Käytin koirat eilen hierojalla ja olikin hyviä uutisia molemmista. Gimma oli tosi vetreässä kunnossa eikä Mimmikään ollut enää niin paha kuin viimeksi. Pelkäsin niin kovasti, että ne muutamat startit SM-kisoissa laittoi sen taas samaan jamaan kuin ennen kisoja, mutta onneksi ei kuitenkaan.
Mulla on nyt vähän hassu tunne treenaamisen suhteen. Tiedän, että pitäisi treenata, mutta pelkään, että saan Mimmin niin huonoon kuntoon, että sitä sattuu eikä sen takia kulje normaali vauhtia karsinnoissa. Ihan tyhmää ajatella näin, mutta minkäs teet :-P. Ja vaikka en treenaisi niin voihan se siellä karsinnoissakin sitten mennä jumiin, tai tässä välissä olevissa kisoissa. Nyt mun pitää saada pääkoppa kuntoon, että kun vaan teen lämmittelyt ja jäähdyttelyt hyvin niin kyllä se kunnossa pysyy. Tähän päälle vielä venyttelyt niin kyllä se siitä.
Tänään levätään ja huomenna ajattelin uskaltaa mennä kokeilemaan minien SM-kisojen hyppäriä. Ainakin se meidän hyllykohta olisi kiva kokeilla ja se loppu, jota en koittanutkaan saada oikein aiemmin tulleen hyllyn takia.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Päivityksiä albumeihin
Vihdoin ja viimein sain päivitetyksi kuvia albumeihin. Päivittyneitä on kansiot Gimman agilitykuvia ja Mimmin agilitykuvia. Iso kiitos kaikille ystäville ja tuntemattomille, jotka olette meitä radoilla kuvanneet!! Oootte <3
SM-viikonlopun onnistumiset ja epäonnistuminen
Reissu on onnellisesti takana päin. Viikonlopun kisat menivät pääsääntöisesti hyvin, mutta lopulta tuli myös pettymys kuvioihin mukaan.
Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D
Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.
Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...
Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)
Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D
Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.
Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!
Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.
Torstaina kävin ostamassa uuden videokameran, Canon LEGRIA FS305, että ei enää kameran toimimattomuuden takia jää ratoja kuvaamatta. Kamera vaikutti oikein näppärältä ja videoiden siirto koneelle onnistui lopulta aika vaivattomasti. Piti kyllä ohjekirja kaivaa esiin ennen kuin tuo onnistui. Minähän en yleensä ohjeita lue :-D
Perjantaina starttasin siis vain Gimman kanssa. Ensin oli Saviojan Annen agilityrata vuorossa. Rata ei ollut kovin vaikea. Vähän kuitenkin sai miettiä miten mikäkin kohta olisi järkevintä viedä. Alkuun päätin tehdä pakkovalssin, vaikka sillä koira kiersikin vähän pidemmän kautta putkeen. Monen näin siinä tekevän niisto-sokkarin, joka olisi oikein hyvin kohtaan sopinutkin. Minä en sitä edelleenkään osaa tehdä Gimman kanssa, joten en ala sitä kisoissa harjoittelemaan. Putken jälkeen vähän kaarratti kuten taisi melkein kaikki koirat tehdä. Kepeillä irrottauduin sivulle, että pystyn tekemään takaakierto-päällejuoksun. Siinä taisi rytmi olla vähän hukassa koska Gimma vähän valahti mun selän taakse. Hyvin tuli kuitenkin sieltä mukaan. Puomin jälkeen olisi jälleen ollut niisto-sokkarin paikka, johon sitten tein valssin ja leikkauksen renkaalla. Leikkaus hivenen myöhässä ja Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä ei kuitenkaan saatu virhettä ja tulokseksi nolla.
Kuva: Iris Kieme
Hyppyrata oli Martti Salosen käsialaa. En muista milloin olen viimeksi hänen radallaan ollut. Varmaan joskus monen monta vuotta sitten Pimun kanssa. Eli ei ollut mitään käsitystä millainen rata meille mahtaa tulla. Itse rata ei ollut vaikea, mutta muutama inhottava estekulma siellä oli, joihin en meinannut saada mitään järkevää ohjausta aikaiseksi. Koko rata meni oikeastaan aika hyvin. Päädyin tekemään noissa inhottavissa kulmissa leikkaukset ja ne toimi tosi hyvin. Olipa mukava yllätys! Tälläkin radalla saatiin nolla ja sijoituttiin toiseksi :-O. Olipa hurjaa! Harmittavasti tätä rataa ei kuvannut kukaan kun jätin kameran autoon...
