Nyt kun Heppu tunnistaa kivasti oman nimensä niin on alettu puuhastella ja vaatia jotain muutakin. Ruoka on sille kovin tärkeä ja hyppikin aluksi ihan järkkynä ennen kuin pääsi ruuan kimppuun. Tätä on nyt työstetty niin, että aluksi riitti pepun maahan meneminen niin vapautus ruuan kimppuun tuli. Pikku hilijaa olen tuota istumisen vaatimista lisännyt ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että voin jo laskea kupin lattialle ja peppu pysyy alhalla. Hyvä Heppu!!
Tänään on harjoiteltu kiertämistä ulkona vaatteidenkuivatustelineen tolpan ympäri. Lisäksi on tehty namin avustuksella sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Kiertäminen on kovin vaikeeta, mutta nuo kaksi muuta sujuu jo varsin kivasti :-)
Myös paikalla istumista ollaan jonkin verran hajoiteltu. Alkaa senkin tajuta aika kivasti :-). Vielä pitäisi sivulletulo opettaa.
Mulla on ollut jo pidemmän aikaa pentukuumetta ja muutamia kyselyjäkin olin jo laittanut tulevien pentujen suhteen. Yksi yhdistelmä jäi tyhjäksi ja toista olisi joutunut odottamaan vaikka kuinka kauan, eikä tietenkään varmaa tietoa olisiko edes tullut mitään.
Sitten sattuma astui kehiin. Jennille tulleen Kevinin veli, Juju, oli edelleen vapaana odottamassa omaa kotia. Isäkoira Spockin tiedän ja kovasti tykkään tyypistä, mutta äitikoirasta ei ollut mitään tietoa, eikä oikein mahdollisuutta nähdäkään tässä kohden kun asustelee jossain Oulun seudulla. Tämä kiinnosti kun Jennikin oli tästä pentueesta pennun uskaltanut ottaa. Meillä on aika lailla sama maku koirien suhteen :-)
Ainoa este tässä oli se, että kyseessä oli uros. Mun mies ei niitä aiemmin ole halunnut ja olen hänen mielipidettään kunnioittanut. Hertz oli meillä onneksi taas vähän pidemmän aikaa hoidossa ja antoi hyvää uroksen mallia ja lopulta se mieskin leppyi ja antoi luvan ottaa uroksen. Siitäpä sitten viestiä kasvattajalle ja siinä se sitten aika lailla olikin. Lähdin yksikseen viime torstaina pentua hakemaan Karjaalta ja oli melkoisen rankka reissu kun kilometrejä tuli lähes 1000. Mutta Heppu matkusti oikein hyvin ja kotiin päästiin ehjinä. Kotona tämä entinen Juju tunnetaan nimellä Heppu. Todellinen heräteostos, mutta eikö ne olekin just niitä parhaita? :-)
Heppu tuli meille 13-viikkoisena ja on nyt jo yllättävän hyvin oppinut nimensä :-). Kasvattikodissa sitä alettiin kutsua "Ju... eiku Heppu":na heti kun selvisi, minkä niminen siitä tulee. Ehtivät parisen päivää nimeä asentaa ja minä jatkoin sitten kotona samaa hommaa. Tänä päivänä tuntee jo tosi hyvin nimensä. Tästä jatketaan uusiin temppuihin pikkuhiljaa.
Kuva: Harri Haka-Aho
Tämä pikku poika on kyllä sulattanut ihan täysin meidän sydämet ♥. Tyttölauman sydämiin ei Heppunen vielä ole päässyt, mutta ehkä sekin vielä joskus tapahtuu (Mimmiä lukuunottamatta) :-). Jopa vähän yllättävää, että nuo kaikki mörisee Hepulle kun se yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Oletin, että bortsut olisi ottaneet sen tuosta noin vain porukkaan mukaan. Ehkä sitten ajan kanssa.
