Mimmuli VAS:in kisoissa

Lauantaina oli Vaasassa VAS:in järjestämissä kisoissa kolme starttia 3-luokille, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata. Tuomarina kaikissa oli Mika Moilanen.

Säätiedotus lupaili, että helteet olisi tältä erää ohi. Paskapuhetta! Ihan hemmetin kuuma oli koko päivän!

Ensimmäinen rata löytyy täältä. Alku lähti rullaamaan ihan mukavasti ja mukavaa vauhtia. Kepeille menin törkkäämään ja Mimmi tuli sinne kamalan lujaa, eikä ihan helposti meinannut taipua 2-väliin. Taipui kuitenkin. Puomilla vähän varasti, mutta ehdin jo antaa sille vapauttavan JESS-käskyn niin en voinut enää palauttaa sille. Ei oma reaktiokyky riittänyt tuohon. Lopussa ei mitään ihmeellistä. Vauhti vaan vähän hyytyi. Tämä kuitenkin riitti voittoon :-)

Toinen rata on täällä. Tälle radalle tein tavoitteet. Halusin testata kepeille sivuttaisirtoamista ja halusin, että pysähtyy kunnolla keinulle. Päätin etukäteen, että jos lähtee ennen lupaa niin otan keinun uusiksi.

Meinasi varastaa alussa! Onneksi katson nykyään aina sivusilmällä niin sain vielä komennetuksi istumaan. Jäi vaan aika lähelle ensimmäistä estettä. En kehdannut mennä enää siirtämään kauemmas ja aattelin, että jos rima tippuu niin sitten tippuu. Pysyi kuitenkin ylhäällä. Tuli vaan jotenkin varovaisesti ihan alun. Ehkä hämillään mun komentamisesta tai sitten vaikutti kun joutui saman tien hyppäämään eikä saanut yhtään vauhtia siihen.

Keppejä ennen olevalle putkelle tein putkijarrutuksen ja se taisi olla turha. Jotenkin pelkäsin, että ampuu suoraan toiseen putkeen, mutta eihän Mimmi sitä tee. Kääntyi nyt siis liian hyvin tuon jarrutuksen takia. Sain sen kuitenkin kepeille. Ja muistin tehdä irtoamisen ja Mimmi pujotteli loppuun! Niin hyvä fiilis tuosta :-). Radan luonteen takia tuo oli oikeastaan pakko tehdä, että ehti tuota puolta ohjaamaan koiran. Oisihan sen voinut toistakin puolta viedä ja leikata sitten ennen puomia olevalla hypyllä. Halusin kuitenkin testata.

Mun keinuasenne ilmeisesti vaikutti puomiinkin :-D. Pysähtyi sinne ja lähti vasta mun Jess:stä. Siistiä! Ennen seuraavaa putkea olevan hypyn rima tipahti. Sitä ei tuolta videolta näe. Ehdin sinne tosi hyvin ja oisin ehtinyt tehdä vaikka mitä, mutta en sitten tainnut tehdä yhtään mitään... Näyttää, että vaihdan käden just riman päällä. Ei se mitään, seuraava tavoite oli vasta keinulla. Ja se pysyi siellä!! En muista milloin olisin kisoissa saanut noin selkeän pysäytyksen keinulla. Mahtifiilis :-)). Lopussa ei kummempaa. Vähän valuu muurilta, mutta saan sen ehkä anteeksi kun fiilistelin keinua :-D

Kolmas rata oli sitten se hyppäri ja löytyy täältä. Ihan kamala luukutusrata. Etukäteen pelkäsin, että en jaksa sitä edes juosta, mutta ei siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan. Tosin Mimmikään ei ollut enää ollenkaan iskussa. Taitaa sille tällä hetkellä olla kolme starttia vähän liikaa. Tälle radalle en oikein keksinyt mitään kivaa tavoitetta muuta kuin kepeillä päällejuoksu. Ja sen sitten teinkin, ja onnistui :-). Radasta ei sen enempää. Nolla tuli ja toinen sija. Käppänä Chili voitti, joten ei ollut yhtään häpeä hävitä :-)

