Koska sunnuntaina oli kisat niin otettiin tänään vain pikku treenit. Laitettiin puomilta meno mutkaputkeen, josta sitten 5 hyppyä siksakkina aika väljästi. Tätä sitten oli tarkoitus viedä valssaten, leikaten, sokkareilla ja kauko-ohjauksena edestä (tähän vähän tiivistettiin sivusuunnassa hyppyjä).
Mimmin kanssa ensin valssaten. Alun turhan varmistelun jälkeen alkoi toimit. Ja kun otin uudelleen niin menikin ihan älyttömän hyvin eikä mun tarvinnut juurikaan saatella hypylle päin. Se lukee kyllä niin hyvin noita valsseja ja lähtee suorittamaan hypyn itsekseen, vaikka mä olen jo ohjaamassa seuraavalle esteelle. Sokkareilla oli tosi vaikea viedä. En meinannut millään osata tehdä sokkaria tarpeeksi aikaisin. Taisi se sitten viimeisellä toistolla mennä ihan kivasti. Leikkaukset myös ihan kohtuulliset. Mä en vaan osaa sitä oikein! Mä tiedän, että niissä ei saa rynniä eteenpäin, mutta silti mä teen sen. Kohtuullisesti sain tuon kuitenkin onnistumaan. Ja mikä parasta, Mimmi mun kökköleikkauksilla kuitenkin tekee ne hypyt. Vähän hitaammin kyllä kuin valssatessa, mutta menee kuitenkin.
Kauko-ohjaus olikin aika kinkkinen juttu. Tässä ei otettu putkea ollenkaan, vaan jätettiin koira istumaan ekan hypyn taakse ja itse mentiin kauemmas vastaanottamaan. Menin ensin 3-hypyn taakse ja tämä onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Vähän myöhässä oli kääntö 2-hypyltä, joten vaati aika tiukkaa ohjausta 3-hypylle. Seuraavaksi kokeilen 4-hypyn takaa, mutta sitä en vaan saanut onnistumaan. Tuli heti ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan mun luo. Jonkun kerran tuota yritin, mutta kun ei onnistunut millään niin annoin sen olla. Lopuksi vielä 3-esteen takaa onnistunut suoritus. Jos totta puhutaan niin en ois uskonut, että edes noinkaan kaukaa saan sitä ohjatuksi kun ne esteet oli kuitenkin ihan eri linjassa. Eli tämä meni paremmin kuin olin uskonut :-)
Puomia ei otettu kokonaan kertaakaan. Otin useamman eri kerran pelkkää alastuloa häiriöllä. Ensimmäisellä kerralla varasti varmaan neljä kertaa peräkkäin ennen kuin tajusi, että siinä pitää pysyä vaikka mä teen mitä. Palkaksi pysymisestä pääsi aina putkeen. Ihanaa kun sen saa tekemään treeneissä virheen niin saa antaa siellä palautetta.
Gimman kanssa valssailut meni ihan kivasti. Mutta on sitä vaan niin eri ohjata kuin Mimmiä. Mimmi kääntyy pennin päälle ja Gimma ei tollasella pätkällä ainakaan käännyt. Tuntui, että se valui joka hypyn jälkeen vaikka kuinka kauas, mutta ei kuulema valunut. Aika pienellä ohjauksella sain tuonkin menemään. Mutta sitten ne leikkaukset, en osaa. En osaa kummankaan koiran kanssa, mutta se korostuu vielä enemmän Gimman kanssa. Mä pistän koko olkapään ja ohjaavan käden piiloon kun yritän vetää sitä hypylle ja tästä seuraa se, että Gimma vaan kaartaa kauemmas. Ärsyttävän vaikeeta. Gimma rukka alkoi jo läkähtyä kun otettiin uudelleen ja uudelleen, joten laitoin sen hetkeksi lepäämään ja keräämään voimia.
Toisella kerralla otettiin palkka avuksi. Yksi leikkaus menee hyvin, mutta toinen ei millään, joten pistettiin sinne lelu valmiiksi. Tämä auttoi ja sain kuin sainkin Gimman oikealle esteelle. Muutama toisto näin. Otettiin valmis palkka pois ja kun onnistui näin niin Jenni palkkasi heittämällä lelun. Kun tuo metrin hanki tuosta meidän pihalta sulaa niin tätä on pakko siinä kyllä harjoitella.
Lopuksi puomia. Otin ensin koko puomin hetsaamalla remmissä ja auttamalla loppuun ja palkka. Sitten otettiin pelkkää alastuloa. Käytin siinäkin remmissä hetsaamista avuksi niin saatiin vähän vauhtia touhuun. Muutama nopea alastulo ja nopea palkkaus ja treenit jätettiin siihen. Tätä mä voin tehdä hyvin kotonakin. Miten ihmeessä mä en ole tajunnut, että voin tuota remmissä hetsaamista tehdä myös pelkällä alastulolla. Kuinka tyhmä voi ihminen olla?? Onneksi Jenni ystävällisesti kertoi, että käytä remmiä siinäkin apuna... Remmi on ainoa millä mä saan Gimman kiihtymään. Kepeille onnistuu niskakarvoista kiinnipitämälläkin, mutta ei puomille, vielä :-).
tiistai 13. huhtikuuta 2010
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Avoimin mielin Mujusen radoille
Sunnuntaina oli agilitykisat Vöyrillä ja tuomarina 3-luokilla oli Salme Mujunen. Sen radat ei yleensä ole oikein meille sopinut, suoria putkia, joista vielä pitää jatkaa suoraan eteenpäin. Yritin nyt kuitenkin pitää mielen avoimena hänen radoilleen, ettei etukäteen jo niitä hävitä. Aika huonolla menestyksellä :-D. Itse radat ei kuitenkaan niin pahoja ollutkaan kuin olin etukäteen pelännyt.
Mimmi sai kunnian startata ensin. Alkuun olin ajatellut mennä tarpeeksi pitkälle, että ei tarvitse kuin vähän näyttää hyppyjä ennen keinua ja itse vain pikkuisen peruutella. Ei sitten mennyt ihan nappiin. Liikuin ihan liikaa varmistaakseni 2-hypylle irtoamisen, jonka seurauksena olin 3-hypyllä aika lailla myöhässä. Rima tipahti enkä saanut Mimmiä suoraan keinulle. Keinulta kepeille mun piti mennä törkkäämään, mutta enpäs sitten ehtinytkään, joten tuli hyvä harjoitus avokulmaan lähettämisessä. Mimmi oli menossa kakkosväliin, mutta kerrankin mun kroppa pysyi tarpeeksi kauan kepeille päin niin Mimmi ihanainen korjasi oman linjansa oikeaan väliin. Mun taitava pieni <3. Keppien jälkeen suoraan putkeen ja sen jälkeiselle hypylle piti tarkasti ohjata, ettei tullut liikkeen mukana ohi. Seuraavaan putkeen tein putkijarrutuksen sihinällä ja sairaan hyvin Mimmi kääntyikin putkelta! Siitä sitten luukutusta loppuun. Ennen aa:ta tein sokkarin, että pääsen aa:n vasemmalle puolelle. Tässä kohden meinasi mennä pieleen ja mua alkoi ihan naurattaa koko tilanne :-D. Onnistui se kuitenkin, eikä edes näyttänyt pahalta, tuntui vain. Toiseksi viimeiselle hypylle mun piti tehdä päällejuoksu, mutta jotenkin ajauduin niin lähelle edellistä hyppyä, että en sitä sitten ehtinytkään tekemään, joten tein ihan tavallisen niiston.
Gimman kanssa sama rata. Koitin ottaa alun tarkemmin kuin Mimmin kanssa, mutta ei se vieläkään onnistunut. Jostain kumman syystä aloin huitoa (en pääse tuosta ikinä eroon!) 3-hypyllä ja se rima tipahti. Keinulle kuitenkin sain koiran, mutta siitä se sai ylösmenovirheen :-O. No, mun mielestä se ei ollut virhe, mutta eipä sillä ole väliä onko tulos 5 vai 10 :-). Keinun jälkeen olin päättänyt kokeilla lähettämistä avokulmaan ja kyllähän Gimma sen osaa. Jestas, että se on jo niin taitava kepakoilla! Jatkossa ei mitään ihmeellistä, meni aika kivasti kaikki. Aa oli kohtuullisen vauhdikas Gimmaksi ja lopun päällejuoksua en sitten tehnyt nytkään vaan niiston.
Mimmin toinen rata alkoi ihan mukavasti. Tein ihmisnuolen 3-hypyllä, josta sain Mimmin hyvin putkeen. Olisin halunnut mennä valssaamaan putken päähän, mutta totesin tutustumisessa, että en sinne ehdi ja päädyin odottelemaan ja leikkaamaan hypyllä ennen keinua. Tuo menikin ihan hyvin ja keinu oli hyvä. Sitten aa:lla tapahtui jotain ihmeellistä. Se ei oikein tuossa videolla näy, mutta jo aa:lle kiivetessä Mimmillä meni jotenkin askeleet sekaisin eikä suorittanut aa:ta normaalisti vaan otti kontaktivirheen. Se hyppäsi tosi korkeelta ja mun taakse jalkoihin. Hyvä, etten tallonut sitä :-P. Myös muurin palanen tipahti. Kepeille vienti näytti helpolta, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut vaan tosi moni koira valitsi putken keppien sijaan. Mimmin sain kiilatuksi hyvin kepeille ja silti pystyin aika hyvin irrottautumaan kepeiltä seuraavaa putkea kohden. Lopussa ei enää mitään ihmeellistä sitten ollutkaan.