Yhtäkkiä Gimman tilanne on se, että puuttuu vain yksi nolla karsinoihin. Sen kyllä pitää olla vielä se voittonolla. Meillä on enää vain Seinäjoen iltakisat ohjelmassa ja jos sieltä sitä ei tule niin sitten ei tule :-)
Kuva: Iris Kieme
Lauantaina oli SM-joukkuekilpailun aika, tuomarina tuossa oli Eija Berglund. Meidän maksijoukkueella ei kovin hääppöisesti mennyt ja tulokseksi saatiin hylly. Tämä ei haittaa yhtään! Oli tosi kiva saada ensimmäistä kertaa maksijoukkue kasaan SM-kisoihin OCA:n riveissä :-). Joukkuerata oli mielestäni vähän liian vaikea joukkueradaksi. Yksilöratana tuo taas olisi toiminut oikein hyvin! Joukkueissa on kuitenkin paljon koiria, jotka ovat juuri nousseet kolmosiin eikä taidot vielä ole ihan tuota luokkaa. Nyt heiltä melkein saman tien vietiin mahdollisuus tulokseen. No, näin mentiin tällä kertaa. Gimma starttasi meidän joukkueen viimeisenä ilman paineita. Olin ihan varma, että ei voida radasta selviytyä, mutta niin vaan tehtiin nolla. Ja mikä nolla! Gimman aika oli neljänneksi paras, ihan uskomatonta! On se vaan jotenkin salaa saanut lisää vauhtia :-D
Kuva: Irsi Kieme
Gimman perjantain agilityrata ja lauantain joukkuerata löytyy täältä.
Minijoukkue sitten yllätti meidät kaikki ja VOITETTIIN HOPEAA!! Ensin starttasi Piksu Nanon kanssa. Nano teki tavalliseen tapaansa varman nollan alle ihanneajan. Toisena koirakkona oli Frau, myöskin Piksun ohjastamana. Fraulle tuli tulokseksi 10, en nyt enää muista mistä mutta olisiko tullut pari kieltoa. Kolmantena koirakkona meni Marita ja Didi. Maritalla oli kauheet paineet Didin kontakteista kun ei ole oikein viime aikoina toimineet. Hyvin Marita veti ja sai Didin osumaan kontaktipinnoille ja sai tulokseksi nollan. Ankkurina sitten starttasin minä Mimmin kanssa. Tilanne oli se, että jos Mimmi tekee nollan niin mahdollisuudet korkealle on olemassa, mutta jos yksikin virhe tulee niin se siitä sitten. Ihme homma kyllä, mua ei juurikaan jännittänyt. Rata oli mun mielestä kamalan helppo (tuomarina Sisko Pulkkinen) ja eniten jännitin sitä, että pystynkö viemään silti tarkasti joka esteen. Pystyin! Mimmi teki nollan ja mentiin sillä hetkellä joukkueena kärkeen (Mimmin rata). Lopulta sijoituttiin toiseksi kun HAU meni kolmen yhteisajaltaan nopeamman nollan voimin ohi. Niin siistiä! Meidän joukkue tuli toiseksi! WUHUU!!!