Mua kyllä vähän ahdistaa edelleen tuo Mimmin vauhti. Vaikka kaikki sanoo, että kyllä se on entisellään niin ei se ole. Tää voi kuulostaa omahyväiseltä tai joltain, mutta en välitä. Tältä musta nyt vaan tuntuu. Radoilla ei tule kiireen tunnetta, joka mulla oli aina aiemmin. Mun ehkä kannattaa jatkossa juosta vain kaksi rataa, ainakin nyt jonkin aikaa. Tosin toivon, että PM:ssä saan juosta kolme :-). Kyllähän Mimmi ihan lujaa menee nytkin, mutta siitä puuttuu se viimeinen silaus. Onneksi kasvattaja-Anne tämän on myös huomannut niin en tunne enää puhuvani ihan omiani :-D. Niin, ja Anja on huomannut myös :-). Vertailun vuoksi yksi rata vuodelta 2009 Ruotsin kisoista klik. Se ampuu putkiinkin ihan eri vauhdilla kuin nyt.

Tiedän, että Mimmi on kropaltaan nyt kunnossa ja toivon, että se joskus vielä saisi sen viimeisen potkun vauhtiin. Ehkä se tulee, ehkä ei. Pääasia, että on kunnossa ja saadaan mennä ♥.

Pimu ei vielä yhtään parempi

Pimun tila ei ole yhtään parantunut. Ehkä jopa pahentunut. Läähättää, mitä ei yleensä tee. Ehkä kipua? Tosin kun ulkona istuskelin koirien kanssa niin siellä ei läähättänyt. Ehkä onkin sitten vain kuuma... Yleensä ei kyllä kuumuuteen ragoi vaan hakeutuu kuumimpaan paikkaan ottamaan aurinkoa. Nyt makoili varjossa koko ajan.

Tuntuu, että ei pysty rentoutumaan makuulla kunnolla. On pää koko ajan vähän ilmassa. Sanottiin, että kahdessa viikossa näkee, jos alkaa parantua. Voinko mä todella seurata tuota kaksi viikkoa?! Tuntuu niin kamalan pahalta :'(

Treeniä karsintojen teemalla

Pääsin tänään Woffin kentälle treenaamaan. Kiitos jälleen team Berglund :-). Sain Eltsun ja Sefin kaveriksi mukaan ja mulla siis mukana vain Mimmi kun Gimma juoksee. Toki mukana oli myös Kim Spiken kanssa.

Halusin treenata vielä karsintojen viimeisen radan alkua kun se ei sujuvasti mennyt. Lisäksi jäi harmittamaan kun en päässyt lauantain agilityradalle. Oli sen näköinen, jota olisi kiva ollut päästä kokeilemaan. Näistä sitten väänsin radan, johon tietty piti pöytäkin laittaa kun sellaista kerran pääsi treenaamaan. Harmittavasti unohdin muurin kokonaan. Tuli vähän liian myöhään se mieleen. Sitäkään ei liian usein pääse harjoittelemaan. Tämmöinen tuli radasta:

Onneksi Eltsu oli mukana niin sai lauantain radan pätkän niin kuin pitikin kun oli päässyt itse sen menemään nollakoirana :-). Ratapiirroksesta aika suoraan olen tuohon kopioinut, mutta ei sitten ihan sama ollut käytännössä.

Ensin otin pätkissä. Eikä kyllä juuri mikään onnistunut. Miten voikin joskus olla noin kamalan tahmeeta :-D. Ehkä helle pehmentänyt mun ja Mimmin pään ;-).

Ihan ekaksi kokeilin alkua puomille saakka eri vaihtoehdoilla, joita olin miettinyt rataan tutustumisessa. Mikään ei toiminut! Ei sitten yhtään mikään. Paitsi se, jonka valitsin. Hyvä minä! Sokkaria oli turha edes yrittää pussin jälkeen, ei mitään toivoa. Yritin ottaa etumatkaa kakkosen pakkovalssissa, että ehtisin sokkariin paremmin ja tästä seurasi se, että Mimmi ei hypännyt kakkosta ollenkaan vaan paineli suoraan pussiin. Yritin myös läheltä 2-hyppyä pakkovalssilla ja sitten leikkaus okserilla. Kääntyi liian tiukasti ja hyppäsi 5-hypyn väärään suuntaan. Mun mielestä kokeilin vielä jotain muutakin, mutta en nyt enää muista.