Gimman kanssa päätin tehdä alun eri lailla. Halusin valssaamaan putken päähän, joten menin aika paljon kauemmaksi ottamaan vastaan kuin Mimmin kanssa. Kohtuullisesti tuo onnistui, mutta ei nyt mitenkään kovin sujuva ollut. Keinun jälkeinen rima tipahti. Aa hitaampi kuin ensimmäisellä radalla, mutta pääasia, että ei nyt ottanut virhettä siitä. Ja sitten se tapahtui, Gimma bongasi keppien sijaan putken :-D. Se tiputtaa rimankin kun sen mielestä mä tulen eteen kun se suuntaa putkeen. Ei sitten pienellä käynyt mielessä, että kun mä kiilaan niin se tarkoittaa, että mennään kepeille. No, ehkä mun ois pitänyt olla vähän edempänä ohjaamassa... Mä olisin niin halunnut ottaa putkelta asti tuon saman kuvion, mutta en sitten kehdannut, joten otin vaan yhden hypyn takaa eikä se ollut yhtään sama tilanne tietenkään. Lopussa tuli vielä yhden hypyn ohitus, mutta sitä en enää viitsinyt korjata.
Kyllähän nuo radat olisi ollut ihan suoritettavissa. Hyvin erilaisia olivat kyllä muiden tuomareiden ratoihin verrattuna, mutta ei mitään kamalan pahoja. Vähän hassu politiikka vaan oli ihanneajoissa. Ensimmäisellä radalla minien ia oli 50 sekkaa, medien 40 ja maksien 35. Itse rata oli kaikilla ihan sama.
Mimmi sai kunnian startata ensin. Alkuun olin ajatellut mennä tarpeeksi pitkälle, että ei tarvitse kuin vähän näyttää hyppyjä ennen keinua ja itse vain pikkuisen peruutella. Ei sitten mennyt ihan nappiin. Liikuin ihan liikaa varmistaakseni 2-hypylle irtoamisen, jonka seurauksena olin 3-hypyllä aika lailla myöhässä. Rima tipahti enkä saanut Mimmiä suoraan keinulle. Keinulta kepeille mun piti mennä törkkäämään, mutta enpäs sitten ehtinytkään, joten tuli hyvä harjoitus avokulmaan lähettämisessä. Mimmi oli menossa kakkosväliin, mutta kerrankin mun kroppa pysyi tarpeeksi kauan kepeille päin niin Mimmi ihanainen korjasi oman linjansa oikeaan väliin. Mun taitava pieni <3. Keppien jälkeen suoraan putkeen ja sen jälkeiselle hypylle piti tarkasti ohjata, ettei tullut liikkeen mukana ohi. Seuraavaan putkeen tein putkijarrutuksen sihinällä ja sairaan hyvin Mimmi kääntyikin putkelta! Siitä sitten luukutusta loppuun. Ennen aa:ta tein sokkarin, että pääsen aa:n vasemmalle puolelle. Tässä kohden meinasi mennä pieleen ja mua alkoi ihan naurattaa koko tilanne :-D. Onnistui se kuitenkin, eikä edes näyttänyt pahalta, tuntui vain. Toiseksi viimeiselle hypylle mun piti tehdä päällejuoksu, mutta jotenkin ajauduin niin lähelle edellistä hyppyä, että en sitä sitten ehtinytkään tekemään, joten tein ihan tavallisen niiston.
Gimman kanssa sama rata. Koitin ottaa alun tarkemmin kuin Mimmin kanssa, mutta ei se vieläkään onnistunut. Jostain kumman syystä aloin huitoa (en pääse tuosta ikinä eroon!) 3-hypyllä ja se rima tipahti. Keinulle kuitenkin sain koiran, mutta siitä se sai ylösmenovirheen :-O. No, mun mielestä se ei ollut virhe, mutta eipä sillä ole väliä onko tulos 5 vai 10 :-). Keinun jälkeen olin päättänyt kokeilla lähettämistä avokulmaan ja kyllähän Gimma sen osaa. Jestas, että se on jo niin taitava kepakoilla! Jatkossa ei mitään ihmeellistä, meni aika kivasti kaikki. Aa oli kohtuullisen vauhdikas Gimmaksi ja lopun päällejuoksua en sitten tehnyt nytkään vaan niiston.
Mimmin toinen rata alkoi ihan mukavasti. Tein ihmisnuolen 3-hypyllä, josta sain Mimmin hyvin putkeen. Olisin halunnut mennä valssaamaan putken päähän, mutta totesin tutustumisessa, että en sinne ehdi ja päädyin odottelemaan ja leikkaamaan hypyllä ennen keinua. Tuo menikin ihan hyvin ja keinu oli hyvä. Sitten aa:lla tapahtui jotain ihmeellistä. Se ei oikein tuossa videolla näy, mutta jo aa:lle kiivetessä Mimmillä meni jotenkin askeleet sekaisin eikä suorittanut aa:ta normaalisti vaan otti kontaktivirheen. Se hyppäsi tosi korkeelta ja mun taakse jalkoihin. Hyvä, etten tallonut sitä :-P. Myös muurin palanen tipahti. Kepeille vienti näytti helpolta, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut vaan tosi moni koira valitsi putken keppien sijaan. Mimmin sain kiilatuksi hyvin kepeille ja silti pystyin aika hyvin irrottautumaan kepeiltä seuraavaa putkea kohden. Lopussa ei enää mitään ihmeellistä sitten ollutkaan.
Gimman kanssa päätin tehdä alun eri lailla. Halusin valssaamaan putken päähän, joten menin aika paljon kauemmaksi ottamaan vastaan kuin Mimmin kanssa. Kohtuullisesti tuo onnistui, mutta ei nyt mitenkään kovin sujuva ollut. Keinun jälkeinen rima tipahti. Aa hitaampi kuin ensimmäisellä radalla, mutta pääasia, että ei nyt ottanut virhettä siitä. Ja sitten se tapahtui, Gimma bongasi keppien sijaan putken :-D. Se tiputtaa rimankin kun sen mielestä mä tulen eteen kun se suuntaa putkeen. Ei sitten pienellä käynyt mielessä, että kun mä kiilaan niin se tarkoittaa, että mennään kepeille. No, ehkä mun ois pitänyt olla vähän edempänä ohjaamassa... Mä olisin niin halunnut ottaa putkelta asti tuon saman kuvion, mutta en sitten kehdannut, joten otin vaan yhden hypyn takaa eikä se ollut yhtään sama tilanne tietenkään. Lopussa tuli vielä yhden hypyn ohitus, mutta sitä en enää viitsinyt korjata.
Kyllähän nuo radat olisi ollut ihan suoritettavissa. Hyvin erilaisia olivat kyllä muiden tuomareiden ratoihin verrattuna, mutta ei mitään kamalan pahoja. Vähän hassu politiikka vaan oli ihanneajoissa. Ensimmäisellä radalla minien ia oli 50 sekkaa, medien 40 ja maksien 35. Itse rata oli kaikilla ihan sama.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Päivätreeniä keskiviikkona
Käytin viimeisen lomapäivän hyväksi ja menin Piian kanssa päivällä treenaamaan. Tehtiin treeniringin maaliskuun rata esteestä 11 eteenpäin. Radalla sai tehdä jälleen kaikkea kivaa.
Gimman puomi oli tällä kertaa aika kohtuullinen. Varsinkin toiseen suuntaan se meni sen jo ihan mukavaa vauhtia ja pysähtyi hyvin loppuun. Tehtiin ensimmäisen puomin jälkeiseen kohtaan saksalainen + vastakäännös sekä päällejuoksu + poispäinkäännös. Molemmat toimi oikein hyvin. Kepeillä onnistui takaaleikkaus, pakkovalssi ja päällejuoksu. Päällejuoksu ei toiminut heti ensimmäisellä kerralla vaan jätti viimeisen välin pujottelematta. Laitoin palkan keppien päähän valmiiksi ja onnistui. Tämän jälkeen onnistui joka kerta ilman valmiina olevaa palkkaa. Mä itse vaan en tuossa osannut liikkua tarpeeksi ripeästi, joten jatko oli sitten aika haasteellinen, mutta onnistui kuitenkin. Keppien jälkeen tehtiin valssia, vastakäännöstä, sokkaria, leijeröintiä yms. Kivasti meni kaikki. Gimma on kyllä nyt alkanut lukea rataa tosi kivasti eikä enää pahemmin tule hypyiltä pois, vaikka itse jo lähden seuraavaa estettä kohden.
Lopuksi yritin saada Gimmalle vauhtia puomille. Namit ei kyllä tuossa pelitä kun se ei ole mitenkään ahne. Lelu on sen juttu. Tein sitten muutaman toiston niin, että lelu oli valmiina siinä kohden, mihin halusin Gimman pysähtyvän. Gimma remmiin ja hetsausta. Tällä sainkin sen aika hyvin kiskomaan puomille ja 2/3 puomista menikin aika hurjaa vauhtia, mutta sitten alkoi hiipua. Tässä kohden autoin remmistä Gimman oikeaan paikkaan ja saman tien vapautus ja lelulla repimistä. Oisinko ottanut jotain viisi toistoa ja viimeisellä kerralla en juurikaan ehtinyt auttamaan remmistä yhtään. Ehkä me jatketaan tällä linjalla nyt kun voin tuota yksin tehdä. Harmi kun kotona ei ole puomia :-(
Mimmi on kyllä ihan sikataitava. Ainoastaan keppien päällejuoksu epäonnistui ensimmäisellä kerralla, kaikki muut oikeastaan heti. Hyvin se kestää kepeillä leikkauksenkin kun vaan maltan odottaa, että se ehtii pujotella pari väliä ennen kuin lähden tekemään leikkausta. Etukäteen olin ajatellut, että keppien jälkeinen leijeröinti ei meiltä ikinä onnistu, mutta kuinkas sitten kävikään :-D. Mimmi irtos tosi hienosti eikä mitään ongelmaa tuon kanssa. Uskomatonta! Muutenkin se on kyllä alkanut kulkea vähän kauempana musta. Ensimmäisellä kerralla kun keppien jälkeen olin mennyt viereisen hypyn taakse (kepeiltä sivuun ja takaisin päin) jo ottamaan vastaan niin Mimmi painelikin kepeiltä suoraan edessä olevalle hypylle. Ihanaa kun se ei enää ole niin mussa kiinni, mutta toisaalta haastavaa muistaa tuo jatkossa. Yhä enemmän tulee tärkeäksi se ajatus, että ei saa olettaa yhtään mitään. Puomi Mimmulilla oli joka kerta hirmu hieno. Hyvin kesti mun häiriötkin.
