eri mieltä. Sille riitti alkulenkin hömpötys. Meillä meni lenkillä kaiken kaikkiaan 2,5 tuntia :-O. Mulla oli tarkoitus kotiin päästyäni lähteä samantien pikku koirien kanssa lenkille. Joo, en lähtenyt vaan rojahdin sohvalle lepäämään :-D. Sen verran mukavaa oli kimppalenkkeily, että sovimme tekevämme näin uudelleenkin :-). Tuli ihan vanhat ajat mieleen kun aikoinaan lenkkeiltiin paljonkin yhdessä. Kirsi asui silloin Ristinummella ja minä Teeriniemellä. Puolessa välissä aina kohdattiin ja siitä jatkettiin yhdessä matkaa. Koirat vaan oli erit silloin.

Mun karppaus jatkuu hyvin! En ole yhtään kaivannut leipää enkä yllättäen myöskään pastaa. Olen syönyt sellaisia ruokia, mitä en olisi koskaan kuvitellut saavani kurkusta alas, kuten kaalilaatikkoa ja broileri-parsakaalivuokaa. Näköjään kaikki maistuu hyvältä kun ne kyllästää kermalla ja antaa muhia uunissa kauan aikaa :-). Paino ei ole juurikaan muuttunut, ehkä kilon verran tippunut. Tuo painon tippuminen ei tässä kuitenkaan ole se pääasia vaan hyvä olo ja sen olen kyllä saavuttanut. Vatsa ei ole turvonnut pallo eikä väsytä koko ajan. Ihan mahtava olo!

Tämä saattaa olla ihan sattumaa eikä ollenkaan karppauksesta johtuvaa, mutta huomasin ehkä noin viikko sitten, että mun polvet eivät ole enää kipeät! Ne on olleet jo pitkän aikaa huonossa kunnossa ja varsinkin rappusten meno alaspäin on sattunut polviin, enemmän vasempaan. Töissä tapaan käydä aulasta hakemassa kahvit (töissä 3. kerroksessa) ja menen rappusia pitkin, että päivän aikana saan edes vähän liikuntaa ja tässä yhteydessä tuli yhtäkkinen oivallus "mulla ei satu polviin ollenkaan!!". Myöskään polvien koukussa pitäminen ei enää aiheuta tuskia polviin. Voisikohan tämä oikeasti johtua karppauksesta? Ehkä mun aikaisempi muka terveellinen kevyt-sitä-kevyt-tätä-ruokavalio ei voidellut mun niveliä tarpeeksi ja nyt kun syön kunnon rasvaa niin niveletkin voi paremmin. En kyllä osaa sanoa, mutta outo sattuma kuitenkin.

Huomenna pitkästä aikaa agilitytreenihin!!