Hyllypainoitteiset kisat Vaasassa

Viikonloppuna oli lauantain ja sunnuntain aikana kolmosille neljä rataa. Kaikilla radoilla tuomarina oli Anne Savioja. Anne oli keksinyt uusia treenikuvioita radalle, näin hän ainakin lauantain ensimmäisestä radasta itse kertoi. Treenikuvio näyttikin olevan se suurin kompastuskivi kilpailijoilla, niin myös meillä. Rata tulee varmaankin jossain vaiheessa Annen omille sivuille, joten en jaksa sitä itse ruveta piirtämään.

Tuo tuomarin mainitsema treenikohta oli aika alussa rataa. Keinun jälkeen käännyttiin 180 astetta takaisinpäin hypylle ja siitä kiertokulmaan kepeille putken suun näkyessä ihan suoraan edessä. Mimmin kanssa tuo oli aika hankala kohta kun sen keinu ei ole ollenkaan itsenäinen. Ei suorita sitä oikein ellen ole sen mukana enkä pysty yhtään ottamaan etäisyyttä ennen kuin keinu on koskettanut maata. Päätinkin tehdä kohdan niin, että otan Mimmin kenulta hanskaan, pyöräytän käsissä vieden hypylle, jolloin sen etenemissuunta on kepeille päin ja luotan vaan siihen, että hakee kepit. Näin teinkin, mutta en ollut tajunnut rataantutustumisessa kiinnittää huomiota mun vauhtiin. Vein ihan liian kovalla vauhdilla Mimmiä kepeille ja näin se bongasi sen tyrkyllä olleen putken. Toki mun käsi myös heilahti hyvin juuri putkelle päin kun yritin saada irtoomaan kepeille. Loppurata oli ihan hyvä ja varsinkin puomin kontakti älyttömän hieno! Saatiin vielä yksi leikkaus onnistumaan puomin jälkeen. Se oli sellainen vippausleikkaus enemmän kuin oikea leikkaus, mutta pääasia, että toimi :-D

Toinen rata oli hyppäri. Ensimmäisen radan epäonnistumisesta sisuuntuneena lähdin toiselle tekemään kunnon rataa. Sainkin suhteellisen hyvän radan aikaiseksi. Alku meni ihan käsikirjoituksen mukaan. Kepeille menoon olen tosi tyytyväinen, että onnistui tuosta kulmasta. Keppien jälkeinen elämä putkelle asti oli tosi hyvä. Siinä sitten mulle muka tuli kiire seuraavan hypyn taakse ohjaamaan ja kun sinne ei oikeasti kiire tullutkaan niin vahingossa ajauduin vähän liian lähelle muuria. Siitä piti sitten pitkä matka peruuttaa ja se ei ole ollenkaan mun vahvin puoli, menee sipsutukseksi ja helposti keskipakoisvoima vie mut perse edellä maahan :-D. Tällä kerralla ei ihan näin käynyt, mutta kamala kiire mulla oli koko ajan. Periksi en kuitenkaan antanut ja taisin mä jotain oikeita ohjauksia siinä tehdä kun Mimmi kerran meni oikein. Mulle sanottiinkin radan jälkeen, että lopussa ei tiennut kumpi vie, Mimmi vai minä... Tähän voisin sanoa, että siinä kohden se oli kyllä Mimmi joka vei ja minä vikisin perässä yrittäen juosta sitä kiinni :-D

Lauantain radat löytyy täältä.

Sunnuntaille en sitten meinannut sitä asennetta löytää ollenkaan. Ensimmäiselle radalle vielä jotenkin sain sen, mutta toiselle olin jo luovuttanut ennen radalle menoa. En tiedä miksi. Ei ne radat olleet edes pahoja eikä ihan kamalasti ahdistanut, mutta joku tökki ja pahasti.

Itse asiassa se ensimmäinen rata oli meiltä aika hieno. Alussa tuli leikkaus muurin jälkeiselle hypylle, joka onnistui tosi hyvin. Keinu oli hyvä, siitä mutkaputkeen, josta lievä avokulma kepeille. Tämmöisen keppikulman olen mokannut aiemmin niin usein, että nyt päätin, että ohjaan kunnolla ja näin teinkin, onnistui tosi hyvin. Mimmistä näki, että jos olisin yhtään aiemmin lähtenyt liikkeelle niin kakkosväliin se olis mennyt. Olin tosi tyyväinen itseeni, että osasin tuossa kohden rauhoittua. Keppien jälkeen olisi ollut tosi helppo vienti parin hypyn välissä valssaten ja vetämällä aalle. Aan jälkeen olisi sitten pitänyt vielä tehdä yksi leikkaus. Rataantutustumisen lopussa kekkasin, että teenkin ennen aata sokkarin, jolloin mun ei tarvitse leikata enää aan jälkeen. Ehdin tuon mallata vain kerran, mutta silti päätin tehdä sen kun tuntui tosi kivalta ratkaisulta. En yhtään ohjannut Mimmiä aan edellä ollelle hypylle ja aloin jo tehdä sokkaria. Mimmi tietty tuli ohjauksen mukaan hypyn ohi suoraan aalle ja tulos hyl. Loppurata oli ihan kiva silti. Tästä jäi kuitenkin hyvä mieli ja opin sen, että viime hetken ahaaelämys ei toimi ellen pääse sitä koittamaan pariin kertaan tutustumisessa.

Toinen rata ei sitten mennyt ollenkaan putkeen. Yritin niistoa yhdellä esteellä, mutta se ei ollut niistoa nähnytkään ja Mimmi valui tosi kauaksi hypyn jälkeen... Tämän valumisen takia meinasin sen sitten ohjata putkeen keppien sijaan, mutta sain kuin ihmeen kaupalla korjatuksi suunnan keppejä kohden. Lähden rynnimään ennen kuin Mimmi on aloittanut pujottelun ja väärinhän se sisälle meni. Kepit uusiksi ja jatko kohtuullinen. Sain vetämällä aan kauimmaisella puolella alla olevaan putkeen (öö... tuosta ei varmaan kukaan tajua mitään), meinasi mennä aalle, mutta kun vain liikuin käsi alhaalla putkea kohden niin sinnehän se meni. Putken jälkeinen leikkaus oli hyvä. Samaten hyvää on, että kiipee-kiipee-kiipee-käskytyksellä saan tosi luotettavasti Mimmin kontaktiesteelle putken sijaan eikä tarvitse itse jäädä varmistelemaan yhtään mitään. Aan jälkeisessä välistävedossa en malttanut ohjata kunnolla (kun kerran oli jo virhe alla) ja Mimmi hyppäsi hypyn väärin päin. Yritin siitä saada sen vielä puomille, mutta ei mennyt sitten sinnekään ja hölköteltiin maaliin. Luuserifiilis... Jos jotain kiinnostaa meidän hyllyt niin löytyy täältä. Olin kyllä ajatellut, että en suoraa linkkiä laita, mutta tuollahan se on kaikkien löydettävissä niin miksi ei sitten voisi tähänkin sitä laittaa ;-)