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Palkintojen jaossa on kivaa :-)
Kuva: Sami Osenius
Kuva: Jukka Pätynen
Sunnuntaina sitten yksilökisojen vuoro. Tuomarina hyppärillä oli Eija Berglund. Eija olikin pistänyt parastaan eikä radalla paljon ollut luukutuskohtia. Sen sijaan paljon takaakiertoja löytyi. Rata oli vaikea kuten mielestäni pitääkin SM-kisoissa olla. Mahdoton se ei missään nimessä ollut. Mulla oli ihan selvät sävelet miten sen vien. Mimmihän osaa melkein itsestään takaakierrot, joten niitä en pelännyt ollenkaan. Pari kohtaa kuitenkin vähän hirvitti, sarjaeste ja loppu"suora". Meidän rata lähti alusta asti rullaamaan ihan eri rytmissä. Olin joka paikassa vähän jäljessä, mutta kuin ihmeen kaupalla sain Mimmin oikeille esteille. Sarjaesteelle matka sitten tyssäsi. Olin ajatellut mennä tekemään pakkovalssin b-osalle, mutta nukahdin enkä sitten ehtinytkään. Mielessä kerkesi käydä ajatuksia vaikka kuinka "ei hitto, en mä ehdikään, miten mä nyt tämän voisin ohjata". Ääneen sain sanotuksi "Mimmi", mutta eipä se tuossa mitään auttanut kun toinen jo paineli korvat lepattaen b-osalle väärään suuntaan. Niin oma moka! Tuolla radalla ei todellakaan voinut hetkeksikään ote herpaantua tai sitten kävi just noin. Loppukäyrällä en sitten hyllyn tehneenä edes yrittänyt mitään, mentiin vain loogisesti maaliin.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Piiran "tuomio" Mimmille
Piiran sanat Mimmistä oli aika tylyt, jäykkä kuin mikä :-(. Seisoessa kun katsoi Mimmin niin meni siksakkia sen vinous. Tai onko se enemmän aaltoliikettä... mutta kuitenkin niin, että mutkia oli vähän joka suuntaan. Piira näytti siltä, että sen on tosi vaikea päättää miten alkaa edes hoitaa koko koiraa. Paniikki meinas iskeä! Mimmiä selvästi sattui hoito. Ei vikissyt eikä mitään, mutta hengitys oli tosi tiehää aina välillä ja kun kireitä paikkoja hoidettiin niin jännitti etujalkaa. Taas mulla tuli sellainen olo, että olen koirarääkkääjä kun harrastan niiden kanssa agilitya :-P
Aikansa kun Piira teki niitä sen pieniä juttuja niin jopa maallikko huomasi, että liikkuvuutta tuli lisää. Lopuksi vielä katsottiin seisomisasennossa, että miltä näyttää ja olihan se paljon parempi. Elastisuutta oli selkeästi enemmän kun koiraa vähän heilutti. Silti Mimmi edelleen kenas takapäällä enemmän oikealle. Jotain sille on joskus tapahtunut, mutta mitä... Ei tule itselle mieleen yhtään mitään outoa tapahtumaa. Jos jollekin kavereista tulee niin kertokaa ihmeessä.
Yleisarvio Mimmistä oli, että on normaalia shelttiä tiukempi pakkaus. Sen olen aina huomannut kun olen Pimuun verrannut. Piira myös arveli, että Mimmi on sellainen, joka tekee radalla enemmän töitä etupäällä kuin takapäällä. Tähän en itse ole kiinnittänyt huomiota, mutta voi toki olla näin. Mitähän vielä... niin, lyhyt kroppa aiheuttaa helposti jumiutumista. Ja kun tuli puhetta Mimmin todella hyvästä käyttäytymisestä (not) radan reunalla niin ei ole ihme, että on etupäästä jumissa. Piira neuvoi mua kokeilemaan viemistä radalle sylissä. Eli olisin tarpeeksi kaukana, että ei ala riekkua remmissä ja kun pitää tulla lähelle niin otan sen syliin. Voi mun käsiparkoja kun tuota kokeilen, ovat nimittäin raapimisesta varmasti aika kiva näköiset :-DD. Mutta tätä kokeillaan ehdottomasti!
Piira siis sai Mimmin paljon parempaan kuntoon. Suositteli jatkossa säännöllistä lihashuoltoa hierojalla. Kehotti myös kokeilemaan akupunktiota. Lenkeillä rauhallista menoa eikä yhtään riehumisia. Näillä sitten mennään :-). Mäkikävelyä suositteli myös, että saataisiin Mimmin takapäähän enemmän voimaa. Uiminen ois kans hyvä juttu, mutta ei tuota saa vapaaehtoisesti veteen, joten se siitä.
