perjantai 7. tammikuuta 2011

Huonot juoksulinjat

Olin torstaina treenaamassa Jennin ja Markon kanssa. Jenni oli bongannut Itävallasta jossain talvicupissa olleen radan. Oli kyllä aika jännä rata. Oli pakko juosta outoja linjoja kun oli esteitä järkevämmillä juoksulinjoilla ja siten oli tosi vaikea kertoa koiralle minne mennään. Tässä rata (jota jouduttiin aika paljon kaventamaan, että saatiin kokonaan mahtumaan):


Gimmalla meno tökkäsi heti toiseen esteeseen. Ei suostunut menemään keinua. Ehkä sille siitä Noormarkun liukastumisesta jäi joku kammo kuitenkin. Seinäjoen kisoissa oli keinu ja ekalla radalla se meni hyvin, mutta toisella sitten taas hyppäsi pois ennen aikojaan. Sain onnistumisen lelupalkalla. Myöhemmin otettiin niin, että lelu oli jotain viiden metrin päässä ja mentiin vauhdilla keinu ja kilpailtiin lelusta. Mä sen oisin voittanut joka kerta, jos vaan oisin saanut sen napatuksi maasta. Tuli huti joka ikinen kerta :-D. Mutta näitä tehdään nyt lisää. Kiitos vinkistä Jenni :-).

Keinulla otin puolivalssilla ja siitä kolmosen taakse takaakiertoon ja sitten uudelleen neloselle takaakierto. Siitä piti lähteä tosi aikaisin liikkeelle, että sai kerrotuksi koiralle, että seuraava este on puomi. Aika hyvän ennakon tuossa ohjauksessa Gimma kestää, joten saatiin onnistumaan.

Pussin jälkeen mun oli tarkoitus leijeröidä 19-hyppy, mutta se ei vaan onnistunut mitenkään. Otin puomilta 7-hypyn takaa valssilla ja juoksulinja ei ollut parhain mahdollinen kun piti väistää pujottelu. Tää väistö hidasti vauhtia sen verran, että ei vaan irronnut 10-hypylle. Piti sitten vielä kovempaa juosta, että pääsee itse kiertämään 19-esteen ja sitten homma onnistui.

Seuraava töksähdys tuli pituudella. Jälleen pujottelu niin pahasti edessä, että en tarpeeksi hyvin ehtinyt ohjaamaan edestä pituudelle. Kyllä se sen meni, mutta arpoi kovasti muita esteitä. Leikkaus pituudella oli hyvä ja irtosi kivasti 13-hypylle. Jee! Aa:ta ennen tein valssin ja 16-hypyn kierrätin muurin puolelta, jolloin oli lyhyempi matka kepeille törkkäämään. Ekalla kerralla tää onnistu mainiosti, mutta toistoissa taisin hätäillä ohjauksen kanssa eikä Gimma mennyt putkeen millään, vaan haki keppejä.

Pientä hakemista joka paikassa, mutta rata läpi. Jenni sanoi ennen treenejä, että sitten vasta treenit loppuu kun kaikki on saanut nollalla läpi. Tässä vaiheessa tuntui, että eihän se ole mitenkään mahdollista :-D.

Gimmalla oli puomilla ja aa:lla namit alustalla ja nyt näytti kyllä kontaktit tosi hyviltä. Viimeisellä kerralla en enää niitä laittanut ja silti oli tosi nopsat kontaktit - Gimmaksi.

Toisella kerralla otettiin ensin sitä keinuharkkaa lelu jonkin matkan päässä ja kilpaa juosten. Sitten otettiin koko rata. Meni keinu radallakin hyvin, vaikka olin itse sivussa valmiiksi taaksetökkäämään kolmoselle. Melkein nollana saatiin läpi, kielto tuli ainoastaan pituuden jälkeisellä hypyllä. En tainnut sitä ohjata kunnolla kun oli mennyt niin kauheen hienosti monta kertaa aikaisemmin. Ihan mietinkin itsekseni, että vau kun Gimma irtoo noissa tilanteissa jo kivasti. Irtoohan se kun sen vaan ohjaa sinne :-P.

Mimmi oli myös mukana treeneissä. Vähän harmitti kun sää oli sellainen, että lumet valui kasvihuoneen katolta alas. Mimmiä ahdistaa se ääni. On aina ennenkin reagoinut siihen. Ei meinaa pysy paikallaan ja on muutenkin pelokas. Itse rata meni kuitenkin kohtuullisesti ja sehän vaan on hyvä, että pelko ei näy radalla niin pahasti. Ei se omaa vauhtia kuitenkaan mennyt. Jenni katsoi miltä Mimmin meno näyttää, mutta ei se siitä mitään vikaa löytänyt. Muuta kuin tuo pieni varovaisuus, joka nyt saattoi johtua tuosta lumen tippumisesta. Mun mielestä se kulki jopa paremmin kuin tiistaina, vaikka pelotti. Voisiko olla niinkin, että kestää hetken ennen kuin Mimmi pääsee kunnolla agilityn vauhtiin? En tiedä.

Ei se kuitenkaan ihan normaalia vauhtia vieläkään mennyt kun ehdin niin hyvin joka paikkaan. Voihan se asia olla niin kuin Jenni sanoi. Tunnen Mimmin niin paljon paremmin ja pystyn lähettämään sitä ja itse jo liikkumaan toiseen suuntaan ja siksi tuntuu, että ehdin hyvin joka paikkaan. Voi kun se olisikin vain tuota!

Oli miten oli. Oli kiva treenata Mimmulin kanssa ja normaalielämässä en ole huomannut mitään outoa siinä kahdesta treenikerrasta huolimatta. Liikkuu rennosti lenkillä. Eilen kävin molempien koirien kanssa yhtä aikaa potkukelkkailemassa ja tosi hyvä, pitkä ravi oli Mimmillä. Kai mä vaan turhaan stressaan, mutta en voi itselleni mitään :-P

Ei kommentteja: