Ihan liikaa hyttysiä!

Oho, jo toiset treenit tällä viikolla :-O. Ehkä mä tästä taas innostun ihan oikeasti treenaamaankin jotain. Aika lailla saman kaavan mukaan tein kuin eilenkin, joten mitkään megatreenit ei tosiaankaan ollut kyseessä :-D

Daamin kanssa keppikujaa ja nyt se kyllä tajusi sen jo ihan täysin. Ei edes alussa tarvinnut auttaa keppien väliin. Otettiin jo pientä kulmaakin parilla toistolla eikä ongelmaa siinäkään. Pelottavan taitava kakara. Hypyn tarjoamisessa tuo on ihan pro. Aika kauas sain jo siirtyä hypystä ja silti onnistui. Ihana, iloinen Daami ♥

Mimmin kanssa vain tuota hypyn tarjoamista. Tosi hyvin menee silläkin tuo. Välillä tulee harkintatauko, mutta itse tajuaa aina tarjota hypyn, että saa namin. Fiksu Mimmi! Varmaan Mimmin kanssa uskaltaisi jotain muutakin jo tehdä. Jotenkin takaraivossa vaan edelleen tunne, että mä sairastutan sen agilitylla enkä uskalla tehdä mitään... Enköhän mä tuosta tunteesta eroon pääse kun vaan teen pikku hiljaa enemmän.

Gimman kanssa tuli sellainen olo, että se ehkä alkaa jopa tajuta tuon jutun. Harjoittelen namin kanssa niin saan useamman toiston näppärästi peräkkäin. Se taas aiheuttaa alkuun pienen pientä haastetta kun Gimma änkää sivulle tiiviisti ja on täysin sitä mieltä, että niin sen pitää tehdä ♥. Kun sen saan sieltä pois niin kivasti hyppelee jo. Etäisyyttä ei pysty vielä ottamaan kuitenkaan. Onneksi mä en edes yritä edetä asioissa liian nopeasti ;-).

Koitin Gimman kanssa myös vippausta Jaakon oppien mukaan. Ja jotain on kyllä nyt jo parin tarjoamistreenin jälkeen tapahtunut kun tuo toimi tosin hyvin! Ensin yksi vippaus ja palkka. Sitten pari peräkkäin ja palkka. Sain kolmekin kertaa menemään putkeen tuosta noin vaan. Muistin jopa tehdä molemmista suunnista, enkä vain mun paremmalla puolella. Hyvä minä! :-D. Sylkkäritreeniä saman kaavan mukaan ja ai että tuli hyvä fiilis. Taitava Gimma!

Hemmetin hyttyset vaan häiritsee pihaharjoituksia. Niitä on ihan liikaa! Daamin kanssa menin hyväuskoisena t-paita + shortsit asusteessa treenaamaan ja sain varmaan miljoona pistoa sinä aikana. Pakko oli pistää pitkät housut jalkaan ja huppari päälle, että pystyi muiden kanssa jotain tekemään. Ja arvata saattaa, että tuli hiki :-D

Pikku piha-aksat

Otin vihdoin ja viimein hypyn tarjoamista pihassa kaikille koirille. Toki Jaakon "käsky" oli treenata sitä Gimman kanssa, mutta ei siitä Mimminkään kanssa haittaa ole. Eikä varsinkaan Daamin kanssa, joka vielä ei osaa mitään :-D. Jaakko viimeksi koulutuksessaan kertoi, että aloittavat pentujen treenaamisen tuolla lailla.

Ensin oli Mimmin vuoro. Se tajusi yllättävän näppärästi homman idean. Välillä ei muka tajunnut mitään, mutta sitten taas lamppu syttyi pään päälle "ai mun pitää tää hyppy mennä, että saan palkan!". Mimmin kanssa sinänsä ei samaan tarpeeseen tuota tarjoamista tarvita kuin Gimmalle. Mimmihän menee sen hypyn, minkä se on lukinnut, vaikka mä teen mitä sen jälkeen. Gimma taasen kieltää hypyn ja lähtee mun mukaan. Ajattelin, että jos tuo jotenkin auttaisi noihin itsenäisiin etenemisiin niin ei tuosta treenistä haittaa ole Mimmillekään.