Gimman puomi oli tällä kertaa aika kohtuullinen. Varsinkin toiseen suuntaan se meni sen jo ihan mukavaa vauhtia ja pysähtyi hyvin loppuun. Tehtiin ensimmäisen puomin jälkeiseen kohtaan saksalainen + vastakäännös sekä päällejuoksu + poispäinkäännös. Molemmat toimi oikein hyvin. Kepeillä onnistui takaaleikkaus, pakkovalssi ja päällejuoksu. Päällejuoksu ei toiminut heti ensimmäisellä kerralla vaan jätti viimeisen välin pujottelematta. Laitoin palkan keppien päähän valmiiksi ja onnistui. Tämän jälkeen onnistui joka kerta ilman valmiina olevaa palkkaa. Mä itse vaan en tuossa osannut liikkua tarpeeksi ripeästi, joten jatko oli sitten aika haasteellinen, mutta onnistui kuitenkin. Keppien jälkeen tehtiin valssia, vastakäännöstä, sokkaria, leijeröintiä yms. Kivasti meni kaikki. Gimma on kyllä nyt alkanut lukea rataa tosi kivasti eikä enää pahemmin tule hypyiltä pois, vaikka itse jo lähden seuraavaa estettä kohden.
Lopuksi yritin saada Gimmalle vauhtia puomille. Namit ei kyllä tuossa pelitä kun se ei ole mitenkään ahne. Lelu on sen juttu. Tein sitten muutaman toiston niin, että lelu oli valmiina siinä kohden, mihin halusin Gimman pysähtyvän. Gimma remmiin ja hetsausta. Tällä sainkin sen aika hyvin kiskomaan puomille ja 2/3 puomista menikin aika hurjaa vauhtia, mutta sitten alkoi hiipua. Tässä kohden autoin remmistä Gimman oikeaan paikkaan ja saman tien vapautus ja lelulla repimistä. Oisinko ottanut jotain viisi toistoa ja viimeisellä kerralla en juurikaan ehtinyt auttamaan remmistä yhtään. Ehkä me jatketaan tällä linjalla nyt kun voin tuota yksin tehdä. Harmi kun kotona ei ole puomia :-(
Mimmi on kyllä ihan sikataitava. Ainoastaan keppien päällejuoksu epäonnistui ensimmäisellä kerralla, kaikki muut oikeastaan heti. Hyvin se kestää kepeillä leikkauksenkin kun vaan maltan odottaa, että se ehtii pujotella pari väliä ennen kuin lähden tekemään leikkausta. Etukäteen olin ajatellut, että keppien jälkeinen leijeröinti ei meiltä ikinä onnistu, mutta kuinkas sitten kävikään :-D. Mimmi irtos tosi hienosti eikä mitään ongelmaa tuon kanssa. Uskomatonta! Muutenkin se on kyllä alkanut kulkea vähän kauempana musta. Ensimmäisellä kerralla kun keppien jälkeen olin mennyt viereisen hypyn taakse (kepeiltä sivuun ja takaisin päin) jo ottamaan vastaan niin Mimmi painelikin kepeiltä suoraan edessä olevalle hypylle. Ihanaa kun se ei enää ole niin mussa kiinni, mutta toisaalta haastavaa muistaa tuo jatkossa. Yhä enemmän tulee tärkeäksi se ajatus, että ei saa olettaa yhtään mitään. Puomi Mimmulilla oli joka kerta hirmu hieno. Hyvin kesti mun häiriötkin.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Pääsiäiskisat Purinalla
Torstaina lähdin jo yhdeksän maissa aamulla ajelemaan etelää kohden. Menin ensin Tuijan hallille katsomaan kun Anja treenasi kontakteja koiriensa kanssa. Aikaa oli niin vähän, että mä en ehtinyt tehdä mitään. Enkä kyllä olisi jaksanutkaan heti ajamisen jälkeen keskittyä yhtään mihinkään. Hallilta suuntasin Itäkeskukseen kun Anjan piti vielä mennä käymään töissä. Mun oli tarkoitus hakea Jessica Itiksestä mukaan, mutta en millään meinannut löytää sieltä Faunatarta. Infotaululta toki katsoin, että missä se on, mutta eipä auttanut yhtään... Nauroinkin, että maalaistollo liikenteessä kun meinaa Itikseen eksyä :-D. Mutta ei kai se ihme ole kun se on isompi kuin Vaasan keskusta :-D. Sain sitten Anjalta puhelimen kautta opastusta ja löytyihän se oikea paikka lopulta :-).
Perjantaina kisat alkoivat makseilla. Tuomarina makseilla oli kahdella ensimmäisellä radalla Johanna Nyberg ja viimeisellä Anne Viitanen. Ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 8:00. Radassa ei oikein mitään ihmeellistä ollut. Vähän mietitytti keppien jälkeinen elämä. Halusin keppien vasemmalle puolelle enkä jostain syystä uskaltanut mennä tekemään sokkaria keppien päähän, joten päädyin heittämään edestä kepeille, jolloin pystyin siirtymään haluamalleni puolelle. Tästä se seuraus, että kepeillä tuli kielto kun en antanut Gimman rauhassa lähetä pujottelemaan ennen mun rynnimistä. Lisäksi okseri tipahti. Muuten rata rullasi mukavasti ja jäi hyvä mieli. Rata on täällä.
Seuraavalla radalla saatiin kielto heti neljänneltä hypyltä. Pelkäsin, että Gimma ampuu neloshypyn jälkeen renkaalle ja otin aika tiukasti hanskaan ennen hyppyä sillä seurauksella, että ei hypännyt koko hyppyä. Siinä sitten pyöriskeltiin ympäri ja jatkettiin hypyn kautta matkaa. Puomin jälkeisellä hypyllä mun leikkaus oli myöhässä, jonka takia Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä se seuraus, että pussille ei tullut suora linja ja jouduin laittamaan sen sinne vinosti. Kova tömähdys kuului, mutta ehjänä se tuosta taisi kuitenkin selvitä. Ei ainakaan vielä ole mitään oireluja ollut, eikä paikat kuumota. Tämä rata löytyy täältä.
Viimeinen rata oli sitten hyppäri. Tämä rata ainakin todisti sen, että meillä ei todellakaan ole ongelmana putken pimeät kulmat. Hyvin tyttö ne haki molemmilla kerroilla. Ensimmäisen putken jälkeiset kuviot meni kauheen huonosti, olin koko ajan koiran edessä. Enkä muuten ollut ainoa, jolla noin kävi :-D. Videolta katsottuna ei se onneksi niin pahalta näyttänyt kuin miltä se tuntui. Rata oli muuten mun mielestä oikein sujuva. Ennen muuria oleva hyppy tipahti kun en tarpeeksi ajoissa osannut kertoa minne rata jatkuu, vaan tein juuri riman päällä jotain tyhmää... Tämä rata täällä.
Maksien ja minien välissä oli medit ja mun oli tarkoitus tuossa välissä ehtiä ottamaan tirsat. Enpä ehtinyt... Käytiin mäkkärissä syömässä ja siellä meni sitten sen verran aikaa, että ehdin Anjan luona olla jotain vajaan tunnin kun piti jo Mimmin kanssa lähteä kohti kisapaikkaa. Mineillä tuomarin toimi Johanna Wüthrich. En muista olenko ollut hänen radoillaan aiemmin, mutta nyt radat ainakin olivat aika lailla helppoja.
Mimmi varasti ensimmäisellä radalla puomilta. Otti selkeästi kontaktin, mutta ei meinannutkaan pysähtyä. Enkä palauttanut, vaan jatkettiin rataa. Kivasti rullasi koko rata paitsi aan jälkeen putkelle menossa Mimmi vähän empi. Taisin jäädä siitä vähän liikaa jälkeen. Oli jo kaartamassa pois kunnes korjasi linjan putkelle. Huh, ehdin jo säikähtää, että se ei sinne menekään. Loppuun tein sitten saksalaisen kun se sopi siihen niin hyvin :-). Mimmi voitti tämän radan. Rata löytyy täältä.
Toisen radan alun otin ihmisnuolella ja se tuntui toimivan aika hyvin. Seuraavalle hypylle olisi ehkä pitänyt jonkinmoinen vekki tehdä, että olisi siitä jatkanut ilman koukeroita kepeille. Pituuden jälkeisellä hypyllä Mimmi empi, mutta onneksi olin tuon tiedostanut jo tutustumisessa, että pitää viedä tarkasti loppuun saakka tuo kohta. Jälleen koukkaus ennen putkea kuten edelliselläkin radalla. Keinu oli huono kun otin sivuttaisetäisyyttä. Videolta katsottuna näytti olevan jopa virhe kun lähti ennen kuin keinu otti maahan. Tuosta ei kuitenkaan saatu virhettä. Seuraavan putken jälkeinen rima tipahti ja sen innoittamana otin sitten puomin kontaktin uusiksi kun tälläkään kerralla ei sinne pysähdytty. Rata on täällä.
Viimeinen rata oli hyppäri. Sen rataantutustuminen piti olla klo 21:15, mutta olikin vasta 22:30 :-O. Oikeat yökisat siis... Rata lähti kohtuullisesti liikkeelle parilla valssilla. Keppien jälkeinen kohta aiheutti mulle päänvaivaa. En kuitenkaan keksinyt siihen mitään järkevää tapaa, joten päädyin ottamaan kepeillä sivuittaisetäisyyttä ja luottamaan siihen, että ehdin Mimmin edelle ohjaamaan oikeille hypyille. Vähän alkoi arveluttaa kun Nooralla kävi Bonon kanssa juuri niin kuin ajattelin, että siinä käy, jos on myöhässä. En kuitenkaan vaihtanut omaa ohjaussuunnitelmaa. Oli lähellä, että meilläkin ei olisi käynyt samalla lailla, mutta sain kuitenkin tökätyksi Mimmin oikealle esteelle. Pituuden jälkeen oli myös läheltäpititilanne, mutta senkin sain pelastetuksi. Nolla tältä radalta ja voitto.
Sunnuntain kisat alkoi mineillä klo 7:00 aamulla. Haukotus! Onneksi nykyään näkee lähtöjärjestyksen etukäteen ja kun kerran Mimmin kanssa startattiin ihan viimeisten joukossa niin ei tarvinnut kovin aikaisin paikalle kun ehti tutustumisen jälkeen hyvinkin lämppärilenkille. Mineillä oli tämän päivän radoilla tuomarina Anne Savioja. Oli kyllä tosi paljon haasteellisemmat radat kuin perjantaina. Kivaa :-))
Ensimmäinen rata meni oikeastaan ihan käsikirjoituksen mukaan lukuun ottamatta aan jälkeistä muuria, josta tulikin kielto. Meidän ongelma on juoksu-aa ja sen jälkeen tiukka käännös takaisinpäin. Aika usein olen nuo selvittänyt, mutta nyt taisi muuri olla vähän hukassa ja käänsin Mimmin vähän liian tiukasti. Tällä radalla Mimmi pysähtyi puomilla ja lähti vasta luvalla pois, hyvä hyvä. Rata löytyy täältä.
Toinen rata oli hyppäri. Mimmi vähän varasti alussa ja ihan vähän sekoitti mun pakkaa. Ei onneksi kovin pahasti kuitenkaan. 3-hypyn niisto-sokkari vähän töksähti. Pituuden jälkeiselle hypylle mun piti tehdä myös niisto-sokkari, mutta en sitten ehtinytkään. Sain Mimmin kuitenkin esteeltä toiselle oikeassa järjestyksessä. Törkkäys kepeille oli hyvä, vaikka ei näitä viime aikoina olekaan harjoiteltu. Koko rata meni tiukoilla käännöksillä eikä oikein mistään olisi voinut sen suhteen nipistää (paitsi alun kökkökohta), mutta silti musta tuntui tuo rata kauhean nihkeältä. Tuntui kuin Mimmi ei olisi liikkunut yhtään mihinkään. Samaten tuntui, että aina ennen käännöstä se oli jo melkein ottamassa kiellon kunnes päättikin hypätä esteen. Ihan hirvee fiilis maalissa. Yllättävintä tässä tietty oli se, että tämä nihkeä rata riitti voittoon... Kai se oli vain tuo rataprofiili, joka teki sen tunteen, että koira ei liiku mihinkään kun ei päässyt yhtään luukuttamaan. Rata onpi täällä.
Päivän viimeinen rata lähti kivasti käyntiin. Alun ihmisnuolessa olin ihan varma, että Mimmi hyppää jälleen päin mun kättä, mutta nyt tulikin tosi kivasti ohjaukseen mukaan. Hienoa! Pussin jälkeen vähän jännitin kääntyykö Mimmi mun jalkoihin vai jatkaako suoraan, onneksi meni sen verran suoraan, että sain nätisti ohjatuksi seuraavalle hypylle. Kepeille tein pakkovalssin, jossa lähdin vähän liian aikaisin liikkeelle ja Mimmi meni 2-väliin. Loppurata ihan hyvä. Täältä voi katsella radan.
Medien ajaksi Anjan luo. Ehdittiin hyvin tehdä ruoka, syödä ja ottaa tunnin tirsat ennen kuin piti lähteä takaisin kisapaikalle. Tirsat vaan teki mulle sen, että kesti hetken ennen kuin heräsin uudelleen :-P. Makseilla tuomarina oli Johanna Wüthrich. Nyt radat oli kivempia kuin perjantaina mineillä.
Gimman ensimmäinen rata meni aika lailla nappiin ja se saikin siitä ensimmäisen nollatuloksen 3-luokasta. Olipas kivaa :-). Sijoitus oli 14. 85 koiran joukosta, ei paha ollenkaan. Hävittiin voittajalle sellaiset 2,5 sekuntia. Aika kaukana on kärki vielä, mutta eiköhän me tässä pikku hiljaa kiritä tuota eroa umpeen :-). Nollarata nähtävissä täällä.
Seuraavaksi oli vuorossa hyppäri. Alku lähti jälleen hyvin liikkeelle. Ei paljon olisi voinut parantaa. Muurin jälkeen sitten tökkäsi meno. Olin ehkä vähän liian takana ohjaamassa tuossa tilanteessa enkä saanut Gimmaa muurin jälkeiselle hypylle. Jos olisin ollut hieman edessä näyttämässä minne mennään niin tuokin kohta olisi onnistunut. Jos ja jos :-D. Kielto siis hypyltä, jonka korjasin ja seuraavan hypyn sain Gimman hyppäämään väärään suuntaan, joten tulokseksi hylly. Tosi kiva fiilis oli kuitenkin radan jälkeen. Hyppärit taitaa olla tällä hetkellä meidän juttu kun siellä ei ole niitä ärsyttävän hitaita kontaktiesteitä :-P. Hyppäri löytyy täältä. Alku vähän sumun sekaista, mutta kirkastuu matkan varrella...
Viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Eipä siinäkään paljon parantamisen varaa ollut. Aa mentiin kahteen kertaan ja jälkimmäiseltä saatiin kontaktivirhe. Ehkä pitäisi katsoa kuitenkin koiraa niin tietäisi milloin sen sieltä vapauttaa. Gimma vaan hidastaa entisestään kun mä alan sitä tuijottaa... Mutta ehkä mieluummin vielä hitaammat kontaktit virheettömästi kuin vähän nopeammat virheellä. Jotain noille pitäisi tehdä, mutta mitä?? Rata on täällä.
Tosi hyvä mieli jäi molempien kisoista. Mimmillä kuusi starttia, joista kolme nollaa, kaksi hyvää vitosta ja yksi tahallinen hylly, joka olisi ollut myös hyvä vitosrata. Tasaisuus suorituksissa on nyt lisääntynyt, mikä on oikein hyvä asia. Gimman kanssa viikonloppu toi uskoa, että me selvitään 3-luokan radoista siinä missä muutkin. Gimman kanssa me nyt käydään vain nauttimassa kisailemista ilman mitään tavoitteita. Otetaan toki vastaan mielellään nollat, jos niitä vaan siunaantuu :-)
Maanantaina ennen kotiinlähtöä käytiin vielä Tuijan hallilla treenaamassa. Mimmillä näytettiin shelttimenoa joillekin Iiriksen tutuille, jotka meinaavat hommata sheltin. Gimman kanssa koitettiin namia palkkana puomilla. Ei ainakaan näin yhdellä kerralla ollut mitään apua vauhtiin :-(
Kiva oli käydä kisaamassa isoissa kisoissa ja nähdä jälleen paljon tuttuja joka puolelta Suomea. Varsinkin maksikisaajia oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Niitä kun ei ole näillä nykyisillä kisajärjestyksillä juurikaan nähnyt.
Kiitos Anjalle jälleen täyshoidosta :-)). Teillä on aina niin kiva käydä <3
Perjantaina kisat alkoivat makseilla. Tuomarina makseilla oli kahdella ensimmäisellä radalla Johanna Nyberg ja viimeisellä Anne Viitanen. Ensimmäinen rataantutustuminen oli klo 8:00. Radassa ei oikein mitään ihmeellistä ollut. Vähän mietitytti keppien jälkeinen elämä. Halusin keppien vasemmalle puolelle enkä jostain syystä uskaltanut mennä tekemään sokkaria keppien päähän, joten päädyin heittämään edestä kepeille, jolloin pystyin siirtymään haluamalleni puolelle. Tästä se seuraus, että kepeillä tuli kielto kun en antanut Gimman rauhassa lähetä pujottelemaan ennen mun rynnimistä. Lisäksi okseri tipahti. Muuten rata rullasi mukavasti ja jäi hyvä mieli. Rata on täällä.
Seuraavalla radalla saatiin kielto heti neljänneltä hypyltä. Pelkäsin, että Gimma ampuu neloshypyn jälkeen renkaalle ja otin aika tiukasti hanskaan ennen hyppyä sillä seurauksella, että ei hypännyt koko hyppyä. Siinä sitten pyöriskeltiin ympäri ja jatkettiin hypyn kautta matkaa. Puomin jälkeisellä hypyllä mun leikkaus oli myöhässä, jonka takia Gimma kääntyi väärään suuntaan. Tästä se seuraus, että pussille ei tullut suora linja ja jouduin laittamaan sen sinne vinosti. Kova tömähdys kuului, mutta ehjänä se tuosta taisi kuitenkin selvitä. Ei ainakaan vielä ole mitään oireluja ollut, eikä paikat kuumota. Tämä rata löytyy täältä.
Viimeinen rata oli sitten hyppäri. Tämä rata ainakin todisti sen, että meillä ei todellakaan ole ongelmana putken pimeät kulmat. Hyvin tyttö ne haki molemmilla kerroilla. Ensimmäisen putken jälkeiset kuviot meni kauheen huonosti, olin koko ajan koiran edessä. Enkä muuten ollut ainoa, jolla noin kävi :-D. Videolta katsottuna ei se onneksi niin pahalta näyttänyt kuin miltä se tuntui. Rata oli muuten mun mielestä oikein sujuva. Ennen muuria oleva hyppy tipahti kun en tarpeeksi ajoissa osannut kertoa minne rata jatkuu, vaan tein juuri riman päällä jotain tyhmää... Tämä rata täällä.
Maksien ja minien välissä oli medit ja mun oli tarkoitus tuossa välissä ehtiä ottamaan tirsat. Enpä ehtinyt... Käytiin mäkkärissä syömässä ja siellä meni sitten sen verran aikaa, että ehdin Anjan luona olla jotain vajaan tunnin kun piti jo Mimmin kanssa lähteä kohti kisapaikkaa. Mineillä tuomarin toimi Johanna Wüthrich. En muista olenko ollut hänen radoillaan aiemmin, mutta nyt radat ainakin olivat aika lailla helppoja.
Mimmi varasti ensimmäisellä radalla puomilta. Otti selkeästi kontaktin, mutta ei meinannutkaan pysähtyä. Enkä palauttanut, vaan jatkettiin rataa. Kivasti rullasi koko rata paitsi aan jälkeen putkelle menossa Mimmi vähän empi. Taisin jäädä siitä vähän liikaa jälkeen. Oli jo kaartamassa pois kunnes korjasi linjan putkelle. Huh, ehdin jo säikähtää, että se ei sinne menekään. Loppuun tein sitten saksalaisen kun se sopi siihen niin hyvin :-). Mimmi voitti tämän radan. Rata löytyy täältä.
Toisen radan alun otin ihmisnuolella ja se tuntui toimivan aika hyvin. Seuraavalle hypylle olisi ehkä pitänyt jonkinmoinen vekki tehdä, että olisi siitä jatkanut ilman koukeroita kepeille. Pituuden jälkeisellä hypyllä Mimmi empi, mutta onneksi olin tuon tiedostanut jo tutustumisessa, että pitää viedä tarkasti loppuun saakka tuo kohta. Jälleen koukkaus ennen putkea kuten edelliselläkin radalla. Keinu oli huono kun otin sivuttaisetäisyyttä. Videolta katsottuna näytti olevan jopa virhe kun lähti ennen kuin keinu otti maahan. Tuosta ei kuitenkaan saatu virhettä. Seuraavan putken jälkeinen rima tipahti ja sen innoittamana otin sitten puomin kontaktin uusiksi kun tälläkään kerralla ei sinne pysähdytty. Rata on täällä.
Viimeinen rata oli hyppäri. Sen rataantutustuminen piti olla klo 21:15, mutta olikin vasta 22:30 :-O. Oikeat yökisat siis... Rata lähti kohtuullisesti liikkeelle parilla valssilla. Keppien jälkeinen kohta aiheutti mulle päänvaivaa. En kuitenkaan keksinyt siihen mitään järkevää tapaa, joten päädyin ottamaan kepeillä sivuittaisetäisyyttä ja luottamaan siihen, että ehdin Mimmin edelle ohjaamaan oikeille hypyille. Vähän alkoi arveluttaa kun Nooralla kävi Bonon kanssa juuri niin kuin ajattelin, että siinä käy, jos on myöhässä. En kuitenkaan vaihtanut omaa ohjaussuunnitelmaa. Oli lähellä, että meilläkin ei olisi käynyt samalla lailla, mutta sain kuitenkin tökätyksi Mimmin oikealle esteelle. Pituuden jälkeen oli myös läheltäpititilanne, mutta senkin sain pelastetuksi. Nolla tältä radalta ja voitto.
Sunnuntain kisat alkoi mineillä klo 7:00 aamulla. Haukotus! Onneksi nykyään näkee lähtöjärjestyksen etukäteen ja kun kerran Mimmin kanssa startattiin ihan viimeisten joukossa niin ei tarvinnut kovin aikaisin paikalle kun ehti tutustumisen jälkeen hyvinkin lämppärilenkille. Mineillä oli tämän päivän radoilla tuomarina Anne Savioja. Oli kyllä tosi paljon haasteellisemmat radat kuin perjantaina. Kivaa :-))
Ensimmäinen rata meni oikeastaan ihan käsikirjoituksen mukaan lukuun ottamatta aan jälkeistä muuria, josta tulikin kielto. Meidän ongelma on juoksu-aa ja sen jälkeen tiukka käännös takaisinpäin. Aika usein olen nuo selvittänyt, mutta nyt taisi muuri olla vähän hukassa ja käänsin Mimmin vähän liian tiukasti. Tällä radalla Mimmi pysähtyi puomilla ja lähti vasta luvalla pois, hyvä hyvä. Rata löytyy täältä.
Toinen rata oli hyppäri. Mimmi vähän varasti alussa ja ihan vähän sekoitti mun pakkaa. Ei onneksi kovin pahasti kuitenkaan. 3-hypyn niisto-sokkari vähän töksähti. Pituuden jälkeiselle hypylle mun piti tehdä myös niisto-sokkari, mutta en sitten ehtinytkään. Sain Mimmin kuitenkin esteeltä toiselle oikeassa järjestyksessä. Törkkäys kepeille oli hyvä, vaikka ei näitä viime aikoina olekaan harjoiteltu. Koko rata meni tiukoilla käännöksillä eikä oikein mistään olisi voinut sen suhteen nipistää (paitsi alun kökkökohta), mutta silti musta tuntui tuo rata kauhean nihkeältä. Tuntui kuin Mimmi ei olisi liikkunut yhtään mihinkään. Samaten tuntui, että aina ennen käännöstä se oli jo melkein ottamassa kiellon kunnes päättikin hypätä esteen. Ihan hirvee fiilis maalissa. Yllättävintä tässä tietty oli se, että tämä nihkeä rata riitti voittoon... Kai se oli vain tuo rataprofiili, joka teki sen tunteen, että koira ei liiku mihinkään kun ei päässyt yhtään luukuttamaan. Rata onpi täällä.
Päivän viimeinen rata lähti kivasti käyntiin. Alun ihmisnuolessa olin ihan varma, että Mimmi hyppää jälleen päin mun kättä, mutta nyt tulikin tosi kivasti ohjaukseen mukaan. Hienoa! Pussin jälkeen vähän jännitin kääntyykö Mimmi mun jalkoihin vai jatkaako suoraan, onneksi meni sen verran suoraan, että sain nätisti ohjatuksi seuraavalle hypylle. Kepeille tein pakkovalssin, jossa lähdin vähän liian aikaisin liikkeelle ja Mimmi meni 2-väliin. Loppurata ihan hyvä. Täältä voi katsella radan.
Medien ajaksi Anjan luo. Ehdittiin hyvin tehdä ruoka, syödä ja ottaa tunnin tirsat ennen kuin piti lähteä takaisin kisapaikalle. Tirsat vaan teki mulle sen, että kesti hetken ennen kuin heräsin uudelleen :-P. Makseilla tuomarina oli Johanna Wüthrich. Nyt radat oli kivempia kuin perjantaina mineillä.
Gimman ensimmäinen rata meni aika lailla nappiin ja se saikin siitä ensimmäisen nollatuloksen 3-luokasta. Olipas kivaa :-). Sijoitus oli 14. 85 koiran joukosta, ei paha ollenkaan. Hävittiin voittajalle sellaiset 2,5 sekuntia. Aika kaukana on kärki vielä, mutta eiköhän me tässä pikku hiljaa kiritä tuota eroa umpeen :-). Nollarata nähtävissä täällä.
Seuraavaksi oli vuorossa hyppäri. Alku lähti jälleen hyvin liikkeelle. Ei paljon olisi voinut parantaa. Muurin jälkeen sitten tökkäsi meno. Olin ehkä vähän liian takana ohjaamassa tuossa tilanteessa enkä saanut Gimmaa muurin jälkeiselle hypylle. Jos olisin ollut hieman edessä näyttämässä minne mennään niin tuokin kohta olisi onnistunut. Jos ja jos :-D. Kielto siis hypyltä, jonka korjasin ja seuraavan hypyn sain Gimman hyppäämään väärään suuntaan, joten tulokseksi hylly. Tosi kiva fiilis oli kuitenkin radan jälkeen. Hyppärit taitaa olla tällä hetkellä meidän juttu kun siellä ei ole niitä ärsyttävän hitaita kontaktiesteitä :-P. Hyppäri löytyy täältä. Alku vähän sumun sekaista, mutta kirkastuu matkan varrella...
Viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Eipä siinäkään paljon parantamisen varaa ollut. Aa mentiin kahteen kertaan ja jälkimmäiseltä saatiin kontaktivirhe. Ehkä pitäisi katsoa kuitenkin koiraa niin tietäisi milloin sen sieltä vapauttaa. Gimma vaan hidastaa entisestään kun mä alan sitä tuijottaa... Mutta ehkä mieluummin vielä hitaammat kontaktit virheettömästi kuin vähän nopeammat virheellä. Jotain noille pitäisi tehdä, mutta mitä?? Rata on täällä.
Tosi hyvä mieli jäi molempien kisoista. Mimmillä kuusi starttia, joista kolme nollaa, kaksi hyvää vitosta ja yksi tahallinen hylly, joka olisi ollut myös hyvä vitosrata. Tasaisuus suorituksissa on nyt lisääntynyt, mikä on oikein hyvä asia. Gimman kanssa viikonloppu toi uskoa, että me selvitään 3-luokan radoista siinä missä muutkin. Gimman kanssa me nyt käydään vain nauttimassa kisailemista ilman mitään tavoitteita. Otetaan toki vastaan mielellään nollat, jos niitä vaan siunaantuu :-)
Maanantaina ennen kotiinlähtöä käytiin vielä Tuijan hallilla treenaamassa. Mimmillä näytettiin shelttimenoa joillekin Iiriksen tutuille, jotka meinaavat hommata sheltin. Gimman kanssa koitettiin namia palkkana puomilla. Ei ainakaan näin yhdellä kerralla ollut mitään apua vauhtiin :-(
Kiva oli käydä kisaamassa isoissa kisoissa ja nähdä jälleen paljon tuttuja joka puolelta Suomea. Varsinkin maksikisaajia oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Niitä kun ei ole näillä nykyisillä kisajärjestyksillä juurikaan nähnyt.
Kiitos Anjalle jälleen täyshoidosta :-)). Teillä on aina niin kiva käydä <3
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Maanantain treenit lyhyesti
On sitten jäänyt maanantain treenit tänne päivittämättä. Tehtiin aika lyhyttä pätkää maaliskuun treeniringin radasta. Aika lailla kivasti meni kaikki, vaikka hieman oli ehtimisongelmia molempien kanssa, mutta eri kohdissa.