Perjantain kisat peruin Mimmin osalta. Olisi kyllä ollut kiva päästä kokeilemaan kisa-alustaa etukäteen, mutta nyt se ei onnistunut. Onneksi olen Gimman ilmoittanut niin pääsee edes sen kanssa kirmaloimaan tuolloin :-). Ja Gimmasta kun tuli puhe niin Piira katsoi sen pikaisesti onko kovin kiero vai ei. Ei ollut yhtä paha kuin viimeksi. Olenhan mäki sen huomannut, mutta piti vielä saada ammattilaisen sana, että uskon omaan silmään :-)
Aikansa kun Piira teki niitä sen pieniä juttuja niin jopa maallikko huomasi, että liikkuvuutta tuli lisää. Lopuksi vielä katsottiin seisomisasennossa, että miltä näyttää ja olihan se paljon parempi. Elastisuutta oli selkeästi enemmän kun koiraa vähän heilutti. Silti Mimmi edelleen kenas takapäällä enemmän oikealle. Jotain sille on joskus tapahtunut, mutta mitä... Ei tule itselle mieleen yhtään mitään outoa tapahtumaa. Jos jollekin kavereista tulee niin kertokaa ihmeessä.
Yleisarvio Mimmistä oli, että on normaalia shelttiä tiukempi pakkaus. Sen olen aina huomannut kun olen Pimuun verrannut. Piira myös arveli, että Mimmi on sellainen, joka tekee radalla enemmän töitä etupäällä kuin takapäällä. Tähän en itse ole kiinnittänyt huomiota, mutta voi toki olla näin. Mitähän vielä... niin, lyhyt kroppa aiheuttaa helposti jumiutumista. Ja kun tuli puhetta Mimmin todella hyvästä käyttäytymisestä (not) radan reunalla niin ei ole ihme, että on etupäästä jumissa. Piira neuvoi mua kokeilemaan viemistä radalle sylissä. Eli olisin tarpeeksi kaukana, että ei ala riekkua remmissä ja kun pitää tulla lähelle niin otan sen syliin. Voi mun käsiparkoja kun tuota kokeilen, ovat nimittäin raapimisesta varmasti aika kiva näköiset :-DD. Mutta tätä kokeillaan ehdottomasti!
Piira siis sai Mimmin paljon parempaan kuntoon. Suositteli jatkossa säännöllistä lihashuoltoa hierojalla. Kehotti myös kokeilemaan akupunktiota. Lenkeillä rauhallista menoa eikä yhtään riehumisia. Näillä sitten mennään :-). Mäkikävelyä suositteli myös, että saataisiin Mimmin takapäähän enemmän voimaa. Uiminen ois kans hyvä juttu, mutta ei tuota saa vapaaehtoisesti veteen, joten se siitä.
Perjantain kisat peruin Mimmin osalta. Olisi kyllä ollut kiva päästä kokeilemaan kisa-alustaa etukäteen, mutta nyt se ei onnistunut. Onneksi olen Gimman ilmoittanut niin pääsee edes sen kanssa kirmaloimaan tuolloin :-). Ja Gimmasta kun tuli puhe niin Piira katsoi sen pikaisesti onko kovin kiero vai ei. Ei ollut yhtä paha kuin viimeksi. Olenhan mäki sen huomannut, mutta piti vielä saada ammattilaisen sana, että uskon omaan silmään :-)
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Fiilistelyä
SM-kisojen alla pitää aina vähän fiilistellä. Tässä mun fiilistelyvideot:
Pimun suomenmestaruus 2003: agilityrata ja hyppyrata
Mimmin suomenmestaruus 2007: hyppyrata ja agilityrata sekä ihanista ihanin kepokollaasi <3. Tästä kollaasista en koskaan saa tarpeeksi kiitetyksi sen tekijää, Timpaa. Niin ihana kooste!!!
Ja toi mestaruuden agilityrata. Vitsit, että tulee makee fiilis kun kuulee kuinka seurakaverit jännittää meidän puolesta. "Se menee niin hyvin" - mantraa kuulee aika lailla :-D. Ja lopussa Anjan ja Jessican hyppely saa mut aina hymyilemään. Kiitos kaikille teille, että ootte olemassa <3 <3
Pimun suomenmestaruus 2003: agilityrata ja hyppyrata
Mimmin suomenmestaruus 2007: hyppyrata ja agilityrata sekä ihanista ihanin kepokollaasi <3. Tästä kollaasista en koskaan saa tarpeeksi kiitetyksi sen tekijää, Timpaa. Niin ihana kooste!!!
Ja toi mestaruuden agilityrata. Vitsit, että tulee makee fiilis kun kuulee kuinka seurakaverit jännittää meidän puolesta. "Se menee niin hyvin" - mantraa kuulee aika lailla :-D. Ja lopussa Anjan ja Jessican hyppely saa mut aina hymyilemään. Kiitos kaikille teille, että ootte olemassa <3 <3
Väärät diagnoosit :-)
Tänään käytin Pimun lääkärillä sen köhän takia. Otettiin röntgenkuva, jossa näkyi melkein koko koira. Onneksi Pimua ei (eikä muitakaan mun koiria) tarvi noihin kuvauksiin rauhoittaa! Sydän ymmärrettävästi vähän laajentunut, mutta ei ollut lääkärin mukaan ollenkaan paha. Keuhkoputki ok, ei mitään tukoksia eikä kasaanpainumisia missään. Ei myöskään vettä keuhkoissa. Kiva, että ei ollut mitään vikaa, mutta ärsyttää kun ei tiedä miksi yskii. Pimu sai nyt kuitenkin antibiootti- ja kortisonikuurin, jos kuitenkin jossain on tulehdus. Seurataan tilannetta ja jos ei helpota niin ensi viikolla uusi soitto lääkärille. Helpotti kyllä nähdä se kuva kun ei mitään katastrofia näkynyt :-)
Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...
Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.
Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))
Nyt pitäisi alkaa pakkailla ja huomenna lähteä aamusta reissuun. Ajan ensin Jalasjärvelle, jonne Pimu jää Harrin ja mummun kanssa. Sieltä matka jatkuu Raisioon, jossa tiedossa lenkkeilyä Tiinan ja koirien kanssa :-). Sen jälkeen Piiralle hoitoon ja matka jatkuu Sipooseen. Aika mutkitellen matka taittuu siis Helsingin seutua kohden :-D. Pakatakin pitäisi jossain vaiheessa...
Vähän meinaa jänskättää nuo SM-kisat. Siinä ne on kisat missä muutkin, mutta silti mä aina saan ylimääräisiä perhosia vatsaan ennen näitä kisoja. Varsinkin nyt kun en ole ihan varma onko Mimmi kunnossa vai ei. Mimmin lähtönumero on 104, joten on taas odoteltavaa ennen omaa vuoroa. En tykkää yhtään, vaikka onhan tuo lähtöpaikka joskus menestystäkin tuonut. Vähän lohduttaa, että koiria on 158 ja joku oikeesti joutuu lähtemään tuolla viimeisellä numerolla. Olen tosi kateellinen Karon ja Shokin lähtönumerolle kun saavat lähteä ensimmäisenä! Oisko vähän siistiä.
Tsemppiä kaikille tutuille SM-kisoihin ja pian nähdään :-))
Vaasan kisat ja huoli Pimusta
Sunnuntaina oli Vaasassa BAC:in järjestämät agilitykisat. Osallistujamäärällä ei taaskaan noita kisoja oltu pilattu. Onhan se ihan kiva kun ei tule päivä niin pitkäksi, mutta kyllä mä silti toivoisin vähän enemmän koiria. Ehtisi paremmin hoitaa omien koirien lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Nyt ne meni kiireessä, vähän vasemmalla kädellä hoitaen :-P. Kisoissa oli kaksi agilityrataa ja tuomarina molemmilla radoilla oli Henri Luomala.
Ratoja ei tälläkään kertaa saatu mun kameralle. Teki saman tempun kuin Stadi Gamesissa >:(. Piian kameralla otettiin kuitenkin Mimmin jälkimmäinen rata ja Gimman molemmat radat. Vielä kun osaisin niitä vähän pienentää ja laittaa nettiin niin kaikki ois hyvin. Nyt on ihan kamalan kokoisia tiedostoja. Katotaan saanko niitä koskaan tänne...
Mimmi oli ensin vuorossa. Alku ihan hyvä, hyppy, rengas, kääntyminen hypylle ja siitä putken takimmainen pää. Tästä puomille, joka oli tosi hyvä. Ehkä hivenen liian ylös pysähtyi, mutta pääasia, että pysähtyi. Puomin jälkeen valssi muurilla ja palaset lensi. Pitäisi saada itselle muuri :-P. Muurilta putkeen ja siitä 90 asteen kiertokulma kepeille. Hyvin lähti ja kesti kepeillä sivuttaisirtoamisen. Seuraavalla hypyllä päällejuoksun tapainen, josta pituudelle. Siitä sitten aika loogista menoa keinulle saakka. Sen jälkeisellä hypyllä oli tarkoitus tehdä pakkovalssi-jaakotus, mutta Mimmi lähti vähän ennen lupaa, joten en ihan ehtinyt sinne minne kuvittelin ja tuosta tulikin jotakin, joka yritti olla pakkovalssi. Mimmi kuitenkin meni oikein ja lopun kaksi hyppyä ihan hyvin. Radan jälkeen oli olo, että Mimmi ei kulkenut normaalisti :-(. Kun kyselin muilta niin Piia taisi olla ainoa, joka sanoi, että ei ollut normaalia menoa. Rimat pysyi kyllä ja kääntyi hyvin, mutta jotakin puuttui.
Gimmalla sama rata. Sillä sain kolmannen riman alas kun tein vetoliikkeen putkeen juuri riman päällä. Puomi oli ihan kohtuullinen. Vähän liian ylös vaan jää tällä hetkellä. Muurilla valssi hyvä ja siitä putkeen. Kepit haki tosi hienosti. Jatkotilanteessa tein leikkauksen pituudella. Kovin hyvin en saanut vedetyksi Gimmaa pituutta kohden, joten tuossa jouduin tekemään kunnolla töitä, että sain sen hyppäämään koko esteen. Lopulta hyppäsi melkein ilman vauhtia, mutta pääsi kuitenkin yli ja kääntyi vielä siihen suuntaan mihin halusinkin. Siitä aa:lle hyvin, mutta aa:n jälkeisen hypyn kiersi takaa. En oikein vieläkään ymmärrä miten siinä noin kävi. Noh, matka jatkui ja keinu oli ihan hyvä, mutta kävi samalla lailla kuin Mimmin kanssa, että en kunnolla ehtinyt pakkovalssiin. Tein sen kuitenkin ja jopa jaakotuksen ja onnistui.
Toinen rata Mimmin kanssa rullasi jo vähän paremmin. Tuntui, että ei enää niin tahmea ollut, mutta edelleen puuttui jotain. Radan alussa oli suora hyppy-pituus-hyppy ja siitä loiva avokulma kepeille. Otin kolmoshypyn takaa ja vähän jarrutin Mimmin vauhtia ennen hyppyä ja siitä kepeille. Tämä onnistui tosi hyvin. Kepeiltä putkeen ja siitä otin vippauksella muurille. Nyt palat pysyi paikallaan. Puomi edelleen hyvä. Pysähtyi alas ja odotti lupaa, hienoa! Siitä putkeen ja sen jälkeen vähän valssailuja ja vauhdilla loppuun. Ihan viimeisellä hypyllä vähän töksähti kun eivät olleet esteet ihan linjassa enkä keksinyt mitään hyvää ohjausta, jolla olisi päässyt paremmin kertomaan Mimmille minne päin mennään. Radalta siis nolla ja sillä voitettiin.
Gimman kanssa alku samalla lailla ja onnistui tosi hyvin. Muurilla en uskaltanut ottaa vippausta enkä poispäinkäännöstä kun en niitä sen kanssa osaa, joten ohjasin toiselta puolelta. Olin varautunut, että tuo on sellainen paikka, josta saadaan kielto tosi helposti ja mielestäni ohjasin ihan loppuun saakka. Silti Gimma päätti juuri ennen hyppäämistä, että ei hyppääkään sitä. Tästä siis kielto. Puomi oli edelleen kohtuullinen. Putken jälkeisissä valssailuissa saatiin sitten toinen kielto, ihan samasta syystä kuin muurilla. Lopussa ei ihmeellistä muistaakseni.
Eilen kävin hierotuttamassa Mimmin ja Gimman. Gimma oli nyt aika hyvässä kunnossa. Tosi hyvin antoi hieroa myös oikean puolen, mikä aiemmin on ollut tosi kipeä. Hyvä hyvä. Mimmi taasen... reppana ihan jumissa oikealta puolelta :-(. Lapa ei liiku kunnolla, kuonaa lavan etupuolella ja kyljissä. Ei kunnolla antanut hieroa ollenkaan. Positiivista oli, että reidet oli nyt hyvät kun viimeksi nekin oli ihan tiukat. Onneksi olen saanut lahjoituksena Piira-ajan (kiitos T!) keskiviikoksi niin pääsee Mimmuli vielä hänenkin hoitoon :-)
Pimu sitten... se on alkanut köhiä koko ajan enemmän, nyt myös lenkillä. Sehän on tuota tehnyt oikeastaan aina enemmän tai vähemmän, jo ennen sydändiagnoosia. Normaalia kaulapantaa sillä ei ole koskaan voinut pitää koska jos vähänkään vetää niin köhiminen alkaa. Nyt kuitenkin tuli huoli, että olisiko sydänvika pahentunut niin, että on mennyt vettä keuhkoihin. Ei se kyllä mitenkään erityisen väsynyt ole ja muutenkin vaikuttaa ihan normaalilta, jos tuota köhimistä ei oteta huomioon. Tokihan mä olen nettiä apuna käyttämällä jo tehnyt diagnoosit :-P. Jos ei ole vettä keuhkoissa niin sitten sillä on Trakeakollapsi, krooninen keuhkoputken tulehdus tai keuhkot täynnä kasvaimia. Näillä eväillä mennään tänään näyttämään Pimua lääkärille.
Ratoja ei tälläkään kertaa saatu mun kameralle. Teki saman tempun kuin Stadi Gamesissa >:(. Piian kameralla otettiin kuitenkin Mimmin jälkimmäinen rata ja Gimman molemmat radat. Vielä kun osaisin niitä vähän pienentää ja laittaa nettiin niin kaikki ois hyvin. Nyt on ihan kamalan kokoisia tiedostoja. Katotaan saanko niitä koskaan tänne...
Mimmi oli ensin vuorossa. Alku ihan hyvä, hyppy, rengas, kääntyminen hypylle ja siitä putken takimmainen pää. Tästä puomille, joka oli tosi hyvä. Ehkä hivenen liian ylös pysähtyi, mutta pääasia, että pysähtyi. Puomin jälkeen valssi muurilla ja palaset lensi. Pitäisi saada itselle muuri :-P. Muurilta putkeen ja siitä 90 asteen kiertokulma kepeille. Hyvin lähti ja kesti kepeillä sivuttaisirtoamisen. Seuraavalla hypyllä päällejuoksun tapainen, josta pituudelle. Siitä sitten aika loogista menoa keinulle saakka. Sen jälkeisellä hypyllä oli tarkoitus tehdä pakkovalssi-jaakotus, mutta Mimmi lähti vähän ennen lupaa, joten en ihan ehtinyt sinne minne kuvittelin ja tuosta tulikin jotakin, joka yritti olla pakkovalssi. Mimmi kuitenkin meni oikein ja lopun kaksi hyppyä ihan hyvin. Radan jälkeen oli olo, että Mimmi ei kulkenut normaalisti :-(. Kun kyselin muilta niin Piia taisi olla ainoa, joka sanoi, että ei ollut normaalia menoa. Rimat pysyi kyllä ja kääntyi hyvin, mutta jotakin puuttui.