Gimma ei meinannut tajuta tuota ollenkaan. Jonkun kerran autoin hieman kädellä hypyn "takana" että tajusi hypätä ja jossain vaiheessaa apuja ei enää tarvittu ollenkaan. Sitten tuli se hetki kun ei taas tajunnut mitään. Istuu ja kun ei tapahdu mitään niin menee maate. Mitähän mun tuossa tilanteessa pitäisi tehdä? En mä nyt loputtomastikaan voi odottaa. Tiedän, että kun Gimma pistää maate niin ei lähde enää tarjoamaan yhtään mitään. Toistoilla se varmaan tuon jutun tajuaa :-). Gimman kanssa otin myös saksalaista enkä nyt meinannut saada kieltoa millään aikaiseksi. Taisin ohjata liian hyvin ;-). Yhden kerran meinasi tulla hypyn ohi ja pysähdyin oppien mukaisesti ja pistin hyppäämään hypyn. Samalla ennakoinnilla en enää virhettä saanut aikaiseksi.

Daami tajusi tuon hypyn tarjoamisen ihan tuosta noin vain. Uskomaton kakara! Muutaman hassun kerran näytin hypyn siivekkeen takana namikättä ja sen jälkeen se lähti jo tarjoomaan hyppyä. Ja jos ei heti tajunnut tarjota niin hetken kun odotin niin tajusi mennä hypyn. Selkeästi en ole Daamia vielä pilannut kun noin näppärästi tajusi jutun idean :-). Enkä mä nyt olekaan voinut pilata kun en ole sen kanssa mitään tehnytkään vielä :-D. Lapsi rukka ei vielä tiedä edes olevansa työkoira. Ja nyt kun sillä on juoksu (alkoi 19.6.) niin minä innostun sen kanssa treenaamaan :-P. Eipä tuo juoksu näytä siihen mitenkään vaikuttavan, joten miksipä ei sitten nyt treenata.

Pistin myös pujottelukujan pihalle ja ajattelin koittaa, miten saan sen tajuamaan kujan idean. Aluksi oli aika sekavaa meidän touhu, mutta koko ajan tuli selvemmäksi Daamille, että kun kujan läpi juoksee niin pääsee palkalle. Vitsit, että se meni kivasti jo muutaman toiston jälkeen. Ainoastaan ihan alussa jouduin remmistä ohjaamaan kujaan, mutta sen jälkeen menikin jo lujaa palkalle. Ajattelin opettaa Daamille samalla lailla pujottelun kuin Gimmalle, koska sillä on mun mielestä tosi hyvä tyyli pujotella ja kovin varmakin on koko este. Mulla ei ole mihinkään kiire Daamin kanssa niin voin opettaa tälleen hitaamalla tyylillä :-). Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni jossain vaiheessa :-D.

Niin makee fiilis tuli näistä pikku treeneistä, että enköhän mä taas innostu ihan treenaamaankin. Luokattoman saamaton olen ollut tämän suhteen!! Jotenkin ei vaan ole napannut ja väkisin tekemisestä ei seuraa mitään hyvää. Nyt kuitenkin oli kivaa!! :-)

Aina kun mulla on auto pihassa takaluukku auki niin Daami menee sinne makoilemaan. Ekan kerran kun tuon teki olin ihan paniikissa mihin on pieni kadonnut. Tuolta se sitten löytyi, eikä myöhemmin samanlaista hätää enää olekaan tullut :-)

SM-kisaviikonloppu

Valmiina hyppyyn. Kuva: Sirpa Saari

 

Hyppyyyy. Kuva: Sirpa Saari

Perjantaina oltiin perillä kisapaikalla hyvissä ajoin. Ilma oli sateinen ja viileä, joten koirat sai viettää aikansa autossa kun saatiin se radan lähelle parkkiin. Vettä satoi ja mielessä oli hyvin vahvana, että en edes starttaa Gimman kanssa. Ei yhtään huvittanut. En kuitenkaan perunut osallistumista ja kävin vetäisemässä aksakengät jalkaan ja päätin sitten kuitenkin startata. Ainakin ensimmäisen radan.

Hyvän asenteen sain ennen radalle menoa. Auttoi varmaan se, että saatiin startata aika alussa :-). Päätin, että jos tuosta ei tule nollaa niin hyppärille en mene kun päivä venyy niin kalaman pitkäksi silloin. Ei tullut nollaa, vaan meille tyypillinen virhe. Harmittavasti videolla ei näy, mitä tuossa tapahtui, mutta peiliin saan katsoa. En ohjannut kunnolla. Pieni keilausliike olisi Gimman vienyt hypylle. Taisin ajautuakin hieman väärään paikkaankin. Kiva fiilis oli kuitenkin radan jälkeen ja olin ihan tyytyväinen, että starttasin :-)

Ilmeisesti toisen henkilön julkaisemaa piilotettua viedota ei tänne saa upotetuksi, joten tässä linkki rataan klik.

Lauantaina oli joukkuekisa vuorossa. Meidän joukkueessa oli Marko & Split, Piia & Sype, minä & Gimma sekä Marko & Hertz. Splitille ja Hertzille tulokseksi 10, Sypelle 27,47 ja Gimmalle 5. Taas typerä kielto kun en yhtään ohjaa koiraa, oletan vaan. Se hiton kontakti koiraan puuttui!! Joukkueita oli 71 ja meidän joukkue pääsi tuloksella 25 sijalle 16. Aika hyvin siis :-). Vain 24 joukkuetta sai tuloksen :-D

Gimman joukkuerata:

Ohjaaja pitäisi kyllä laittaa laihikselle ja juoksukouluun. Sen verran surkeeta tuo liikkuminen on tällä hetkellä :-D

Sunnuntaina jännättiin sitten yksilökisoja. Fraulla tuli harmittava riman alitus 2-hypyllä. Piksu itse ei sitä huomannut ollenkaan ja rata oli varsin mallikas. Niin harmittava juttu. Miksi kaikki, mitä koira ei ikinä aikaisemmin ole tehnyt, tapahtuu arvokisoissa?? Eltsu ja Sefi teki nollan, mutta hieman yliaikaa. Kumman tiukka oli medien ihanneaika kun ei Sefille puhdasta nollaa tullut. He pääsivät kuitenkin finaaliradalle :-)

En jäänyt katsomaan finaaleja kun satoi kuin saavista kaatamalla ja mun Halti petti täysin :-(. Olisin halunnut ainakin minien finaalin katsoa ja sitten Eltsun radan kun starttasi medeissä ensimmäisenä. Minejä pääsi finaaliin vähän päälle 90 kpl, joten se ei ihan hetkessä läpi mennyt. Mentiin sitten purkamaan leiri ja ajattelin mennä katsomaan finaalin, jos saan auton lähelle. Siellä oli yksi paikka ja meninkin vielä hetkeksi katsomaan minejä. Kun kuulutettiin, että seuraava starttaa sijalta 62 niin mulle riitti. Olisi pitänyt yli tunnin odottaa kärkikahinoita, joten lähdin takaisin majapaikkaan. Jäin vielä yhdeksi yöksi sinne kun oli työpäivä Helsingissä maanantaina.

Kovin oli haikea mieli kun Mimmi ei päässyt mukaan :-(. Kaikkea ei vaan voi saada. Jälkiviisaana voisin todeta, että ehkä se olisikin voinut tulla mukaan kun edelleenkin on ihan kunnossa. Mutta eipä sitä etukäteen voinut tietää. Parempi olla liian varovainen kuitenkin. Karsintoihin mennään köpöttelemään, jos on edelleen kunnossa. Karsinnat on niin ihanan lähellä ja sieltä on hyviä muistoja vuodelta 2011. Mennään niin fiilistelemään pikku Mimmin kanssa ♥

Mimmillä haimatulehdus ja SM-kisat jää väliin :-(

Mimmi alkoi viime viikonloppuna yhtäkkiä oksentaa ihan älyttömästi. Tuli sellaista valkoista vaahtoa ja limaa, ei kuitenkaan ruokaa. Okseni hirmu monta kertaa raukka :-(. Ruoka ei maistunut ollenkaan, vaikka tavallisesti on ahne kuin mikä.

Maanantaina käytiin lääkärillä ja kuvattiin vatsa. Ajattelin, että joku vierasesine olisi eksynyt Mimmin suuhun (vaikka ei yleensä syökään muuta kuin sontaa) ja halusin kuvan. Ei ollut mitään ihmeellistä vatsassa. Otettiin sitten verta ja niistä tehtiin ns. kuntokartoitus. Lopuksi Mimmi sai oksennuksenestopiikin ja antibioottipiikin niskaan. Oli illalla jo tosi paljon parempi. Tässä vaiheessa ajattelin, että varmaan sitten oli vaan joku tulehdus.

Tiistaina illalla lääkäri soitti ja kertoi, että tulehdusarvot ovat koholla ja joku haima-arvo myös, joten alkavat hoitaa sitä haimatulehduksena. Eli muutaman päivän saa oksennuksenestolääkettä ja 10 päivän antibioottikuurin. Jos kuurin jälkeen kaikki on ok niin jatketaan elämää normaalisti. Jos taas oireet palaa niin sitten uusiin testeihin.

Vaikka varoaikojen puitteissa voitaisiin osallistua (ehkä Mimmille viimeisiin) SM-kisoihin niin päätin olla osallistumatta. En voi tietää onko se kunnossa vielä silloin. Enkä varmasti olisi voinut rennosti edes kisata kun koko ajan olisi ollut epätietoisuus pienen kunnosta. Ei edes SM-kisat ole sen arvoiset, että osallistun toipilaan kanssa sinne!

Näillä nyt mennään. Gimma osallistuu perjantain kisoihin ja sitten lauantaina pääsee starttaamaan OCA:n joukkueessa. Sunnuntaina olen sitten vain turistina paikalla :-)

Jotain sieltä ja täältä

Gimman nollajahti loppui kesken, ei ehditty saada tuplaa, joten SM-kisat jää väliin tänä vuonna. Juokkueessa kuitenkin ollaan mukana :-).

Tamepereen kisoissa (12.5.) se oli jo kovin lähellä kun ensimmäisen radan ensimmäinen rima vaan tipahti

Yksi yksittäinen nolla saatiin vielä Pietarsaaressa (18.5.). Se oli samalla voitto, joten auttaa myös karsintoihin nollien keruussa

Olin Gimman kanssa Jaakon opissa Turussa 4.-5.5. Olihan mahtava ja antoisa viikoloppu. Jaakon mukaan Gimma ei ole estehakuinen, mutta sitten toisaalta se kääntyy tosi hyvin. Varmaan juuri siksi kun esteet eivät sitä ime. Yksi lause, mikä on jäänyt oikein hyvin mieleen tuolta viikonlopulta on "Ei sun tarvitse olla täydellinen ohjaaja, vaan pitää antaa vastuuta myös koiralle". Mä niin elän tuolla kauan!!!

Eli meillä on ongelmana mm. saksalaisessa ja päällejuoksussa se, että Gimma on jo menossa hypylle, mutta kun mä en täydellisesti pidä ohjausta ja katsetta hypyllä niin se ei sinne menekään. Jaakon mielestä mun ohjauksella koiran pitäisi kuitenkin ne mennä. Niin lohduttavaa :-). Sanoi myös, että toki mä saan ne onnistumaan kun muistan aina pitää sen katseen ja ohjauksen tarpeeksi kauan päällä, mutta sen ei pitäisi olla tarpeellista. Harjoitellaan noit nyt sitten verkon/siivekkeen avulla niin, että Gimma ei pääse kieltämään hyppyä, vaan estetään hypyn ohitus. Katsotaan kuinka meidän käy :-)

Harjoitellaan myös hypyn tarjoamista, vippauksia koko ajan vähän kauempaa, samaten sylkkäreitä.

Välillä vähän tokoa

Lauantaina olin pitkästä aikaa Gimman kanssa tokotreeneissä. Daaminkin otin mukaan, jos vaikka senkin kanssa innostun ottamaan jotain pientä. Gimman kanssa on nyt vähän niinku pakko taas treenata kun jälleen lupasin sen kanssa mennä tokon SM-joukkueeseen. Katotaan saadaanko tällä kertaa joukkue ihan lähtemäänkin noihin karkeloihin.

Edellisistä treeneistä on jo tosi kauan aikaa, enkä oikein tiennyt osaako Gimma enää yhtään mitään. Turha luulo, sehän osasi vaikka mitä  Ensin otettiin seuraamista kun mun mielestä käännökset, varsinkin vasemmalle, on huonoja. No, ei ne sitten olleetkaan :-D. Ja muutenkin seuraaminen oli tosi paljon parempaa kuin aiemmin. Tainnut auttaa se, että agilitytreeneissä olen aina palkannut hyvästä seuraamisesta. Gimma siellä tarjoaa seuraamista kun mennään lähtöön ja siitä sitten olen palkannut kun seuraa oikeassa paikassa hyvällä vireellä. Näköjään on siirtänyt sen vireen tokotreeneihinkin :-). Seuraamisessa voin kuulemma jo alkaa vaatia kontaktin pitoa pikkuisen nyppäämällä. Voi jesus kun tuo on vaikea tehdä oikea-aikaisesti!! Mä olen ihan liian hidas tuohon. Gimmalla laskee pää ja sitten se nostaa sen saman tien oikeaan paikkaan ja kun mä olen vähän myöhässä niin nyppään just silloin kun se korjaa asennon oikeaksi. Voihan hitaus sentään!

Noutoa otin vauhtinoutona, enkä yhtään tiennyt lähteekö enää kapulan perään ollenkaan. No, lähti se ja vielä hyvällä vauhdilla. Otti myös kapulasta hyvin kiinni ja irti-käskyn jälkeen tuli innoissaan lelulle. Kokeiltiin kuinka tuo kapulan sivulle ja kun ei heti löytänyt tietään oikeaan paikkaan niin minä liikuin saadakseni sen tulemaan oikein. Tästä sain noottia. Gimma ei ollut vielä edes ehtinyt asettua paikalle ja mä hätäilin. Olisi pitänyt antaa rauhassa tulla. Että mä oon pätevä! :-D. Sain sen tulemaan kapulan kanssa hyvällä vireellä sivulle kun ensin vähän leikittiin kapulalla. Tätä voidaan tehdä lisää.

Luoksetulon pysäytystä olen koittanut opettaa Korrien oppien mukaan kierrättämällä Gimman jonkin ympäri ja pysäyttämällä heittämällä pallon. En ole tuosta tykännyt kun menee hitaaksi touhu. En siis lähellekään joka kerta ole pysäyttänyt vaan olen juoksuttanut enemmän suoraan lelulle, mutta silti hiipii. Nyt koitettiin ensimmäistä kertaa tuota namikupeilla. Molemmissa päissä appari namikupin kanssa ja minä sitten välillä pysäytin ja vapautin taaksepäin ja välillä annoin juosta läpi ja vapautin mun taakse vauhdista. Tää vaikutti tosi hyvältä tyyliltä meille :-). Järjettömän vaikeeta oli vain mun hahmottaa, minne missäkin tilanteessa pitäisi vapauttaa. Onneksi olin nähnyt sentään Hennan tekevän tuota Karkin kanssa niin jonkinlainen käsitys asiasta oli. Toteutus silti aikamoista sähläämistä. Mutta eiköhän se ala sujua kun useammin vaan tekee.

