Tänään pikku Jannu täytti jo 10 viikkoa. Kyllä vaan aika menee nopeasti!! Nappasin muutaman kuvankin kymppiviikkoisesta. On kyllä mahdottoman söpö kaveri 😍
Kävin tänään ensimmäistä kertaa Pawsin hallilla vähän puuhailemassa Jannun kanssa. Kerran se on treeneissä ollut mukana moikkaamassa kivoja tätejä ja vähän leikkinyt lelulla siinä odottelutilassa, mutta ei sen kummempaa. Nyt oli kauhea pettymys kun hallilla ei ollutkaan niitä ihania tätejä. Jannu meni ovesta häntä vispaten sisälle ja pisti kunnon vikinätkin päälle ja oli niin kamalan pettynyt kun siellä ei ollutkaan ketään 😂
Otin mukaan kaksi lelua ja aloitin niiden kanssa leikkimisellä. Olisi kyllä tämäkin pitänyt kuvata kun on jotenkin huvittavaa kun Jannu aina niin raivoissaan tappaa lelua. Onneksi otin kaksi lelua mukaan kun eihän tuo meinannutkaan voittamaansa lelua mulle tuoda ja näin sain sen toisella lelulla aina mun luokse leikkimään. Eiköhän Jannukin pian hoksaa, että on kivempi tuoda mulle lelu ja jatkaa repimistä mun kanssa 😊
Otin myös hypyn tarjoamista ja se oli Jannulle vähän outoa vieraassa paikassa ja erilaisilla siivekkeillä. Kivasti homma alkoi kuitenkin sujua 😊
Käytiin treenin jälkeen Mustissa ja Mirrissä puntarilla ja painoa pienellä oli nyt 3,2 kg. Ei se kovin paljon ole painoa saanut lisää tässä kahden viikon aikana. Jannun päivän varmaan pelasti tuo M&M vierailu kun siellä vihdoin oli niitä kivoja tätejä, joita sai moikata 😂. Ostin naksuttimenkin kun en mun vanhaa löydä mistään. Katsotaan, jos saisin sen opetetuksi Jannulle. Olen sen kuitenkin lähes kaikille koirilleni opettanut, mutta Heppu on siitä opista jäänyt väliin (ja toki ihan eka koira, Lyyli). Jos innostun tuon opettamaan Jannulle niin ehkäpä sen voisi opettaa Hepullekin 😊
Muutama kuva 9-viikkoisesta Jannusta. Kuvat otettu 27.10. eli päivää ennen oikeaa päivää. On se vaan söpö 😍
Tiistaina käytiin Jannun kanssa taas uudessa paikassa kyläilemässä ja hirmu reippaasti oli pikkuinen jälleen. Liukas laminaattilattia vähän aiheuitti ihmetystä kun ei tassut pitäneet kuten kotona muovimatolla, mutta ei se mitenkään pelottanut kuitenkaan. Talossa oli aikuisen lisäksi pieni poika, joka myös oli Jannun mielestä tosi kiva. Reipas pikkuinen 😍
Keskiviikkona (30.10.) se sitten tapahtui! Nimittäin Heppu ja Jannu alkoi leikkiä keskenään. Niin ihana seurata niiden touhuja 💓. Leikkivät tosi kauan ja hirmu nätisti. Tässä vain pieni pätkä leikistä.
Olin viime viikon aktiivisuusmallin vaatimassa valmennuksessa ja Jannu joutui olemaan vähän pidempiä aikoja yksikseen omassa tilassa. Porttien läpi toki oli näköyhteys muihin, mutta naperon turvallisuuden kannalta se on muista eristettynä eli ei johtoja nakerrettavaksi eikä vaaraa, että isojen kanssa sattuisi jotain. Hyvin meni koska kotona mua odotti aina kovin uninen pikku kaveri 😊
Pojat jonossa 😊
Mulla on ollut vähän ongelmia Jannun näkyvyyden kanssa pimeässä kun sillä on ollut vain sellainen leveä heijastinnauha kaulassa, eikä se ihan joka suuntaan näy. Yhtäkkiä tuli mieleen, että mullahan on useampi letkuvalopanta, jotka olen leikannut vähän liian lyhyeksi isojen käyttöä ajatellen. Niinpä lyhensi yhtä entisestään, jottai sain Jannullekin sopivan valopannan. Se on edelleen vähän iso, mutta onpa hetkeksi kasvunvaraa. Nyt näkee hyvin, missä Jannu kulkee 😊. Alemmassa kuvassa on kokovertailuksi alempana (sininen) Mimmin aikuisena käyttämä valopanta ja päällä sitten Jannulle vielä hieman liian iso panta.
