perjantai 3. huhtikuuta 2009

Pimun outo kuulo ja pilatesta

Kun nyt ei kerran aksatreeneihin päästä enkä näköjään jaksa tokoilemaankaan mennä niin kirjoitetaan sitten jotain ihan muuta.

Manantaina huomasin lenkillä, että Pimu ei taida enää hahmottaa mistä päin sille huudetaan. Lähdin lauman kanssa lenkille ja Pimu jäi tavalliseen tapaan taas nuuskuttelemaan jotain hyviä hajuja ja jäi meistä jälkeen. Jäin sitä polkujen risteykseen odottamaan niin, että olin muutaman metrin siellä päin, jonne oli tarkoitus jatkaa ja huutelin Pimua. Se tulikin sieltä mukavaa vauhtia, mutta pian huomasin, että se suuntasi ihan väärään suuntaan, täysin pois päin meistä. Huusin sitä lujempaa ja se vaan kiihdytti vauhtia väärään suuntaan :-O. Sitten otin mun takuuvarman vislauksen käyttöön millä noi tulee melkein mistä vaan mun luo, mutta ei, aina vaan vauhti kiihtyi kovemmaksi päinvastaiseen suuntaan. Mulla alkoi jo paniikin poikanen iskeä kun toinen vaan painelee eikä kuule mitään. Rauhoittelin kuitenkin itseäni, että meidän lenkkipolulla ei tarvitse mennä minkään ison tien yli, ainoastaan pieni pätkä menee peltotietä, jossa saattaa mennä hevosia, traktoreita, mopoja yms. Nyt oli myös valoisaa, joten ehkä nämä satunnaiset kulkijat ehtivät nähdä meidän pikku mummon eivätkä aja sen päälle. Jatkoin kuitenkin paniikinomaista huutamista ja lähdin pikku hiljaa kävelemään perään. Yhtäkkiä Gimma ampaisi täysillä samaan suuntain kuin minne Pimu oli mennyt. Annoin sen mennä ja jäin seuraamaan tilannetta. Ei mennyt kauaa kun mun luo tuli Gimma ja sen perässä Pimu. Mun ihana pikku paimen toi kadonneen "lampaan" takaisin <3. Gimma sai superhyperkehut kun noin teki, jos vaikka joskus toistekin pelastaisi mut samanlaisesta pulasta. Pitäis kehittää Gimmalle joku oma käsky tuohon, "hae mummo" tai pelkästään "mummo" :-D

Maanantaina illalla olin Jennin kanssa pilates-tunnilla. Jenni on kerran aiemmin ollut ja mä olin ihan ensimmäistä kertaa. Monta kertaa olen ajatellut vastaavaan mennä, mutta ei vaan yksin tule lähdetyksi, joten oli tosi kiva, että Jenni pyysi mua mukaan :-). Mä tiesin, että pilates on vähän hankalaa, mutta en osannut edes ajatella, että noin hankalaa! Piti keskittyä hengittämiseen, käsien oikeaan asentoon, jalkojen asentoon ja ties vaikka mihin. Meinasin siellä saada kauheen naurukohtauksen kun mistään ei meinannut tulla mitään. Tunnin jälkeen kyllä tuntui tuolla vatsamakkaroiden alla vähän kipeältä, joten ehkä mä kuitenkin jotain oikein tein. Seuraavana päivän keskivartalossa oli jotenkin jännä tunne, ei kipeä, mutta selvästi huomasi, että oli jotain jollain oudoilla lihaksilla tehnyt. Lisäksi mulla oli kädet kipeät ja kaula. En tiedä onko normaalia, että noista paikoista kipeytyy, mutta näin vaan kävi :-D. Oli tosi kivaa ja innolla odotan jo seuraavaa tuntia.

1 kommentti:

Miira kirjoitti...

On normaalia. Mä en enää koskaan hihitä millekään lajille, ennen, kuin oon sitä kokeillu.. Tuo pilates oli SIKAvaikeeta! Mut, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että muista tehä ne kotiläksyt.. minen tehny ja harmittaa..