Daamin kanssa ei tehty muuta kuin sivulletuloa ja vähän makkaraseuraamista. Molemmissa mulla on ollut koiran paikka väärä, liian edessä. Samaten makkaraseuraamisessa mun käsi oli liian alhaalla. Joo, ei se ole enää pikkupentu :-D. Kivasti haki sivulle ilman kummempaa apua, riitti kun piti namikäden jalan vieressä ja vähän käänsi sitä. Meidän pitäisi nyt käännöksiä jo ruveta treenaamaan ja sitten alkaa vaatia sivullaoloa ilman jatkuva namin syöttöä. Eihän toi elohiiri sitä vielä kestä, mutta aletaanpa sitten vaatia pikku hiljaa.

Kaikki on vain rytmistä ja liikkeestä kiinni

Noniin, koitan taas aktivoitua tämän kirjoittamisen kanssa :-D. Ihan harmittaa kun en ole Daamistakaan juuri mitään kirjoitellut, paitsi naamakirjaan jotain aina välillä. Kaikenlaista on tässä tapahtunut, mutta en edes yritä muistella kauempana olevia asioita, vaan jatkan sujuvasti tästä viikonlopusta :-P.

Olin Gimman kanssa Niinun kaksipäiväisessä koulutuksessa viikonloppuna ja oli kyllä ajatuksia herättävät harjoitukset! Rytmitys ja liike olivat oikeastaan ne kaksi tärkeintä asiaa. Koiran kääntämiseen pieni hidastus ja sitten taas heti liikkeelle seuraavaa estettä kohden. Kuulostaa helpolta ja niin se varmaan onkin, ei vain mulle :D

Lauantain rata oli paperilla helpon näköinen, mutta sitä se ei käytännössä todellakaan ollut. Kaikkea muuta! Siinä oli ideana rytmitys ja kyllähän kaikki alkoikin sujua kun sen rytmityksen sai kuntoon. Ei saanut olla liian pitkällä eikä sitten jäädä liikaa jälkeenkään. Voi vaikeus! Mutta me tehtiin leikkauksia, monta, tiukkaa ja ei niin tiukkaa, ja hemmetti vieköön, ne kaikki onnistui älyttömän hyvin. Mä olin niin fiiliksissä, että ihan itku pääsi lopuksi. Hitto vieköön mitä saakaan aikaan oikea-aikaisella pikku jarrutuksella ja siitä heti liikkeelle lähdöllä ja taas jarrua ja liikettä ja ja ja. Niin makee fiilis!! Harmittaa kovasti kun en ottanut Eltsun kuvaustarjousta vastaan. Tuota olisi ollut kiva katsella jälkeenpäin ja fiilistellä. Mun pieni Gimuli oli niin kauhean taitava ♥

Sunnuntaina sitten tuli vastaan tilanne, jossa leikkaus ei onnistunut. Oikein hyvä juttu! Kukaan ei muuten olisi uskonut mun selityksiä, että ne on meille vaikeita :-D. Putken jälkeen hyppy ja siinä leikkaus. Meidän pahin kohta moiseen ohjaukseen. Alkoi toimia kun saatiin Gimman fokus minusta edessä olevalle hypylle. Ja kuinkas muutenkaan kuin palkkaamalla :-P. Tuota pitää nyt ehdottomasti vahvistaa lisää. Ei tuossa tarvittu kuin muutama palkkaus niin meni sen jälkeen useammankin kerran hienosti ilman hypyn jälkeen palkkaamista. Toki tiedän, että ei se nyt noin helposti koko ongelma korjaannut, mutta tuohon treeniin riitti tuo muutama kerta. Sunnuntain ahaa-elämyksen sain myös siitä, että koiraa pitäisi joskus palkita kun tulee vastakäsivetoon. Gimma ei taida oikein tajuta sen syvintä merkitystä :-D. Olen tuossa varmaan ollut vähän turhan lepsu.

Kaiken kaikkiaan oli oikein valaisevat treenit. Jotain tuli, mikä soti aiemmin koiralle opetettua vastaan, mutta myös monta asiaa, mitä voi kehittää. Hyvän treenin tunnistaa myös kipeistä jaloista, eli sillä mittarilla mitattuna oli valtavan mainiot harkat :-DD