Tänään käytiin Jannun kanssa kävelyllä vankilan rannassa, jos vaikka nähtäisiin vähän ihmisiä. Ja kyllä nähtiin!! Sunnuntai ja hieno, aurinkoinen, ilma niin johan oli ihmisiä liikkeellä kävellen, pyöräillen ja koirien kanssa. Ensi alkuun Jannu oli sitä mieltä, että ihan jokaisen ihmisen luo on ihan pakko päästä ja kiskoi ihan hulluna ihmisten luo ja vinkui, ellei jopa hieman kiljunut. Tuon sain onneksi loppumaan aika pian ja päästiin vähän kävelemäänkin. Jossain vaiheessa taisi Jannu olla sitä mieltä, että noita ihmisiä on nyt nähty ihan liikaa, eikä niitä saa mennä moikkaamaan niin tää on ihan tylsää, enkä kävele ollenkaan... Toki me edelleen päästiin jatkamaan matkaa, mutta vähän pysähdellen. Käytiin ihmettelemässä myös leikkipuiston vieressä lapsia ja niitä Jannu katsoi kiinnostuneena ja heilutteli häntää. Kaksi pientä tyttöä tuli kysymään, että saako koiraa silittää. Kerroin, että tämä on vielä ihan pieni pentu, että se saattaa purra, mutta jos se ei pelota niin saa tulla silittämään. Tosi nätisti osasivat nämä olla pienen pennun kanssa. Fiksuja lapsia 😊. Loppumatkasta vielä yksi nainenkin kysyi, että saako tulla moikkamaan ja kyllä mä annoin luvan. Saattoi olla moka, mutta ehkä se kuitenkin hoksasi, että mun luvalla voi moikata, mutta omin päin ei ihmisten luo mennä. Toivottavasti ainakin. Mun pitää ehdottomasti ottaa tämä vielä useamman kerran uudelleen kun tuo on niin metsäpöyröö eikä pääse täällä omilla lenkeillä siedättymään ihmisiin.
Sain alkuviikosta kutsutuksi Hepun mun luo jäniksen takaa-ajosta 😲. Ihan mahtavaa!! Se on kerran aiemmin bongannut jäniksen niin, että minä en kyseistä otusta nähnyt kuin vasta sitten kun mua kohti tuli ensin jänis ja perässä Heppu suljetuin korvin. Ei edes vilkaissut mun päälle, vaikka kuinka yritin sitä pysäyttää. Tuosta järkyttyneenä olen sen jälkeen ottanut lenkeille nameja mukaan ja vahvistanut sen avulla mun luo tulemista. Näyttää toimivan ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella. Mulla on tapana kuljettaa nameja mukana ainoastaan pentuaikana ja sitten ne ainaa jää. Nyt muutan tapani ja pidän aina varmuuden vuoksi niitä mukana ja palkitsen satunnaisesti ja jos on oikeasti aihetta niin ihan kunnon palkka sitten. Daami ei taas piittaa yhtään mitään jänöjusseista tai muistakaan metsän eläimistä.
Tiistaina Jannu pääsi moikkaamaan Vaasaan muuttanut velipoikaansa nimeltään Jinn. Jälleennäkeminen ei ollut iloisimmasta päästä, vaan melkoisia rähinöitä saivat pennut aikaiseksi. Kiva oli nähdä, että Jannu oli kiriniyt kokonsa puolesta lähes samaan kuin veljensä, vaikka luovutushetkellä oli vielä tosi paljon pienempi. Illalla kävimme moikkaamassa Jax-isää ja perhettä. Siellä oli myös pieni tyttö ja oli kiva homata, että sekin oli Jannun mielestä kovin mukava. Hienoa, että saadaan lapsikontaktejakin heti näin alkuun. Kovasti oli illalla väsynyt pieni päivän aktiviteeteistä.
Huono kuva, mutta en nyt parempaakaan saanut.
Väsynyt pieni 💓
Keksiviikkona oli Hepulla Eltsun ratatreenit ja voi että, miten mahtavat treenit taas olikaan. Mä niin nautin agilitysta Hepanderin kanssa 😍. Jannu pääsi tutustumaan Pawsin halliin ja oli kovin tomerana siellä. Pieni oli ihan täpinässä kun oli paljon ihania tätejä paikalla ja tapasi se jälleen yhden lapsenkin. Myös leikkiminen hallissa onnistui hirmu hienosti "häiriötekijöistä" huolimatta.