Ihana päivä! Aurinko paistoi, vaikka säätiedotus lupasi ajoittaista sadetta. Eniten aurinkoa päivään toi kuitenkin seura ♥. Ei ihan hetkeen ole noin monta meikäläistä ollut samoissa kisoissa :-)
Yksilökisoissa tuomarin oli Jari Helin ja tykkäsin kyllä hänen radoistaan. Gimmalla oli tällä kerralla ensimmäinen starttivuoro mun koirista. Rata onnistui hyvin rimantiputusta lukuunottamatta. Yritin ennen hyppyä kertoa, että putkeen ei mennä sanomalla Gimma. Olin niin myöhässä!! Ja rimahan siitä tipahti. Ihana Gimma kun painelee putkiin vaikka kuinka kaukaa niin saan etumatkaa tämmöisillä radoilla hyvin :-)
Daamilla oli ekalla radalla kamalan nihkeätä meno... Ei mitään intoa tekemiseen ja otti kieltoja hypyiltä ja tiputteli rimoja. Sentään loppusuora oli hyvä :-D
Gimman agilityratakin oli ihan jees. Tuossa ennen aa:ta oli vähän niinku pakko tehdä leikkaus ja en uskonut, että se onnistuu. Siksi kai se ei onnistunutkaan :D. Loppuradan pelasti ihana Gimma ♥. Jäin vielä enemmän jälkeen kuin etukäteen ajattelin ja Gimma vaan meni ja tuli jopa ihan kivasti sylkkärinomaiseen ohjaukseen lopussa. Gimma kuitenkin näillä kahdella vitosella sai piirinmestaruushopeaa :-)
Daamilla oli agilityradalla ihan eri meininki kuin hyppärillä. Se jätti pujottelussa viimeisen kepin pujottelematta, mutta en lähtenyt sitä korjaamaan kun tytöllä oli niin paljon parempi asenne kuin ekalla radalla :-). Kontaktit tällä kertaa taas hitaahkot, mutta keinu oli aika kiva nyt. Leikkaus (mun heikkous edelleen!) ei onnistunut aa:ta ennen olevalla hypyllä ja lopussakin hieman säätöä ja annoin mennä viimeisen hypyn ohi kun kerran oli siitä ohi menossa. Tästä radasta jäi kaikesta huolimatta hyvä fiilis.
Pitää kyllä miettiä tuota Daamin virettä kun se on aina toisella radalla niin paljon parempi kuin ensimmäisellä. Nytkin yritin herätellä sitä lämmittelyhypyillä, mutta tein sen ehkä liian lähellä starttia. Lapualla kun satartattiin Daamin kanssa ekana niin tein nuo lämmittelyt tosi paljon aiemmin ja silloin kahden radan menossa ei suurempaa eroa ollut. Täytyy tämä pistää muistiin, että hyvissä ajoin lämmitteyhypyt ja sitten katsoa auttaako menoon mitenkään.
Joukkuekisoissa tuomarin oli Johanna Nyberg. Gimma (sekä Spock, Loox ja Hertz) oli joukkueessa ja Daami varakoirana. Gimman kanssa onnistuin tekemään nollan!! :-). Radalla piti tehdä leikkauksia ja ne ei todellakaan ole mun vahvaa osaamista. Sain kuitenkin runnotuksi radan läpi leikkauksineen nollana. Marko teki Looxin kanssa nollan, Spockin kanssa kympin ja Herbertin kanssa hyllyn. Meidän tulos riitti piirinmestaruuskultaan!! Hyvä me! :-)
Aika lyhyesti tekstiä ja pääasiassa videoiden muodossa jälleen kisaraportti. Tuomarina oli Lapuan kisoissa Eija Berglund.
Daamin eka rata. Pujottelun aloitus ei onnistunut kun minä hätäilin ja lähdin liian aikaisin liikkeelle. Mutta Daami kesti päällejuoksun lopussa, mikä oli ihan huippujuttu!! Harmi vaan kun kehuin liikaa niin jäi odottamaan palkkaa :-D. No, yhden esteen ohitus ja matka jatkui :-). Putken jälkeiseen takaakiertoon en vaan ehtinyt ohjaamaan. Muuten ihan kiva meno Daamilla :-)
Gimman eka rata oli ihan jees. Sama takaakiertokohta meni ihan samalla lailla hyllyksi kuin Daamillakin (paitsi Daami toki hyllytti jo aiemminkin, mutta myös tässä). Ja lopussa minä hyydyin ihan totaalisesti :-D. En oikeasti tiedä, miten tuo meidän hyllykohta olisi pitänyt ohjata kun ei ehdi tarpeeksi pitkälle itse!!
Daami ei toisella radalla osannut pujottelun avokulmaa. Ei tainnut nähdä ensimmäistä sinistä keppiä. Ehkä. Toki minäkin ohjasin huonosti ainakin ensimmäisellä yrityksellä. Haki koko ajan oranssiin aloitusta. Kun suoristin lähetyksen niin sitten osasi mennä oikein. Muuten ihan sujuvaa menoa :). Varsinkin tuosta aloituksesta olen tosi tyytyväinen. Daamilainen ♥
Gimma ei sitten samaa aloitusta osannut kuin Daami :-O. No joo, se varasti ja mä karkasin sen takia näköpiirista ja tuli ehkä tsekkaamaan, missä mä olen. Mutta olisi sen silti pitänyt tuo aa suorittaa. Kepeille meni hyvin, kesti sokkarin ja sitten menikin vähän pelasteluksi. Kuten myös lopussa.
