Gimma kolmosiin ja Mimmille tuplanollavoitto :-)

Eilen oli aika siisti päivä Ylistaron maneesikisoissa. Gimma nousi kolmosiin mun elämää helpottamaan ja Mimmille tuli tuplanollavoitto. Tuomarina molemmilla oli Anders Virtanen. Uskomatonta, että mun pikku Gimma on 3-luokkalainen :-O

Gimman eka rata oli jo aika makee. Pujottelussa luotin liikaa sen avokulmaosaamiseen enkä ohjannut ollenkaan, joten meni kakkosväliin sisälle. Otin uudelleen ja nyt jätti viimeisen kepin pujottelematta ja meni pussiin eli hyllyhän siitä napsahti. Tuomarin luvalla otin vielä kertaalleen kepakot ja nyt pujotteli loppuun asti. Siitä jatkettiin loppurata aika kivasti. Viimeisen esteen ohi sain omalla löysällä ohjaamisella. En vaan ollut enää skarppina kun oli jo hylly alla. Marko ja Hertz voitti tämän radan. Olikin ihan sairaan siisti rata!! Onnittelut Gimman velipojalle ohjastajineen :-))

Toiselle radalle lähdin ihan yhtä luottavaisesti kuin ekallekin. Pientä epäilyä tuotti pussin jälkeen olevat kepit. Ollaan niin vähän treenattu pussia, joten en oikein osannut ajatella miten Gimma tulee pussista ulos ja miten se näkee ne kepit, minne pitää jatkaa matkaa. Eipä siinä sitten oikeesti mitään ongelmaa ollut. Saman tien kun Gimma lukitsi pussin aloin jo käskyttää keppejä ja sinnehän se tietty meni. Keppien jälkeen putkelle viennissä tein putkijarrutuksen (jota ollaan nyt kerran harjoiteltu) ja näytti toimivan hyvin. Piti tuota kokeilla kun niin moni koira haki puomia putken jälkeen. Kulmahypyllä valui ihan vähäsen, mutta ei pahasti. Puomi kohtuullinen, vaikka otin hieman sivuttaisetäisyyttä. Lopussa ei ongelmaa. Huomaan vaan, että en osaa tarpeeksi vieläkään väistää Gimman edestä pois, mutta oon mä jo selvästi parantanut :-D. Täältä löytyy Gimman menoloppu kolmosiin.

Olin yhtä hymyä tuon nousun takia ja ihan vakavasti harkitsin, että lähden kotiin ja jätän Mimmin kisat väliin. Olin ihan varma, että en tuossa hurmoksessa pysty kunnolla keskittymään Mimmiin enkä ole sen arvoinen ohjaaja. Tottahan mä sen kanssa kuitenkin menin kirmaamaan kun kerran osallistumiset on maksettu. Päätin kuitenkin jo etukäteen, että vaikka miten menis niin se ei saa laskea mun fiiliksiä ja että mennään vain pitämään hauskaa Mimmin kanssa ja sitä me todellakin tehtiin :-D

Mimmi tuli taas alussa niin lujaa, että meinas siinä jo mennä sävelet sekaisin. Onneksi ei kuitenkaan mennyt. Sen verran ote herpaantui, että muurin se hyppäsi tosi pitkälle ja oli jo menossa ihan väärää estettä kohden. Sain sen sieltä kuitenkin mukaan. Aa:n harjan yli Mimmi liisi pitkästä aikaa. Onneksi siitä huolimatta aa oli ihan hallittu, ei siis lentänyt liian pahasti. Aa:n jälkeiset hypyt meni ihan käsikirjoituksen mukaan, pienillä teillä. Pussin jälkeinen tilanne myös ihan hyvä. Yritin tuohon mallata myös niisto-sokkaria, mutta siinä musta tuntui, että peitän kepit, joten päädyin tekemään vain niiston. Puomilla Mimmi vähän hidasti, mutta tuli kuitenkin tarpeeksi pitkälle. Puomin jälkeinen hyppy mulla oli täysin hukassa, mutta luotin tutustumisessa ottamiini askeleihin ja löytyihän se hyppy juuri sieltä mistä pitikin. Lähetys putkeen ja valssaamaan pituuden ja hypyn väliin. Putken jälkeen valui ja kauas. Kyllä vaan mun pitää Mimmillekin se putkijarrutus opettaa, ei todellakaan käänny enää ilmaiseksi :-P. Kaarroksesta huolimatta hyvä fiilis maalissa. Mimmi pitkästä aikaa tarras mun käteen kiinni ja aika mukava mustelma siihen jälleen tuli :-D

Toinen rata vaikutti jollain tapaa helpommalta kuin ensimmäinen, vaikka ei sekään mikään läpihuutojuttu ollut. Alussa ihan perus valssi, jolla Mimmi kääntyi ihan sikahyvin. Puomi oli hyvä, siitä hypyn kautta putkeen. Kepeille menin törkkäämään. Tässä vähän nukahdin, mutta ehdin silti hyvin. Pussin jälkeistä hyppyä vähän pelkäsin kun oli aika kuolleessa kulmassa enkä sen takia lähtenyt tarpeeksi ajoissa tekemään valssia. Sen takia tuossa vähän töksähti. Keinu oli hidas. En tiedä oliko tuo raskaampi kuin tavallisesti. Oli miten oli, Mimmi ei sitä ihan normaalisti kuitenkaan mennyt. Virhettä ei kuitenkaan tuosta saatu, joten tarpeeksi hyvä se sitten kai oli... Keinun jälkeisen hypyn jälkeen pelkäsin (miksi ihmeessä?), että Mimmi lähtee hypylle muurin sijaan ja otin sen siinä haltuun. Kääntyi sitten melkein liikaakin muhun päin, mutta sain sen kuitenkin oikealle esteelle. Muurin jälkeiselle hypylle veto ja leikkaus. Meni muuten ylikivasti toi leikkaus. Jatkotilanteeseen halusin välttämättä tehdä saksalaisen, vaikka etukäteen se ei tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Mä vaan halusin sen tehdä ja niin myös tein :-D. Siinä kävi, tai meinasi käydä, juuri niin kuin pelkäsin, kääntyi liian tiukasti kun en ohjannut seuraavalle hypylle, vaan jäin paikalleni. Mimmi jotenkin ihmeen kautta pelasti tilanteen ja nolla saatiin myös tästä.

Tuomari kysyi palkintojenjaossa, että törmäsikö Mimmi muhun. Kerroin, että ei törmännyt ja olinkin ihan varma, että ei. Tuomari sitten kertoi tulleensa samaan tulokseen eikä antanut virhettä siitä... Nyt kuitenkin kun katsoin tuon radan videolta niin se kyllä epäilyttävästi näyttää siltä, että osuu mun kantapäähän tai johonkin ja siitä vaihtaa suuntaa. Mä en kyllä tuntenut mitään. Mimmi kyllä osaa tehdä sellaisia outoja, äkkinäisiä liikkeitä, että ehkä se sellaisen tuossakin teki. Mitäpä tuota enää miettimään, tuomarin sana on laki :-). Tässä Mimmin radat peräkkäin.