Kuistin korkeus on voitettu ja Jannu pääsee sinne ihan omin avuin kun oikein kovasti yrittää 💓
Torstaina oli jälleen Hepulla Eltsun treenit ja ne ei kyllä ikinä petä 💓.
Saatiin tosi kiva vauhti Hepulle pujotteluun ja oli kiva nähdä, että
osaa mennä lujaakin kun on palkkaukset kohdillaan. Pari kohtaa myös
kellotettiin ja varsinkin toisen kellotuksen tulos yllätti mut kun ero
eri kautta hyppyä ohjatessa oli 0,4 s ja se on paljon se! Nyt vaan pitää
tuo pistää muistiin jatkoa ajatellen 😊
Jannu on vähän lähentynyt Hepun kanssa ja mä vakaasti uskon, että niistä tulee vielä hyvät kaverit. Daamikin on ihan nätisti ulkona, mutta sisällä ei edelleenkään siedä pikku kaveria. Sen verran tilanne on kuitenkin muuttunut, että Daami voi jo tulla olohuoneeseen makoilemaan, vaikka Jannukin siellä on. Tähän asti mä olen pennun kanssa ollut kahdestaan olkkarissa ja muut on olleet makoilemassa sitten muualla... Heppu sanoo Jannulle sisällä vain asiasta, eli siitä, jos Jannu syö esim. keittiöpöydän jalkaa. Melkoisen näppärää. Yritin kuvata ulkona noiden touhua, mutta Heppu oikeastaan aina lopetti touhun kun näki, että mä kuvaan. Tässä kuitenkin pieni pätkä. Daami on Hepun takapiruna kyttäämässä ja pitääkin kokeilla käydä kahdestaan Jannun ja Hepun kanssa ulkona ja katsoa kuinka käy kun kyttääjä ei ole paikalla.
Eilen kokeilin ihan muutaman toiston hypyn tarjoamista Jannulle ja se hoksasi jutun kauhean nopeasti. Tänään sitten ajattelin, että annan sille päiväruuan tuon touhun yhteydessä. Täytyy sanoa, että vaikka ahneesti ruokansa syökin niin se ei ollut ihan paras motivaattori tekemiseen. Eiliset hevosenlihanamit oli selkeästi paremmat treenaamisen kannalta. Hyvä tämäkin toki oli testata niin tietää jatkossa ottaa oikeasti hyvät namit mukaan treeneihin.
8-viikkospäivän kunniaksi lähdettiin Jannun kanssa tutustumaan suureen maailmaan. Käytiin vierailulla Mustissa ja Mirrissä koska siellä on koirille oma vaaka. Jätin auton CM:n puoleiselle parkkipaikalle kun siinä on nurmikkoalue, missä on koiran helppo käydä asioilla ennen liikkeeseen menoa. Jannu hienosti pissasikin melkein heti kun pääsi nurmikolle. Autoja meni tiellä ohi ja niitä piti jonkun verran ihmetellä. M&M-liikkeeseen sisällemenoon tarvittiin hieman namitusapua kun itsestään aukeavat ovet oli vähän pelottavia. Hienosti niistäkin selvittiin ja liikkeessä oli kaksi myyjää innoissaan ottamassa meidät vastaan. Jannu kiitti kiipeämällä kyykyssä olevien tätien syliin ja nuolemalla heidän naamat 😍. Painoa pikku kaverilla oli 2,4 kg. Tehtiin pieni kierros liikkeesä ja tosi kivasti meni. Haastavin osuus oli kun mentiin kassan ohi, jossa oli kaksi asiakasta tiskillä. Jannu olisi väkisin halunnut mennä näiden ihmisten luo ja mun namien (makkara) vetovoima oli tuossa tilanteessa nolla, vaikka muuten on maistunutkin tosi hyvin.
M&M-vierailun jälkeen käytiin kävelyllä Tiklas-puistossa kun ajattelin, että siellä olisi kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Ei ollut. Yhtäkään. Mentiin sitten tien viereen ihmettelemään autoliikennettä ja kovasti Jannu niitä kummastelikin. Ei sinänsä pelännyt, mutta oli vähän ihmeissään. Edelleen remmissä kävely sujuu suurimmaksi osaksi tosi hienosti. Välillä kuitenkin se remmin repiminen vaan vie nätisti kävelemisestä voiton 😂
Eilen Jannu sai tutustua kaikenlaisiin ääniin meillä kotona. Harri vaihtoi mulle talvirenkaat autoon ja kun menin Jannua pissattamaan niin oli kesärenkaiden pesu meneillään. Eipä se touhu kyllä yhtään pelottanut. Eikä pelottanut myöskään pihan puhdistaminen lehdistä sellaisella suht kovaäänisellä puhaltimella. Hyva Jannu 💓
Meidän koiraportit ovat vihdoin Jannun pitäviä! Ekoina päivinähän se meni niistä raoista läpi, mutta nytpä ei enää onnistukaan. Onneksi! Helpottaa melkoisesti elämää kun ei tarvitse enää kompostikehikkoviritelmien kanssa pelailla.