Olin onnistunut mokaamaan ilmoittautumisissa. Tarkoitus oli molemmilla koirilla jättää A-kisa väliin ja ilmoittaa vain B- ja C-kisaan. Mitenkäs sitten kävikään? Daamin olin ilmoittanut A- ja B-kisaan ja Gimman B- ja C-kisaan :D. Tuli aikainen herätys ja pitkä päivä. Onneksi ei tullut sitä luvattua ukkoskuuroa, mutta melkoisen kuuma keli oli kyllä. Tuon ilmomokan jälkeen oli ihan pakko tarkistaa, että olenko onnistunut ilmoittamaan koirat samoihin kisoihin Pietarsaareen ja se oli mennyt sentään ihan oikein :-)
Vaikka mokasinkin ilmoittautumisessa niin oli toisaalta ihan kiva tutustua kerrankin ensimmäinen rata vain Daamille ja viimeinen rata vain Gimmalle. Mähän nykyään tutustun rataan ensin vain Gimma mielessä ja sitten kun se on selvä niin katson, miten teen Daamin kanssa. Se on toiminut kohtuullisen hyvin kyllä noinkin :-)
A-radalla tuomarina oli Anne Viitanen ja tämän menin siis vain Daamin kanssa. En tykkää tämän tuomarin tyylistä laittaa rimoja vaihdellen 55-65 cm korkeudelle, vaikka tavallaan toki ymmärrän pointin: koiran pitää osata hypätä oli korkeus mikä tahansa. Daamin kanssa ei pahemmin ole treeniä tehty 65 cm:n hypyillä, ainoastaan joissain hyppytekniikkatreeneissä. Ensimmäinen rima oli tuon 65 cm ja tokihan se tippui. Olisi pitänyt tajuta jättää vähän kauemmas niin olisiko sitten pysynyt ylhäällä? Myös muurin jälkeinen hyppy oli tapissa, mutta sen Daami pääsi hyvin yli. Treenilistalle pakkovalssiohjaus putkelle. Kahdessa kohdassa tuota tarvittiin ja molemmista tuli kielto.
Kahdella jälkimmäisellä radalla tuomarina oli Asko Jokinen. Enpä ole aikoihin hänen radoillaan ollut! Vaikeahkoja ratoja, mutta täysin suoritettavissa.
Daamin B-kisassa ajattelin luottaa sivuttaisirroitukseen, mutta eihän se onnistunut. En osannut katsoa, milloin Daami on sen lukinnut ja lähdin liian aikaisin ohjaamaan jo seuraavaa hyppyä. Ohihan se tuli. En lähtenyt korjaamaan, vaan jatkoin rataa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisin ensimmäistä kertaa ikinä tehdä leikkauksen keinulla ja sen kyllä huomas, Daami epäröi. Sain kuitenkin sen suorittamaan keinun loppuun. Aa:n kontakti oli varsin buoeno :-). Muutenkin tähän rataan olen oikein tyytyväinen.
Sitten oli Gimma-murusen vuoro samalla radalla. Sivuirroitus onnistu paremmin kuin uskalsin toivoa ja olinkin sitten ehkä vähän myöhässä jatkotilanteessa kun en uskaltanut ajoissa lähteä liikkeelle ja sen seurauksena päällejuoksun rima tippui. Pieni pyörähdys muurin edessä kun en vaan ehtinyt sinne minne olisi pitänyt. Kivalta silti tuntui tämä rata.
Gimman C-rata olikin sitten melkoista räpellystä. Rima tippui, en ehtinyt tekemään valssia, kielto suoran putken jälkeiseltä hypyltä ja lopulta homma kaatui siihen kun Gimma meni pituuden sijaan pujotteluun. Siitä olikin hyvä sitten jatkaa viimeiselle hypylle.
Mä olen miettinyt syitä sille, miksi Daami ei etene itsekseen agilityradalla. Tämä korostuu varsinkin hypyillä. Olen tullut siihen tulokseen, että se on jollain tapaa sillä synnynnäistä ja luonnollista. Sehän pääsee ihan hirmu kovaa kun haluaa. Mun mielestä menee jopa lujempaa kuin Gimma kun pääsevät vapaana kirmailemaan. Osasyy on tietenkin ollut huono hyppytekniikka, mutta ei se kaikkea siltikään selitä.
Kotona se seruaa mua joka paikkaan. Kun vaihdan huonetta niin Daami seuraa perässä. Aina. Ja sekin vielä, että se ei tee itsenäisesti yhtään mitään. No okei, tuo oli ehkä vähän liioittelua, kyllä se lelua tuo heitettäväksi kun sitä tylsistyttää, mutta muuten ei tee itse mitään ratkaisuja. Jos lenkillä näkyy vaikkapa orava ja jos Daami sen huomaa ensin niin se kääntyy katsomaan Gimmaa, että hei mamma, tuolla ois orava! Ja jos Gimma reagoi siihen niin sitten reagoi myös Daami. Gimma-mamma on sen SUURI idoli. Katsoo koko ajan mitä se tekee. Ei tee itse mitään ennen kuin Gimma tekee. Uskon, että nämä kaikki vaikuttaa myös agilityyn.
