Kävin sunnuntaina Tampereella kisoissa, Mimmillä kaksi starttia ja Gimmalla yksi. Matkaseurana oli naapuriseuran Anne ja Sonja. Pitkä päivä sujui oikein mallikkaasti mukavassa seurassa, kiitos teille :-)).
Aamu alkoi mini3-luokalla klo 9:00. Oltiin Harrin ja koirien kanssa menty jo perjantaina Jalasjärvelle, joten siitä ei tullut yhtään paha matka Tampereelle. Mut noukittiin siitä kyytiin puoli seiskalta, ei paha herätys ollenkaan.
Mimmin ensimmäinen rata lähti mukavasti rullaamaan. Mitään kikkailuja ei tuolla radalla pystynyt tekemään, joten meni ihan perus valssi- ja leikkauslinjalla rata läpi. Meidän ainokainen virhe tapahtui kepeillä. Mimmi meni oikein sisälle (yli 90 asteen avokulma) ja lähtikin pujottelemaan, mutta kun multa loppui happi ja sen seurauksena käskytys niin Mimmi lopetti pujottelun kesken. Tuon lisäksi leikkasin takana, joten se ei yhtään nähnyt mua. Siksi se käskytys olisikin ollut tosi tärkeä tuossa kohden. Vielä aa:n jälkeen tein tosi kökön sokkarin, mutta sen sain silti survotuksi läpi oikein eli tulokseksi vitonen.
Toisella radalla sai heti alussa tehdä niisto-sokkarin ja se onnistuikin mallikkaasti. Aa:n jälkeen samanlainen keppikulma kuin ekalla radalla, mutta päätin olla ottamatta paineita virheestä ja vein ihan samalla lailla leikaten takana. Nyt onnistui kun käskytys oli päällä. Puomiin oon tosi tosi tyytyväinen, Mimmi nimittäin jälleen pysähtyi odottamaan vapautuskäskyä. Kyllä se nyt on näköjään sisäistänyt tuon jutun hyvin, kivaa!! Puomin jälkeiseen elämään tutustuin väärin melkein koko rataantutustumisen ajan. Alunperin se ei ollut takaakierto, mutta oli jossain vaiheessa muutettu niin. Rataantutustumisen lopussa yhtäkkiä ihmettelin, että miten ihmeessä noi muut vie tuon kohdan ja sitten tajusin, että mä olen tutustunut väärin! Muutama mallaus oikealla tavalla eikä siinä sitten itse radalla ongelmaa muistamisen kanssa onneksi ollut. Loppuun mun piti 3. viimeisellä esteellä tehdä joko niisto-sokkari tai pakkovalssi enkä sitten tehnyt kumpaakaan :-D. Jumitin jotenkin enkä sitten oikein tiennyt mitä olisin ehtinyt tekemään. Ihan sujuvalta tuo kuitenkin videolta näytti noinkin, vaikka ei yhtään siltä tuntunutkaan. Radalta nolla ja voitto.
Yli kolmen tunnin odottelun jälkeen vuorossa oli Gimma. Olin etukäteen ihan varma, että ei me voida onnistua kun on vain yksi rata maxi2-luokalle. Jotenkin tuntuu, että tarvitsen aina sen yhden harjoitteluradan... Rata oli kohtuullisen helppo, ei mitään mitä me ei osattaisi, joten ihan hyvillä mielin lähdin radalle. Vähän hirvitti 2- ja 3-hypyn väli kun se oli vain neljä metriä, mutta hyvin me siitäkin selvittiin. Kontaktit oli Gimman kontakteiksi tosi hyvät :-). Muutenkin tuntui, että me oltiin yhdessä tekemässä rataa. Ainoa töppi sattui ennen puomia. Olin ajatellut vähän jättäytyä ja lähettää Gimman puomille ja sitten vasta juosta se kiinni, että saisin paremman vauhdin sille. No, mä sitten jättäydyin niin paljon, että Gimma lähti puomin vieressä olevaa pujottelua kohti. Huutelin sen sieltä pois ja pistin puomille. Näin tuomarin ja ihmettelin kovasti kun ei käsi noussut kiellon merkiksi. Olin ihan varma, että se viiveellä sen kuitenkin meille antoi. Eipä sitten antanutkaan ja niin Gimma sai nollan, jolla sijoittui toiseksi :-). Nyt ollaan yhtä vaille 3-luokkalaisia, hui! Täällä on Gimman rata.
Ai niin, tuomarina Mimmin radoilla oli Kari Jalonen ja Gimmalla Heidi Viitaniemi.
Aah sitä mielen rauhaa kun saa kisata Gimman kanssa. Mimmi vie niin mun mehut sillä riehumisellaan ja möykkäämisellään. Gimma taas on niin cool. Mä saan niin kiksit jo vaan siitä, että voin seurauttaa sen vapaana lähtöön :-D. Eikä se hauku radalla eikä muutenkaan kilju turhia. Joskus kun sillä on kiire mun perään niin saattaa jotain vinkumista kuulua, mutta ei muuta. Onneks se on tommonen koska kahta Mimmin tyylistä mun hermot ei ehkä kestäis :-D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Paljon onnea :o)Milloin seuraavat kisat?
Kiitos :-). Ensi viikonloppuna ollaan menossa Turkuun. Se kyllä lukee myös tuossa blogin oikeassa reunassa "Tulevat kisat"-kohdassa ;-)
Mäkin nautin täysiä, kun Loffon kanssa touhuan, kun se on niin hiljainen. Meteliä, kun elämässä riittää ihan muutenkin. Onnea hienoista tuloksista!
Lähetä kommentti