Tänään ei sen kummempaa Jannun kanssa touhuttu kuin valokuvien ottaminen. Olisi ollut fiksua opettaa edes jollain tasolla paikallaistuminen ennen kuvaushetkeä 😂. Oli ihan pikkuisen haastavaa hommaa saada se peppu pysymään alhaalla, vaikka namikäsi laski vähän alemmas. Ekoissa kuvissa mulla on namikäsi vähän liian ylhäällä. Aika supernopea piti olla kännykän kanssa kuvanotossa, että sai sellaisen kivan kuvan aikaiseksi. Alla tämän päivän otokset 😊
Eilen laitoin aamupäivällä Jannulle kaulapannan kaulaan ajatuksella, että se siihenkin tottuisi. Jannu tuumasi, että eipä tässä mitään hätää ole ja meni pantoineen päivineen tyytyväisenä nukkumaan 😂. Iltapäivällä sitten käytiin viemässä roskapussi pihatien päässä olevaan roska-astiaan ja samalla harjoiteltiin remmikävelyä. Alkuun hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään kun Jannu roikkui koko ajan remmissä kiinni tai muuten vaan teki stopin. Kyllä se siitä sitten alkoi sujua ihan ällistyttävän hyvin ensimmäiseksi kerraksi.
Heppu on muutaman kerran näykkässyt Jannua, mutta nämä tilanteet on olleet sellaisia, että Jannu on tehnyt jotain sopimatonta ja Heppu on ilmeisesti opettanut pientä talon tavoille. Tilanteet on tulleet niin yhtäkkiä, että minä, tyhmä omistaja, olen Heppua torunut moisesta käyttäytymisestä ja nyt toivonkin, että en ihan kokonaan ole sen opetusmoodia pilannut. Mikä olisi helpompaa kuin se, että koira opettaa pennun talon tavoille mun sijaan. Muutenkin Heppu on alkanut vähän lämmetä natiaiselle ja se on varsin kiva juttu. Aiemmin Heppu on aina väistänyt Jannua, mutta tänään sain todistaa melkoisen lähekkäin makoilua poikien kesken 😍
Maanantaina 14.10. hain meidän uusimman perheenjäsenen, Jannun, kotiin. Ajelin päiväseltään edes takas Turun seudulle ja oli pakko ottaa isot koiratkin mukaan kun niillä olisi tullut liian pitkä päivä olla yksin, enkä saanut niitä minnekään hoitoonkaan. Onneksi ne on tottuneet matkustamaan, mutta kai ne nyt vähän ihmetteli mikä homma tämä on kun koko päivän viettivät autossa ja välillä vaan pääsivät pikaisesti tarpeilleen.
Matka Jannun kanssa meni hyvin kun se sai matkustaa Kelmi-äitinsä kainalossa viimeistä 15 km lukuunottamatta. Kelmi siis pääsi kotiin mun kyydissä samalla kun hain pennun.
Jannu on kyllä kotiutunut ihan hirmu hienosti. Kovasti se seuraa mua ihan joka paikkaan ja roikkuu housun lahkeissa tai villasukissa kiinni lähes jatkuvasti 😂. Isot koirat ei oikein arvosta, että meille tuli uusi asukas. Daami ei siedä ollenkaan ja on ottanut Jannun vastaan vielä vastentahtoisemmin kuin aikoinaan Hepun. Heppu taas on enemmän ihmeissään, että mikä ihme tämä pikku kirppu on. Ja se onkin todella pieni ja nämä isot koirat todellakin tuntuu tällä hetkellä ihan jättiläisiltä. Alla kuva, missä näkyy koko verrattuna mun 42-numeroiseen jalkaan. Ihan hirmu pieni, mutta äärettömän pippurinen 😍
Pienelle on myös mahdoton tehtävä päästä meidän kuistille omin avuin. Gimmalla ja Daamilla aikanaan ei ole ollut mitään ongelmaa tuossa, eikä toki Hepullakaan, mutta se olikin jo 13-viikkoinen meille tullessaan.