Seuraava pätkä jopa onnistui eli esteet 7-11. 8-hypyllä vippaus, vedolla pituus ja pujottelu. Tässä kääntyi putkelta ensin väärään suuntaan. Kesti hyvin keppien lopussa sokkarin. Kokeilin ohjata myös toista puolta putkelta pituuden kautta kepeille. Hyvin haki avokulman tuossakin. Mä en varmasti olisi kisatilanteessa uskaltanut tehdä sokkaria keppien päähän kun sitä on niin kamalan vähän harjoiteltu. Nyt tuli todistetuksi, että kyllä sen voi tehdä. Tein monta toistoa ja joka kerta pujotteli loppuun :-)

Jatkotilanne oli vähän erilainen kuin tuossa ratapiirroksessa. Aa oli aika paljon enemmän sisällä päin kun muuten ei olisi sen toiselle puolelle mahtunut esteet kunnolla. Keppien jälkeen ensin tein takaakierto-niiston ja sitten takaakierto-saksalaisen. Kääntyi liian tiukasti ja aa:n ohi. En muistanutkaan kuinka tiukasti Mimmi kääntyy saksalaisessa. Pitääpä pistää muistiin. Muutin sen sitten takaakierto-valssiksi ja sillä onnistui. Renkaalla leikkaus ja kääntyi melkeinpä liian hyvin, mutta oikea putken pää löytyi. 17-hypylle piti tehdä valssi, mutta jostain syystä en tehnyt vaan jäin vetämään. Kauhee kaarros aa:lle päin ennen keinua. Ja VARASTI keinulta! Pikku torut siitä ja sen jälkeen joka kerralla pysähtyi oikein hienosti ja pysyi. Mun on ehkä pakko kisoissa ottaa nyt keinu uusiksi, jos se sieltä tulee ilman lupaa. Kuinka ihmeessä maltan?

Pöytä ihan ok. Menee kun vien sen omalla liikkeellä. Ei irtoa. Pitäisi pitää omassa pihassa pöytäsulkeiset vaikka naksun avulla, jos siitä sitten tulisi vähän mieluisampi este. Tässä kyllä varmasti vaikuttaa myös mun asennevamma pöytää kohden. En tykkää esteestä yhtään. Mun mielestä tollanen este, jossa pitää olla paikallaan 5 sekkaa ei vaan kuulu agilityn luonteeseen. Eikö sana agility jo tarkoita ketteryyttä? Mitä ketteryyttä se mittaa, että koira seisoo paikallaan? Jonku yhden sekunnin pysäytyksen voisin ymmärtää, mutta en viiden. Pakko nyt vaan kestää tuon esteen olemassa olo ja treenata sitä. Ämämmissä se saattaa radalla ollakin.

Toisessa sessiossa päätin tehdä nollana radan läpi. Vähän tökkäsi alku ja jouduin sen aika monta kertaa ottaa uudelleen. Huomasin nyt kun menin ottamaan kuten karsinnoissa, että hypyt ei ihan samalla lailla olleetkaan. Joudun vähän muuttamaan omaa sijoitusta, että sain Mimmin 2-hypyn taakse. Kun se onnistui niin meni ratakin nollana läpi :-). Pari ei-niin-sujuvaa kohtaa mahtui radalle, mutta pääasia, että sain sen virheettömästi läpi.

Olipas mukava jälleen treenata :-)

Gimman juoksu bongattu 22.7.

Kirjataan tämäkin tänne kun on Pimun sairastelun takia unohtunut. Eli perjantaina 22.7. bongasin Gimman juoksun. Se on saattanut alkaa jo pari päivää aiemminkin. Sen verran enemmän on itseään pitänyt putsata.