Siinä on kyllä myös sellaisen juorukellon piirre. Kun Gimma innostuu syömään kaukana mun edessä esim. hevosen sontaa niin Daami tulee mun luo "kertomaan", että taas tuo äiti on pahanteossa. Se oikeesti tulee mun luo, eikä meinaa haluta liikkua eteenpäin. Joka kerta kun se näin tekee niin Gimma on pahanteossa, joko syömässä just hevosen paskaa tai sitten kaluamassa jotain metsästä löytämää luuta. Nämä molemmat on sellaisia asioita, mistä olen Gimmaa torunut. Daami on sellainen hassu tyttö, että se haluaa aina tehdä kaiken oikein, joten sitä taitaa ahdistaa Gimman pahat touhut kun sitähän on kielletty tekemästä noin. Daami ei ole ikinä koskaan syönyt hevosen paskaa, eikä mitään muutakaan kiellettyä metsässä. Jossain paskassa se on kyllä pyöriskellyt, mutta nämä tapahtuu aina sen verran kaukana musta, että en ole ehtinyt kertomaan, että noin ei saa tehdä. Tämä oikeintekemisen piirre kyllä näkyy myös agilityssa. Miten ihmeessä mä saisin tuosta itsenäisemmän? Ehkä se tulee ajan myötä, tai sitten ei...
Daami (ja vähän Gimmakin) pääsi tänään treenamaan hyppytekniikkaa. Edellisestä kerrasta on jälleen vierähtänyt hetki. Laiska ihminen täällä hei...
Ensin tehtiin Daamille kahdeksan hypyn perussarja 6 jalan välein ja se olikin yllättävän vaikea. Perussarjaa ei yleensä tehdä noin pitkänä vaan muistaakseni viidellä hypyllä, ellei jopa vain neljällä. Alku meni hyvin, mutta loppua kohden Daami meni koko ajan lähemmäs ja lähemmäs rimaa ja oli kovin vaikeaa hyppääminen. Vaihdeltiin sitten hyppyjen määrää eli palkka laitettiin sinne väliin vaihdellen ennen kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta hyppyä. Lopulta se koko rimpsukin meni oikein kivasti. Gimman kanssa ei tätä otettu kun ei sille ole koskaan tehty näitä treenejä.
Toinen treeni oli muuritreeni. Oli hyppy-hyppy-muuri-hyppy. Aluksi ensimmäinen väli oli 15 jalkaa ja kaksi muuta väliä 18 jalkaa. Positiivista Daamin kehityksessä on se, että se ensimmäinen väli oli liian lyhyt(!) ja sen oli vaikea ponnistaa toiseen hyppyyn kun ajautui liian lähelle :-O. Sillä kun ollut kovin lyhyet hypyt aiemmin ja on ehtinyt ottaa vaikka mitä askelia hyppyjen välissä niin nyt onkin hyppy muodostunut aika paljon pidemmäksi. Toista hyppyä siirrettiin vain yhden jalan verran eteenpäin ja heti oli tosi paljon nätimpi hyppy.
Muuri meni hyvin ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Taisi säikähtää, että täällä on jotain muutakin matkan varrella kuin normaali hyppyjä :D. Meni hyvin lähettämällä eteen-käskyllä ja kun olin valmiina lopussa kutsumassa koiraa. Mikä parasta niin meni ihan hirmu hienosti myös silloin kun lähdettiin suunnilleen yhtä aikaa ja mä hölköttelin Daamin takana :-)
Gimman kanssa otettiin myös tämä jälkimmäinen treeni kun siinä oli normaalit hyppykorkeudet ja esteiden välit. Lähettämällä eteen-käskyllä, minä paikallaa, oli vähän epävarma, mutta meni silti. Kun mulla oli liike mukana (vaikka jälkeen jäinkin paljon) niin meni tosi varmasti. Kutsulla otettuna viimeisen hypyn takaa oli Gimmalle yllättäen kaikista vaikein. Tuli vissiin liian kiire ja kopautti etujaloilla muurin palasia. Ei ne tippuneet, mutta selkeä osuma tuli. Tämä oli mulle kyllä melkoinen yllätys kun Gimma on ollut niin varma pitkissäkin kutsuissa kisoissa. Oisko niissä sitten aina ollut vain hyppyjä? Tiedä tuota, mutta ihan kiva harjoitus oli tämä myös Gimmalle :-)