Kun kotiuduttiin niin täällä oli pikku pakkanen ja Jannu selkeästi paleli kun piti tarpeillaan käydä. Multa ei noin pienelle löydy mitään vaatetta, joten menin katsomaan, mitä löytyy Mustin ja Mirrin poistopöydiltä. Toppaloimet kaikki oli ihan liian isoja, mutta kiva villapaita kuitenkin löydettiin 😊. Daamille aikoinaan kudoin villapaidan, mutta se on aivan liian iso Jannulle ja muutenkaan se ei ehkä poikakoiralle sovi kun on kovin pitkä vatsakappale. Seuraava koko, mitä itseltä löytyy on 40cm, mutta onneksi saatiin jo tarjous, että saadaan lainaksi välimallin vaatteita niin ei tarvitse ihan joka kokoa ostaa. Tää villapaita oli kyllä tosi edullinen kun oli tarjouksessa, vaikka ei se oikea hintakaan nyt mikään paha ollut. Hinta oli siis 9,90€ ja nyt alennuksessa 6,90€.
On taas ollut tosi vaikea tottua siihen miten usein tuollainen pikkuinen pitää viedä ulos, ettei asioita tehdä sisälle. Nyt siihenkin on alkanut löytyä kiva rytmi, mutta toki silti pikku pissoja on välillä sisällekin tullut. Kakkaamiset osaan jo aika kivasti ennakoida. Ei ole hätä heti ruuan jälkeen vaan vasta noin tunnin päästä.
Jannu-nimeä on kovasti asennettu pentuun ja se on oppinut sen kyllä ihan älyttömän nopeasti. Ihan muutaman kehun ja namin jälkeen se heti nimen kuullessaan skarppaa ja kun toisen kerran kutsuin Jannu-nimellä niin tulee miljoonaa mun luo häntä vipattaen. On tuo vaan kyllä niin hellunen 💓
Keskiviikkona käytiin mun äidin luona kylässä. Halusin, että äiti näkee Jannun ihan pikkuisena, että se uskoo mun sanoja älyttömän pienestä pennusta 😃 . Siellä Jannu rauhoittui ensimmäistä kertaa mun syllin ja nukahti siihen 💓
Pieniä virityksiä on joutunut kotiin tekemään kun meidän koiraportit ei tuota pitele vaan se pääsee niiden pystyjuttujen välistä läpi 😲. Onneksi oli vanhat "kourut" kompostikehikon palasille kolmessa ovaessa, joten ne otettiin nyt uudelleen käyttöön. Olohuoneen oviaukkoon piti tehdä pieni viritys, joka ainakin toistaiseksi on toiminut. Toivottavasti pian päästään noista ärsyttävistä virityksistä eroon ja pärjätään normaaleilla porteilla niin elämä helpottuu hurjasti. Vähän piti myös tuota viihdepuolta eristää olohuoneessa kun liian paljon kiinnosti kaikki siellä olevat johdot...
Meille tuli pikkuisen lunta, joka toki suli lähes samantien pois. Ensimmäinen kosketus kuitenkin lumeen tuli pikku Jannulle.
Hirmu kiva pieni kaveri tämä on ja kun vielä saadaan ns. talon tavoille niin alkaa varmasti taas elämä sujua mukavasti. Pikkuisen pitää kaverin kasvaa ennen kuin uskallan sen ottaa lenkille noiden isojen kanssa. Nyt kokoero on vähän liian iso niin en uskalla riskeerata, että pieni jää isompien jalkoihin. Uskon myös, että kunhan Jannu pääsee yhteislenkeille mukaan niin näillä kaikilla alkaa synkata paljon paremmin. Sisällä on aina vähän eri juttu kuin ulkona. Olen yrittänyt ottaa kimppakuvaa, missä näkyisi noiden kokoero, mutta en ole sellaista onnistunut ottamaan. Ainakaan julkaisukelpoista sellaista.
Pissatessa Jannu on jo nostanut toista jalkaa 😲. Meillä oli pakkasta parina yönä kun Jannu tänne saapui ja oletinkin, että nostaa jalkaa vaan sen takia, että sillä on kylmä. Nyt kun on vähän lämmennyt, eikä Jannu näytä ollenkaan viluistelta, on se silti monta kertaa jo nostanut koipeansa. Sellainen tyttömäinen nosto, mutta silti mun mielestä aika yllättävän nuorena. Tuleekohan siitä joku macho-mies? Vai onkohan se jo sellainen? 😂
Kaiken kaikkiaan meillä on sujunut oikein hyvin ja kirjoittelen (toivottavasti) kuulumisista lisää vielä myöhemmin 😊
