Lunta ja pakkasta

Lunta tulee enemmän kuin laki sallii. Joka päivä saa talloa polut auki. En mitenkään ole ehtinyt kaikkia polkuja edes pitää auki. Eikä tuolla metsässä näytä olevan paljon apulaisiakaan tähän hommaan :-P. Lyhyemmät pätkät olivat hetki sitten vielä kohtuullisessa kunnossa, mutta nyt nekin on aika ummessa. Tuli muutama päivä sitten tuiskuttaen puuterilunta, joka ei edes kunnolla tamppaannu, väistää vain jalan alta ja palaa takaisin omalle paikalleen. Ärsyttävää!! Mutta maisemat on kyllä tosi kauniit ja pitkästä aikaa ollaan saatu kunnon talvi, joten ei saisi valittaa. Mutta...

Pakkasta on pitänyt myös sen verran, että ei treeneissä ole viitsinyt käydä. Tänäänkin aamulla mittari näytti -25°C, hrrr!! Harmittaa kovasti kun tää aika olisi juuri sopiva ongelmakohtien treenaamiseen. Musta on tullut vissiin vanhemmiten kovin kylmänarka kun ei nappaa treenit ollenkaan, jos mittari menee alle -10 asteen... Yritän uskotella itselleni, että tauko tekee hyvää sekä koirille että mulle...

Eilen lähdin koirien kanssa aukomaan mun aamulenkkiä auki. Päätin mennä sen edes takas, että varmasti saataisiin polku aikaiseksi. Reitti menee sellaisen aukean läpi ja puuterilunta oli kerääntynyt aika lailla. Pimun ja Mimmin jouduin viemään takaisin kotiin jo 100 metrin jälkeen. Pimulla oli kylmä ja Mimmiä ei vaan huvittanut hypellä lumessa, vaikka tässä kohden sitä ei vielä edes kovin paljon ollut, kuitenkin Mimmin korkeuden verran. Jatkoin matkaa pelkästään Gimman kanssa.

Kun pääsin tuolta meidän pääpolulta siihen kohtaan, josta erkanee mun aamulenkki niin meinasin samantien kääntyä takaisin ja luovuttaa, sen verran umpinainen oli meidän reitti :-D. Päättäväisesti lähdin kuitenkin tarpomaan sitä auki, Gimma edellä. Taisi sillekin välillä tulla uskonpuute kun kokonaiset 10 metriä kulki mun perässä, sitten taas kirmasi eteen loikkimaan. Välillä pisti maate lumen keskelle kun taisi silläkin tuo touhu ottaa voimille. Lunta oli polven korkeudelle ja välillä jopa puoleen reiteen eli sitä oli paljon! Niin vaan me jaksettiin pätkä mennä edes takas ja kun katsoin sen jälkeen aikaansaannosta niin eipä siitä häävi polku tullut. Pikku koirat ei missään nimessä siellä vielä voi kulkea kun edelleen uppoavat liian syvälle. Puuterilumi nääs valui hienosti mun jalanjälkiin :-P

Tässä lenkiltä muutama huonolaatuinen kännykällä otettu kuva. Lumen määrä ehkä tuosta kuitenkin käy ilmi. Gimman säkäkorkeus on n. 50 cm.

Olen odotellut, että Gimman juoksu olisi alkanut nyt vuoden vaihteessa, mutta ei vielä näy. Olen jatkuvasti käynyt kurkkimassa hännän alle, mutta ei siellä mun silmään mitään muutosta näy. Tästä rohkaistuneena ilmoitin koirat Kirkkiksen kisoihin 16.-17.1. Siellä on lauantaina kaksi starttia Mimmille ja sunnuntaina kaksi Gimmalle. Voi kun se nyt pihtaisi sitä juoksua vielä tuon puolitoista viikkoa!