Mimmin kanssa alussa jos otin sylivekillä tai ihmisnuoli-sokkarilla niin jäin ihan tuhottomasti jälkeen enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään aa:n jälkeisellä hypyllä. Meni lähetä putkeen-leikkaa systeemiksi ja olin armottomasti myöhässä jatkotilanteessa. Juoksu-aa:n huonoja puolia, mutta en valita :-D. Tein sitten alun ihan erilailla kuin esimerkeissä oli ja sillä ehdin tehdä sokkarin. Valssin jätin suosiosta tekemättä kun jään siinä ihan liiaksi paikalleen. Jatkoon otettiin.. ööö... mitähän kaikkea me otettiin?? Putken jälkeisen hypyn otin valssilla joka kerta kun en ehtinyt tekemää mitään vekkiä sinne (tein sen kyllä niin, että otin etumatkaa, mutta se oli huijausta ;-)). Sylkkäri onnistui Mimmin kanssa hyvin, samaten oikeastaan kaikki mitä koitin hypyillä ennen putkea. Flipillä putkeen meni myös hyvin, pakkovalssilla puomille hyvin. Sokkari putken ja puomin välissä vähän epäilytti ja teputtelin tosi varovaisesti putken edestä, mutta ehdin! Ja jos oisin juossut rohkeasti niin oisin ehtinyt aivan mainiosti. En ois ikinä uskonut! Puomin kontakti oli aika hyvällä mallilla. Mimmi on alkanut mennä sinne jopa mun edellä. Silloin ei kyllä malta pysähtyä ja se vaan on täysin mun vika kun olen yleensä vapauttanut saman tien kun on oikeassa paikassa, ettei vaan vilkuile mua. Tietää taas mitä jatkossa treenaa :-)
Gimman kanssa alku meni tosi hyvin sekä sylivekillä että ihmisnuoli-sokkarilla. Sen kanssa ehdin tekemään sokkarin ja valssin aa:n jälkeiselle hypylle kun aa on niin hidas... jatko ei sitten kovin hidas ollutkaan :-D. Ei mitään toivoa ehtiä tekemään vekkiä. Noh, ei se mitään, valssilla jatkettiin ja sitten sylkkäri. Voi hemmetin sylkkäri, miten olikin tällä kertaa niin kamalan vaikea? Ei onnistunut, ei sitten millään! Onneksi Eltsu pelasti mut ja kertoi, että mä kumarrun samalla Gimman päälle ja ehkä siksi ei onnistu. Koitin kumartumatta ja johan pelitti, ja useamman kerran. Aarghh!! Miksi tää on niin vaikeeta?! Mimmin kanssa kumarran kun pitää ohjata nenän korkeudelta eikä se siitä piittaa. Ja miksi piittaisi kun olen koko sen elämän kumarrellut kun on niin pirun pieni :-D. Millä ihmeellä mä tämän saan taotuksi kallooni?! Mimmin kanssa kumarrellaan, mutta Gimman kanssa ei. Apua! Mutta kun tuo saatiin pelittämään niin pelitti aika lailla kaikki mitä yritin. En kyllä enää muista mitä kaikkea, mutta ainakin flippiä tehtiin ja toimi ylimakeesti.
Pääsiäiseksi menen Hesaan kisaamaan sekä perjantaina että sunnuntaina. Tulee aika pitkät päivät kun on sekä mini- että maksikoira 3-luokassa ja tietenkin aina niiden välissä on medit :-P. Onneksi on sen verran paljon medejä, että ehdin käydä Anjan luona lepäämässä ja vaihtamassa koiran. Onpa oikeesti kiva pitkästä aikaa nähdä kaikki etelän tutut ja varsinkin Anja :-)
Mimmin kanssa alussa jos otin sylivekillä tai ihmisnuoli-sokkarilla niin jäin ihan tuhottomasti jälkeen enkä ehtinyt tehdä yhtään mitään aa:n jälkeisellä hypyllä. Meni lähetä putkeen-leikkaa systeemiksi ja olin armottomasti myöhässä jatkotilanteessa. Juoksu-aa:n huonoja puolia, mutta en valita :-D. Tein sitten alun ihan erilailla kuin esimerkeissä oli ja sillä ehdin tehdä sokkarin. Valssin jätin suosiosta tekemättä kun jään siinä ihan liiaksi paikalleen. Jatkoon otettiin.. ööö... mitähän kaikkea me otettiin?? Putken jälkeisen hypyn otin valssilla joka kerta kun en ehtinyt tekemää mitään vekkiä sinne (tein sen kyllä niin, että otin etumatkaa, mutta se oli huijausta ;-)). Sylkkäri onnistui Mimmin kanssa hyvin, samaten oikeastaan kaikki mitä koitin hypyillä ennen putkea. Flipillä putkeen meni myös hyvin, pakkovalssilla puomille hyvin. Sokkari putken ja puomin välissä vähän epäilytti ja teputtelin tosi varovaisesti putken edestä, mutta ehdin! Ja jos oisin juossut rohkeasti niin oisin ehtinyt aivan mainiosti. En ois ikinä uskonut! Puomin kontakti oli aika hyvällä mallilla. Mimmi on alkanut mennä sinne jopa mun edellä. Silloin ei kyllä malta pysähtyä ja se vaan on täysin mun vika kun olen yleensä vapauttanut saman tien kun on oikeassa paikassa, ettei vaan vilkuile mua. Tietää taas mitä jatkossa treenaa :-)
Gimman kanssa alku meni tosi hyvin sekä sylivekillä että ihmisnuoli-sokkarilla. Sen kanssa ehdin tekemään sokkarin ja valssin aa:n jälkeiselle hypylle kun aa on niin hidas... jatko ei sitten kovin hidas ollutkaan :-D. Ei mitään toivoa ehtiä tekemään vekkiä. Noh, ei se mitään, valssilla jatkettiin ja sitten sylkkäri. Voi hemmetin sylkkäri, miten olikin tällä kertaa niin kamalan vaikea? Ei onnistunut, ei sitten millään! Onneksi Eltsu pelasti mut ja kertoi, että mä kumarrun samalla Gimman päälle ja ehkä siksi ei onnistu. Koitin kumartumatta ja johan pelitti, ja useamman kerran. Aarghh!! Miksi tää on niin vaikeeta?! Mimmin kanssa kumarran kun pitää ohjata nenän korkeudelta eikä se siitä piittaa. Ja miksi piittaisi kun olen koko sen elämän kumarrellut kun on niin pirun pieni :-D. Millä ihmeellä mä tämän saan taotuksi kallooni?! Mimmin kanssa kumarrellaan, mutta Gimman kanssa ei. Apua! Mutta kun tuo saatiin pelittämään niin pelitti aika lailla kaikki mitä yritin. En kyllä enää muista mitä kaikkea, mutta ainakin flippiä tehtiin ja toimi ylimakeesti.
Pääsiäiseksi menen Hesaan kisaamaan sekä perjantaina että sunnuntaina. Tulee aika pitkät päivät kun on sekä mini- että maksikoira 3-luokassa ja tietenkin aina niiden välissä on medit :-P. Onneksi on sen verran paljon medejä, että ehdin käydä Anjan luona lepäämässä ja vaihtamassa koiran. Onpa oikeesti kiva pitkästä aikaa nähdä kaikki etelän tutut ja varsinkin Anja :-)
torstai 25. maaliskuuta 2010
Loistavat treenit
Ihanan kevätsään kunniaksi joukkopotretti Gimmasta, Mimmistä ja Looxista (Pimu ei mukana kun kulki mun jaloissa...). Harmittavasti varjo menee just Mimmin päälle.
Tässä vielä lentävä Mimmi :-D
Lenkin jälkeen olikin mukava lähteä treeneihin. Tehtiin Marjo Heinon rata, joka hänellä oli ollut Noormarkun kisoissa 20.3. Vähän jouduttiin kaventamaan rataa, mutta aika lailla se pysyi piirroksen mukaisena.
Mimmin kanssa ensin alkua niin, että olin seinän puolella. Menin kolmosen takareunalle ja sieltä ohjasin alun hypyt, välistäveto 3-4 välissä ja siitä ohjaus 5-hypyn taakse. Olin jäljessä kuin mikäkin, mutta Mimmi osaa niin hyvin kierrä-käskyn, että meni hypyn oikein. Puomi oli ihan sikahyvä! Menin ohi, eikä meinannutkaan varastaa ja vapautin jessillä itse vielä liikkeessä ollessani. Vau! Kepit ok, siitä aa:lle hyvin, 12 valssilla, 14 takaakierto-valssilla ja putkeen. Keinulle menoa hieman empi, mutta meni kuitenkin. 17 veto-vippauksella ja loppu jotenkin. Nollana läpi! Ei hirmu kauniisti, mutta onneksi ei anneta tyylipisteitä tässä lajissa :-D
Alkua piti vielä hinkata vähän lisää kun mä jämähdän tuossa välistävedossa aina paikalleni. Enkä mä saanut itseäni liikkeelle, vaikka kuinka yritin. Koitin sitten alkua vielä puomin puolelta ohjaten. Jälleen vastaanottamassa 3-4 välissä, siitä takaakierto ja 5-hyppy vippauksella. Oli meille sujuvampi vaihtoehto. Menin puomille asti ja nyt otin muutaman nykimisenkin kontaktilla ja siellä pysyi kuin tatti. Laitoin lelun eteen, menin itse puomin taakse ja vapautin vasta kun katsoi eteenpäin. Jonkin aikaa jouduin odottamaan tuota tapahtuvaksi ja kun jess kuului niin Mimmillä oli vähän lelu hukassa. Löysi sen lopulta kuitenkin.
Gimman kanssa samat jutut. Jostain syystä Gimman välistäveto meni sujuvammin ja ehdin paremmin ohjaamaan 5-hypylle. Johtuuko se oikeesti siitä, että sillä kestää hypyn päällä sen verran kauemman aikaa? Puomi kohtuullinen. Menee 2/3 osaa hyvällä vauhdilla ja sitten hiipuu. Kepeille hyvin, aa ihan ok, valssilla 12 ja takaakierto-valssilla 14. Tätä mä en meinannut osata ohjata. Hypyn taakse sain sen tosi hyvin, mutta en meinannut osata kertoa, että se hyppy pitää hypätäkin. Tosi aikaisin sai alkaa kääntää hypylle ennen kuin onnistui. Pientä empimistä myös keinulla. Keinu aika hyvä ja loppu ihan hyvä. Otettiin muutama toisto keinua vielä niin, että palkka oli valmiina ja mä aloin käskyttää kuuluvalla äänellä jo silloin kun Gimma oli putkessa. Meni tosi hyvin näin. Mielestäni jo ensimmäisellä kerralla käskytin hyvin, mutta ehkä se ei sitten putkeen kuitenkaan kuulunut.
