Mahtitreenit ja sylivekki on ♥

Jenni, Marko ja Nina olivat aiemmassa ryhmässä treenaamassa (keskiviikkona) ja olivat rakentaneet ihan sairaan makeen radan. Oli pienillä muutoksilla tehty jostain Savikon Sepon radasta. Ratapiirrosta mulla ei valitettavasti ole. Mukana siis vain Gimma.

Alku oli ihan älyttömän makee! Kisoissa olisin varmaan tuossa vähän epäröinyt, mutta nyt en yhtään. Ja tämä mun pitäisi saada siirretyksi ehdottomaksi kisoihin: älä epäröi, vaan luota koiraan!! Alku siis oli aika suora, joka meni hyppy-okseri-rengas-pituus. Ensimmäinen hyppy vähän eri linjassa sisällä päin ja loput aika suorassa. Seuraavana hyppy, ööö, silleen niinku vinottain, josta otettiin koira valssilla. Menin siis vastaanottamaan tuon pituuden jälkeisen hypyn kohdalle. Gimma meni hirmu hyvin kaikki esteet ja mä olin jo valmiina jarruttamassa hypyllä.

Seuraavan hypyn valssiin tuli aika kova kiire, mutta onnistui kuitenkin. Jatkossa tein sylivekin ja sitten tavallisen vekin ennen muuria, josta yli 90 asteen (en osaa arvioida minkä asteinen kulma oli) kulmaan kepeille kiertokulmaan. Vekki ennen muuria oli huono eikä Gimma ehtinyt edes nähdä keppejä, yritti vain mennä jostain sisälle. Kun vekkasin kunnolla niin ampui keppien sisälle ja mä sain jäädä jopa muurin taakse ja sieltä siirtyä jatkopaikkaan. Vitsit, että mä tykkään tuon koiran pujottelusta! Pujottelee näköjään, vaikka mä teen mitä. Nytkin kepit meni kohti seinää ja minä kaukana sivussa, eikä yhtään haitannut. Siistii!

Keppien jälkeisellä hypyllä päällejuoksu, josta putkeen. Seuraavalle putkelle putkijarrutus, joka tuli ehkä vähän myöhään kun hieman valui putkelta ulostullessaan. Sain sen kuitenkin pakkovalssiin seuraavalle hypylle, josta pitikin lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, että sai koiralle loogisen linjan seuraavan hypyn takaakiertoon. Hyvin onnistui. Lopun leikkaus-valssikohdassakaan ei ollut mitään ongelmaa. Mä taidan ihan oikeesti osata tehdä nuo valssit kun vaan keskityn.

Pätkissä otin eri vaihtoehtoja. Alkusuoran jälkeen ajattelin kokeilla ohjausta, jossa ei olisi voinut mennä ottamaan koiraa vastaan kovin kauas. Pituuden jälkeinen hyppy normaalina taaksetyöntönä ja seuraavalle poispäinkäännös (ei onnistunut ensimmäisellä kerralla) ja sitten leikkaus-valssi ja sylivekki jne. Toi sylivekki tuntui jälleen ihan ylimakeelta! Se taitaa olla meille aika hyvä ohjaustekniikka :-). Joku aika sitten sylivekki-jaakotus oli kans tosi makee.

Putkelta putkeen jälkeistä kohtaa koitin myös niin, että jälkimäisen putken jälkeisen hypyn ohjasin takaakierto-valssilla ja seuraava takaakiertona. Kun askeleet sain kohdilleen (eli en hukannut esteitä) niin tuntui, että tuo oli meille parempi tapa kuin se ensimmäinen.

Toisella sessiolla päätin tehdä nollana radan läpi. Ja me tehtiin!! Vitsit, mikä voittajafiilis :-). Yhdessä valssissa olin kovasti myöhässä, mutta hyvin siitäkin selvittiin ja voisin sanoa, että siistillä nollalla mentiin läpi. Jotain vielä hiottiin tuonkin jälkeen, mutta en enää muista mitä. Keppejä taisin ottaa vielä niin, että palkkasin sen. Meni niin sairaan hyvin koko ajan ne, että kai siitä pitää vähän palkitakin :-D. Positiivista oli myös se, että rimojen korkeus vaihteli 55-65 cm välillä, eikä sillä ollut mitään vaikutusta. Hyvin pysyi ylhäällä.

En tiedä, mistä sain sellaisen asenteen nyt, että mennään eikä meinata ja se tuntui tosi hyvältä :-). Nyt vaan kisoihin sama tunne. Ei enää mitään hyssyttelyä, vaan kunnon revitystä.