Voiskohan sen kanssa osallistua PM-kisaviikonlopulle? Yleensä sillä on kyllä kolmessa viikossa juoksut menneet ohi. Vois tietty ilmoittaa ja sitten perua, jos ei lopukaan kuten aiemmin.

Ilmeisesti välilevytyrä

Pimulla on mitä ilmeisimmin selkäytimen puristustila, joka aiheutuu välilevytyrästä niskan alueella. Tämä aiheuttaa vasemman etu- ja takajalan halvaantumisen. Pimu kuvattiin ja nikamat oli ihan hyvän näköiset, vähän ahtaat kaularangan alueella, mutta ei kuulemma mitään, mikä aiheuttaisi tämän. Tavallisella röntgenillä ei näe välilevyjä sun muita vaan sitä varten pitäisi mennä magneettikuviin, muistaakseni näin. Näitä tehdään Helsingissä ja samaten korjaavia leikkauksia tehdään siellä. En kyllä lähde 13,5-vuotiasta koiraa enää leikkauttamaan selästä kun siitä kuntoutumiseenkin menee useampi kuukausi. Pimulla on sydänvikakin niin saattaa kuolla jo nukutukseen.

Pimu sai kortisoni- ja kipupiikin niskaan ja mukaan 10 päivän kipulääkekuurin. Kahdessa viikossa selviää auttaako kipulääke. Jos hyvin käy niin sen ansiosta saadaan vasemman puolen hermotus parempaan kuntoon. Entiselleen se ei enää tule, mutta jos edes vähän paremmin pääsisi liikkumaan. Toivon niin kovasti, että tulisi paremmaksi ja saisin Pimun vielä pitää täällä meidän luona!

Ai niin, meinasi unohtua! Jaloista katsottiin myös refleksit. Niitä oli, mutta ei reagoinut joka napautukseen. Oikealla puolella reagoi selkeästi paremmin. Myös tuntoa oli vielä jäljellä molemmissa vasemman puolen jaloissa. Siinä mielessä vielä on toivoa.

Pimulla jotain vikaa :-(

Perjantaina kävin koko lauman kanssa lenkillä, jonka jälkeen Pimu oli jo hieman outo. Jotenkin hutera. Lenkillä se tipahti kiven vieressä olevaan aika syvään ja isoon koloon ja näytti, että teki kuperkeikan tippuessaan. Sain sen sieltä kuitenkin ongituksi pois. Loppumatkalla en mitään outoa huomannut, mutta kotona sitten ei ollut enää ihan oma itsensä.

Koko viikonlopun on ollut huteraa meno. Varsinkaan vasen etujalka ei näytä toimivan. Yrittää välillä astua jalka väärin päin, eli ranteella. Muutenkin meinaa aina välillä kellahtaa vasemmalle puolelle. Ihan hirvittävä katsoa :-(. Näyttäisi joltain hermosto-ongelmata. Oisko siinä koloon tipahtamisessa tapahtunut jotain?

Muuten vaikuttaa ihan normaalilta. Ei näytä olevan kipuja. Pimu kyllä ilmoittaa, jos on kipeä, on aina ollut herkkä siinä. Tulee rapsutettavaksi häntä heiluen ja nuolee rapsuttavaa kättä, niin kuin tekee aina. Ja ruoka maistuu tavalliseen tapaan.

Yritän huomiseksi saada ajan lääkärille, jos sitten selviäisi jotain. Tottahan tässä on aika surulliset fiilikset kun Pimulla kuitenkin on ikää jo 13,5 vuotta. Mutta ei vielä mennä asioiden edelle!

Voi kiitos kaikille onnitteluista! :-)

Kiitos kaikille onnitteluista! Niitä on tullut paljon facebookin kautta ja onhan niitä täälläkin. Kiitos ♥

Ehkä pakko vähän selventää aiemmin kirjoittamaani. Vaikka kirjoitin, että ystävät ja muut aiheuttavat ylimääräistä painetta menestymiseen en tarkoittanut sitä pahalla. Ihanaa, että meitä kannustetaan :-). Aiemmin vaan olen itse ottanut liikaa paineita siitä. Eli saa jatkossakin kannustaa :-). Mun vaan pitää (yrittää) pitää pääkoppa kylmänä eikä ajatella liikaa, mitä muut toivoo ja odottaa. Vika on siis mun päässä, ei teissä, jotka kannustatte meitä. Toivottavasti en aiemmalla kirjoituksella pahoittanut kenenkään mieltä.