Alkua myös ohjaten puomin puolelta. 5-hypylle tein poispäinkäännöksen vippauksen sijaan. Tässä en heti tajunnut antaa tarpeeksi tilaa (minikoiran ohjaaja nääs), mutta kun sen tein niin meni tosi sujuvasti. Tää oli Gimmallekin parempi vaihtoehto. Tai ehkä tää olikin parempi mulle kun ei tullut kiire mihinkään.
Otin vielä uuden session molempien kanssa kun halusin kokeilla alkuun vielä lisää eri ohjauksia.
- Puomin puolelta ohjaten 4-hyppy takaakierto-valssilla. Kohtuullisen haastava kun vauhti kasvoi aika hurjaksi. Onnistui lopulta kun tarpeeksi ajoissa ennen 3-hppyä jo kertoi, että hei, nyt käännytään. Hyvin ehdin myös alta pois valssissa. Mimmin päälle yritin kaataa siivekkeen, mutta onneksi ehti alta pois :-P
- 3-hyppy viskileikkauksella, poispäinkäännös 4- ja 5-hypyille. Meni muuten aika siististi! Mimmin kanssa poispäinkäännöksen vippauksella, ei ollut yhtä sujuva kuin Gimman kanssa.
- japanilainen 4-hypylle. Tätä mä vaan halusin kokeilla enkä edes uskonut, että jatko onnistuu vaan olin ihan varma, että kääntyy liian tiukasti neloselta tuolla ohjauksella. Mutta kuinkas sitten kävikään, onnistui molempien kanssa tosi hyvin :-). Mimmi kyllä katoo multa noissa sokkariohjauksessa täysin, mutta kun vaan luottaa, että se tulee ohjaavan käden puolelle niin hyvin sujuu.
Aa:n jälkeisen kohdan otin vielä niin, että tein sylkkärin sekä 12:lle että 13:lle. Aika hienosti meni näinkin. En olisi tuota ohjausta ihan heti tuohon keksinyt itse tehdä.
Vitsit, että oli loistava fiilis näiden treenien jälkeen! Ensinnäkin Mimmillä heti nollana läpi, joka on meille kohtuullisen harvinaista treeneissä. Sitten tosi pienellä väännöllä onnistui noi kaikki eri vaihtoehdot. Suurin osa jopa onnistui heti. Varsinkin Gimman suhteen tuli sellainen ahaa-elämys, että sehän osaa vaikka mitä. Oon mä sen tiennytkin, mutta nyt se jotenkin iski kunnolla tajuntaan :-D. Tästä intoutuneena päätin nyt sen kanssa kisoissa ohjata rohkeasti kaiken mitä eteen tulee eikä mitään varmisteluita. Tuloksesta viis :-)
Tässä vielä lentävä Mimmi :-D
Lenkin jälkeen olikin mukava lähteä treeneihin. Tehtiin Marjo Heinon rata, joka hänellä oli ollut Noormarkun kisoissa 20.3. Vähän jouduttiin kaventamaan rataa, mutta aika lailla se pysyi piirroksen mukaisena.
Mimmin kanssa ensin alkua niin, että olin seinän puolella. Menin kolmosen takareunalle ja sieltä ohjasin alun hypyt, välistäveto 3-4 välissä ja siitä ohjaus 5-hypyn taakse. Olin jäljessä kuin mikäkin, mutta Mimmi osaa niin hyvin kierrä-käskyn, että meni hypyn oikein. Puomi oli ihan sikahyvä! Menin ohi, eikä meinannutkaan varastaa ja vapautin jessillä itse vielä liikkeessä ollessani. Vau! Kepit ok, siitä aa:lle hyvin, 12 valssilla, 14 takaakierto-valssilla ja putkeen. Keinulle menoa hieman empi, mutta meni kuitenkin. 17 veto-vippauksella ja loppu jotenkin. Nollana läpi! Ei hirmu kauniisti, mutta onneksi ei anneta tyylipisteitä tässä lajissa :-D
Alkua piti vielä hinkata vähän lisää kun mä jämähdän tuossa välistävedossa aina paikalleni. Enkä mä saanut itseäni liikkeelle, vaikka kuinka yritin. Koitin sitten alkua vielä puomin puolelta ohjaten. Jälleen vastaanottamassa 3-4 välissä, siitä takaakierto ja 5-hyppy vippauksella. Oli meille sujuvampi vaihtoehto. Menin puomille asti ja nyt otin muutaman nykimisenkin kontaktilla ja siellä pysyi kuin tatti. Laitoin lelun eteen, menin itse puomin taakse ja vapautin vasta kun katsoi eteenpäin. Jonkin aikaa jouduin odottamaan tuota tapahtuvaksi ja kun jess kuului niin Mimmillä oli vähän lelu hukassa. Löysi sen lopulta kuitenkin.
Gimman kanssa samat jutut. Jostain syystä Gimman välistäveto meni sujuvammin ja ehdin paremmin ohjaamaan 5-hypylle. Johtuuko se oikeesti siitä, että sillä kestää hypyn päällä sen verran kauemman aikaa? Puomi kohtuullinen. Menee 2/3 osaa hyvällä vauhdilla ja sitten hiipuu. Kepeille hyvin, aa ihan ok, valssilla 12 ja takaakierto-valssilla 14. Tätä mä en meinannut osata ohjata. Hypyn taakse sain sen tosi hyvin, mutta en meinannut osata kertoa, että se hyppy pitää hypätäkin. Tosi aikaisin sai alkaa kääntää hypylle ennen kuin onnistui. Pientä empimistä myös keinulla. Keinu aika hyvä ja loppu ihan hyvä. Otettiin muutama toisto keinua vielä niin, että palkka oli valmiina ja mä aloin käskyttää kuuluvalla äänellä jo silloin kun Gimma oli putkessa. Meni tosi hyvin näin. Mielestäni jo ensimmäisellä kerralla käskytin hyvin, mutta ehkä se ei sitten putkeen kuitenkaan kuulunut.
Alkua myös ohjaten puomin puolelta. 5-hypylle tein poispäinkäännöksen vippauksen sijaan. Tässä en heti tajunnut antaa tarpeeksi tilaa (minikoiran ohjaaja nääs), mutta kun sen tein niin meni tosi sujuvasti. Tää oli Gimmallekin parempi vaihtoehto. Tai ehkä tää olikin parempi mulle kun ei tullut kiire mihinkään.
Otin vielä uuden session molempien kanssa kun halusin kokeilla alkuun vielä lisää eri ohjauksia.
- Puomin puolelta ohjaten 4-hyppy takaakierto-valssilla. Kohtuullisen haastava kun vauhti kasvoi aika hurjaksi. Onnistui lopulta kun tarpeeksi ajoissa ennen 3-hppyä jo kertoi, että hei, nyt käännytään. Hyvin ehdin myös alta pois valssissa. Mimmin päälle yritin kaataa siivekkeen, mutta onneksi ehti alta pois :-P
- 3-hyppy viskileikkauksella, poispäinkäännös 4- ja 5-hypyille. Meni muuten aika siististi! Mimmin kanssa poispäinkäännöksen vippauksella, ei ollut yhtä sujuva kuin Gimman kanssa.
- japanilainen 4-hypylle. Tätä mä vaan halusin kokeilla enkä edes uskonut, että jatko onnistuu vaan olin ihan varma, että kääntyy liian tiukasti neloselta tuolla ohjauksella. Mutta kuinkas sitten kävikään, onnistui molempien kanssa tosi hyvin :-). Mimmi kyllä katoo multa noissa sokkariohjauksessa täysin, mutta kun vaan luottaa, että se tulee ohjaavan käden puolelle niin hyvin sujuu.
Aa:n jälkeisen kohdan otin vielä niin, että tein sylkkärin sekä 12:lle että 13:lle. Aika hienosti meni näinkin. En olisi tuota ohjausta ihan heti tuohon keksinyt itse tehdä.
Vitsit, että oli loistava fiilis näiden treenien jälkeen! Ensinnäkin Mimmillä heti nollana läpi, joka on meille kohtuullisen harvinaista treeneissä. Sitten tosi pienellä väännöllä onnistui noi kaikki eri vaihtoehdot. Suurin osa jopa onnistui heti. Varsinkin Gimman suhteen tuli sellainen ahaa-elämys, että sehän osaa vaikka mitä. Oon mä sen tiennytkin, mutta nyt se jotenkin iski kunnolla tajuntaan :-D. Tästä intoutuneena päätin nyt sen kanssa kisoissa ohjata rohkeasti kaiken mitä eteen tulee eikä mitään varmisteluita. Tuloksesta viis :-)
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Gimman 3-luokan korkkaus
Lauantaina herätys aamulla (vai yöllä?) klo 3:15 ja matka kohden Lietoa alkoi klo 4:30 Eltsun pihasta. Alkumatkasta vähän huono keli, mutta onneksi parani ja oltiin hyvissä ajoin kisapaikalla. Ehti rauhassa käydä kävelyllä koirien kanssa.
Tuomarina maxi3-luokassa oli Heidi Viitaniemi. Etukäteen hänen radoistaan mulla ei ollut juurikaan tietoa. Gimman kanssa yhden 2-luokan kisan olen kisannut ja se vaikutti helpolta. Ja niin oli tämä eka 3-luokan ratakin. Vaikka oli helppo niin tulokseksi tuli kaksi kieltoa :-P. Jotenkin tuntui, että Gimma kulki hirvittävän tahmeesti. Ei se kyllä sitten videolta katsottuna siltä kuitenkaan näyttänyt. Tuolla radalla ei tainnut olla mitään hyvää... Mutta nyt se oli kuitenkin avattu, nimittäin 3-luokka!