Gimmalla sama rata. Sillä sain kolmannen riman alas kun tein vetoliikkeen putkeen juuri riman päällä. Puomi oli ihan kohtuullinen. Vähän liian ylös vaan jää tällä hetkellä. Muurilla valssi hyvä ja siitä putkeen. Kepit haki tosi hienosti. Jatkotilanteessa tein leikkauksen pituudella. Kovin hyvin en saanut vedetyksi Gimmaa pituutta kohden, joten tuossa jouduin tekemään kunnolla töitä, että sain sen hyppäämään koko esteen. Lopulta hyppäsi melkein ilman vauhtia, mutta pääsi kuitenkin yli ja kääntyi vielä siihen suuntaan mihin halusinkin. Siitä aa:lle hyvin, mutta aa:n jälkeisen hypyn kiersi takaa. En oikein vieläkään ymmärrä miten siinä noin kävi. Noh, matka jatkui ja keinu oli ihan hyvä, mutta kävi samalla lailla kuin Mimmin kanssa, että en kunnolla ehtinyt pakkovalssiin. Tein sen kuitenkin ja jopa jaakotuksen ja onnistui.
Toinen rata Mimmin kanssa rullasi jo vähän paremmin. Tuntui, että ei enää niin tahmea ollut, mutta edelleen puuttui jotain. Radan alussa oli suora hyppy-pituus-hyppy ja siitä loiva avokulma kepeille. Otin kolmoshypyn takaa ja vähän jarrutin Mimmin vauhtia ennen hyppyä ja siitä kepeille. Tämä onnistui tosi hyvin. Kepeiltä putkeen ja siitä otin vippauksella muurille. Nyt palat pysyi paikallaan. Puomi edelleen hyvä. Pysähtyi alas ja odotti lupaa, hienoa! Siitä putkeen ja sen jälkeen vähän valssailuja ja vauhdilla loppuun. Ihan viimeisellä hypyllä vähän töksähti kun eivät olleet esteet ihan linjassa enkä keksinyt mitään hyvää ohjausta, jolla olisi päässyt paremmin kertomaan Mimmille minne päin mennään. Radalta siis nolla ja sillä voitettiin.
Gimman kanssa alku samalla lailla ja onnistui tosi hyvin. Muurilla en uskaltanut ottaa vippausta enkä poispäinkäännöstä kun en niitä sen kanssa osaa, joten ohjasin toiselta puolelta. Olin varautunut, että tuo on sellainen paikka, josta saadaan kielto tosi helposti ja mielestäni ohjasin ihan loppuun saakka. Silti Gimma päätti juuri ennen hyppäämistä, että ei hyppääkään sitä. Tästä siis kielto. Puomi oli edelleen kohtuullinen. Putken jälkeisissä valssailuissa saatiin sitten toinen kielto, ihan samasta syystä kuin muurilla. Lopussa ei ihmeellistä muistaakseni.
Eilen kävin hierotuttamassa Mimmin ja Gimman. Gimma oli nyt aika hyvässä kunnossa. Tosi hyvin antoi hieroa myös oikean puolen, mikä aiemmin on ollut tosi kipeä. Hyvä hyvä. Mimmi taasen... reppana ihan jumissa oikealta puolelta :-(. Lapa ei liiku kunnolla, kuonaa lavan etupuolella ja kyljissä. Ei kunnolla antanut hieroa ollenkaan. Positiivista oli, että reidet oli nyt hyvät kun viimeksi nekin oli ihan tiukat. Onneksi olen saanut lahjoituksena Piira-ajan (kiitos T!) keskiviikoksi niin pääsee Mimmuli vielä hänenkin hoitoon :-)
Pimu sitten... se on alkanut köhiä koko ajan enemmän, nyt myös lenkillä. Sehän on tuota tehnyt oikeastaan aina enemmän tai vähemmän, jo ennen sydändiagnoosia. Normaalia kaulapantaa sillä ei ole koskaan voinut pitää koska jos vähänkään vetää niin köhiminen alkaa. Nyt kuitenkin tuli huoli, että olisiko sydänvika pahentunut niin, että on mennyt vettä keuhkoihin. Ei se kyllä mitenkään erityisen väsynyt ole ja muutenkin vaikuttaa ihan normaalilta, jos tuota köhimistä ei oteta huomioon. Tokihan mä olen nettiä apuna käyttämällä jo tehnyt diagnoosit :-P. Jos ei ole vettä keuhkoissa niin sitten sillä on Trakeakollapsi, krooninen keuhkoputken tulehdus tai keuhkot täynnä kasvaimia. Näillä eväillä mennään tänään näyttämään Pimua lääkärille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