Toinen rata oli jo vähän kivempi ja sen takia varmaan sain itsellenikin paremman fiiliksen. Alun pyörityksen jälkeisessä niistossa sain kiellon. Jälleen kerran mä hätäilin! Vaikka tiedostin tuon tutustumisessa niin en kuitenkaan malttanut ohjata kunnolla. Niin täysin mun moka! Ja jos ekalla radalla tuntui, että Gimma ei liiku niin tällä se liikkui vähän liiankin hyvin :-D. Haki ihan oudon esteen, jonka takia tuli hylly. Toki mä olin sinne päin kääntyneenä, mutta se hyppy oli sen verran kaukana, etten edes osannut pelätä sitä. Mutta tää oli oikeesti hauska hylly. Mun mielestä on kiva kun Gimma on alkanut itse lukea rataa :-). Lopussa vielä yhdellä hypyllä Gimma kääntyi eri suuntaan kuin yritin sitä ohjata. Tyytyväinen olen itseeni, että en lamaantunut vaan yritin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vähän huonolla menestyksellä tosin, en millään osannut näyttää Gimmalle seuraavana tulevia keppejä ja kun se lopulta ne huomasi oli jo niin lähellä, että lähti pujottelemaan väärin. Tämän radan jälkeen oli kuitenkin tosi hyvä fiilis.
Viimeisenä oli hyppäri. Siinä sitten olikin vääntöä ihan eri lailla. Tutustuin rataan sillä asenteella, että mitään ei varmisteta vaan mennään just niin kuin musta parhailta tuntuu. Ja melkeinpä nappiin se menikin. Pituuden jälkeiset hypyt oli aika haastavasti. Olivat tosi lähellä toisiaan ja jälkimmäinen piti viedä takaa. Päätin mennä sinne väliin törkkäämään Gimman hypyn taakse. Olin hieman myöhässä ja näin, että Gimma oli jo menossa hyppyä väärään suuntaan. Mutta kun vain päättäväisesti ohjasin niin oikein sujahti hypyn taakse. Putken jälkeistä tilannetta vähän pelkäsin, että ehdinkö tehdä kaiken mitä ajattelin, mutta ne meni oikeestaan tosi hyvin. Viidenneksi viimeisellä hypyllä mun piti Gimma pyörittää hyppyjen välistä, mutta se tekikin viskileikkauksen. Ja näinhän mä sen todella ohjasinkin... Siitä jatkoin kuitenkin rataa sillä seurauksella, että kolmanneksi viimeinen hyppy ei ihan siinä ollut kuin kuvittelin, joten siitä tuli kielto. Aivan sairaan makee fiilis maalissa!! Hyppäri löytyy täältä.
Mimmin kanssa ei sitten päästy kisaamaan ollenkaan :-(. Leikkasin koirien kynnet perjantaina ja vähän liikaa napsasin Mimmin kannuskynnestä. Se vuoti illalla ihan hetkisen kunnes loppui, joten oletin, että en sen pahemmin sitä sitten leikannutkaan. En tarkistanut enää aamulla tuota kun en enää muistanut koko tapausta. Kisapaikalla vielä kaikki oli kunnossa kunnes menin metsään lenkille. Mihin lie tökkäsi, mutta verta alkoi valua ihan solkenaan. Yritin tyrehdyttää sitä lumen avulla, mutta ei onnistunut. Kysyin tuomarilta, että saako kisata jalka teipattuna eikä saanut. Kyllähän mä tuon vastauksen tiesin, mutta kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi. Laitoin kynnen kohtaan lunta ja sidoin tassun ja menin tutustumaan ekaan rataan, jos vaikka kuitenkin voisin startata. Eltsu otti sidoksen pois kun rataantutustuminen oli lopuillaan ja kyllä siitä edelleen vaan verta valui, joten se niistä kisoista. Onneksi järjestävän seuran henkilöt oli ymmärtäväisiä ja lupasivat palauttaa kilpailumaksut mulle ilman todistusta. Olihan mulla tietenkin elävä todiste niiden nenän edessä.
Harmitti ihan sikana! Berglundin Eija oli tehnyt tosi makeet radat mineille. Mä olisin niin halunnut mennä sinne testailemaan kaikkea kivaa. Voi harmituksen harmitus!!
Sunnuntaina olin sitten vain yleisönä ja kuvaajana 2-luokan kisoissa. Oli tosi mukava olla todistamassa Tiinan ja Splitin nousua 3-luokkaan sekä Eltsun ja Sefin ensimmäistä nousunollaa 2-luokasta. Hirmuistesti onnea teille molemmille!!
Kotimatkalla noukittiin Loox meille muutamaksi päiväksi. Kivasti se näytti meille sopeutuvan. Hetkisen kaikki koirat etsivät omaa paikkaa, mutta äkkiä ne sitten rauhoittuivat. Pimulla meinasi olla suurin hätä kun Loox varasi sen paikan Harrin vierestä. Mummeli sai kuitenkin väsytystaktiikalla (tuijottamalla) Looxin siitä pois ja sitten oli taas kaikki hyvin :-D
Tuomarina maxi3-luokassa oli Heidi Viitaniemi. Etukäteen hänen radoistaan mulla ei ollut juurikaan tietoa. Gimman kanssa yhden 2-luokan kisan olen kisannut ja se vaikutti helpolta. Ja niin oli tämä eka 3-luokan ratakin. Vaikka oli helppo niin tulokseksi tuli kaksi kieltoa :-P. Jotenkin tuntui, että Gimma kulki hirvittävän tahmeesti. Ei se kyllä sitten videolta katsottuna siltä kuitenkaan näyttänyt. Tuolla radalla ei tainnut olla mitään hyvää... Mutta nyt se oli kuitenkin avattu, nimittäin 3-luokka!
Toinen rata oli jo vähän kivempi ja sen takia varmaan sain itsellenikin paremman fiiliksen. Alun pyörityksen jälkeisessä niistossa sain kiellon. Jälleen kerran mä hätäilin! Vaikka tiedostin tuon tutustumisessa niin en kuitenkaan malttanut ohjata kunnolla. Niin täysin mun moka! Ja jos ekalla radalla tuntui, että Gimma ei liiku niin tällä se liikkui vähän liiankin hyvin :-D. Haki ihan oudon esteen, jonka takia tuli hylly. Toki mä olin sinne päin kääntyneenä, mutta se hyppy oli sen verran kaukana, etten edes osannut pelätä sitä. Mutta tää oli oikeesti hauska hylly. Mun mielestä on kiva kun Gimma on alkanut itse lukea rataa :-). Lopussa vielä yhdellä hypyllä Gimma kääntyi eri suuntaan kuin yritin sitä ohjata. Tyytyväinen olen itseeni, että en lamaantunut vaan yritin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vähän huonolla menestyksellä tosin, en millään osannut näyttää Gimmalle seuraavana tulevia keppejä ja kun se lopulta ne huomasi oli jo niin lähellä, että lähti pujottelemaan väärin. Tämän radan jälkeen oli kuitenkin tosi hyvä fiilis.
Viimeisenä oli hyppäri. Siinä sitten olikin vääntöä ihan eri lailla. Tutustuin rataan sillä asenteella, että mitään ei varmisteta vaan mennään just niin kuin musta parhailta tuntuu. Ja melkeinpä nappiin se menikin. Pituuden jälkeiset hypyt oli aika haastavasti. Olivat tosi lähellä toisiaan ja jälkimmäinen piti viedä takaa. Päätin mennä sinne väliin törkkäämään Gimman hypyn taakse. Olin hieman myöhässä ja näin, että Gimma oli jo menossa hyppyä väärään suuntaan. Mutta kun vain päättäväisesti ohjasin niin oikein sujahti hypyn taakse. Putken jälkeistä tilannetta vähän pelkäsin, että ehdinkö tehdä kaiken mitä ajattelin, mutta ne meni oikeestaan tosi hyvin. Viidenneksi viimeisellä hypyllä mun piti Gimma pyörittää hyppyjen välistä, mutta se tekikin viskileikkauksen. Ja näinhän mä sen todella ohjasinkin... Siitä jatkoin kuitenkin rataa sillä seurauksella, että kolmanneksi viimeinen hyppy ei ihan siinä ollut kuin kuvittelin, joten siitä tuli kielto. Aivan sairaan makee fiilis maalissa!! Hyppäri löytyy täältä.
Mimmin kanssa ei sitten päästy kisaamaan ollenkaan :-(. Leikkasin koirien kynnet perjantaina ja vähän liikaa napsasin Mimmin kannuskynnestä. Se vuoti illalla ihan hetkisen kunnes loppui, joten oletin, että en sen pahemmin sitä sitten leikannutkaan. En tarkistanut enää aamulla tuota kun en enää muistanut koko tapausta. Kisapaikalla vielä kaikki oli kunnossa kunnes menin metsään lenkille. Mihin lie tökkäsi, mutta verta alkoi valua ihan solkenaan. Yritin tyrehdyttää sitä lumen avulla, mutta ei onnistunut. Kysyin tuomarilta, että saako kisata jalka teipattuna eikä saanut. Kyllähän mä tuon vastauksen tiesin, mutta kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi. Laitoin kynnen kohtaan lunta ja sidoin tassun ja menin tutustumaan ekaan rataan, jos vaikka kuitenkin voisin startata. Eltsu otti sidoksen pois kun rataantutustuminen oli lopuillaan ja kyllä siitä edelleen vaan verta valui, joten se niistä kisoista. Onneksi järjestävän seuran henkilöt oli ymmärtäväisiä ja lupasivat palauttaa kilpailumaksut mulle ilman todistusta. Olihan mulla tietenkin elävä todiste niiden nenän edessä.
Harmitti ihan sikana! Berglundin Eija oli tehnyt tosi makeet radat mineille. Mä olisin niin halunnut mennä sinne testailemaan kaikkea kivaa. Voi harmituksen harmitus!!
Sunnuntaina olin sitten vain yleisönä ja kuvaajana 2-luokan kisoissa. Oli tosi mukava olla todistamassa Tiinan ja Splitin nousua 3-luokkaan sekä Eltsun ja Sefin ensimmäistä nousunollaa 2-luokasta. Hirmuistesti onnea teille molemmille!!
Kotimatkalla noukittiin Loox meille muutamaksi päiväksi. Kivasti se näytti meille sopeutuvan. Hetkisen kaikki koirat etsivät omaa paikkaa, mutta äkkiä ne sitten rauhoittuivat. Pimulla meinasi olla suurin hätä kun Loox varasi sen paikan Harrin vierestä. Mummeli sai kuitenkin väsytystaktiikalla (tuijottamalla) Looxin siitä pois ja sitten oli taas kaikki hyvin :-D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