Huvikseni keräsin tiedot kuinka monessa kisassa ollaan Mimmin kanssa oltu viime karsintojen jälkeen. Itselläni on sellainen tunne, että ollaan oltu tauolla melkein koko ajan ja niinhän se on näyttänyt menevän. Tässä itseäni varten yhteenveto karsintojen välisestä ajasta:

8.8. Lapua 2 kisaa
14.-15.8. Vaasa 2+2 kisaa
22.8. P-saari 3 kisaa

4.9. Vaasa pm-kisat, 2 rataa -> Mimmi jäi tauolle odottamaan Piiran hoitoa.

11.10. Piiran hoidossa. Tauko jatkui.

17.11. Tauon jälkeen treenit
21.11. Lieto 3 kisaa
24.11. Treenit
28.11. Mimmin jalat petti
29.11. Lääkärillä käynti -> jälleen tauolle

4.1. Treenit alkoi tauon jälkeen

26.2. Lieto 3 kisaa
28.2. Tanja Kotin hoidossa -> tauolle, että saadaan kropasta viljan aiheuttamat möhnät pois.

10.4. Riina Kellmanin hoidossa -> saatiin treenilupa
21.4. treenit aloitettiin matalilla rimoilla

6.5. Vöyrin epiksissä yksi rata
22.5. Tanja Kotin hoidossa -> saatiin kisalupa!

2.6. Kokkola 2 kisaa
11.6. BAC 2 kisaa
14.6. Tanja Kotin hoidossa, jossa kaikki hyvin
18.-19.6. SM-kisat Nastolassa, 3 starttia -> ontuminen -> tauolle
28.6. Piiran hoidossa. Sai Mimmin kuntoon ja ontumisellekin löytyi syy

2.7. Klag, kaksi rataa kun ei ontumista enää näkynyt
7.7. Woff iltakisat, 2 rataa, eikä ontumisesta tietoakaan.
12.7. Piiran hoidossa -> Mimmi kunnossa! :-)
16.-17.7. Karsinnat!!!!

Mimmi oli kisoissa siis vain 13 päivänä, jonka lisäksi oli yksi startti epävirallisissa. Startteja kertyi 28 + 1 epävirallinen. Aika hurjan paljon vähemmän kuin muina vuosina. Kiinnostuin kaivamaan nämä kun agilitysivujen juttupalstalla oli listattu kaikkien joukkueeseen päässeiden koirien nollat ja Mimmillä siellä oli vain 11. Saattaa ihmetyttää nollien vähäinen määrä :-).

Elämäni karsinnat!!

Jotain pitäisi kirjoittaa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Pahoitteluni jo etukäteen mahdollisesti sekavan tekstin takia :-D. Karsinnat pidettiin siis tänä vuonna Seinäjoella Wallsport Areenalla. Mahtava kisapaikka ja kaiken lisäksi lähellä :-)

Lauantaina lähdin ihan liian aikaisin kisapaikalle. Ei vaan omat hermot kestä odotella ja jostain syystä aina ajatuksiin hiipii tunne, että entä jos myöhästynkin. Tulin paikalle siis kun maksit vasta tutustuivat. Minit lähtivät maksien jälkeen. No, sainpa rauhassa käydä koirien kanssa (Gimma oli mukana hengailemassa) aamulenkillä. Jonkin verran katselin maksien suorituksia. Yllättävän paljon tuli riman tiputuksia ja helpohkon näköisiä ohjausvirheitä. Kuulin, että rataa ei oltu muutettu medien jälkeen, joten uskalsin jo vähän miettiä miten itse radan veisin. Tuomarina tässä oli David Powell.

Kuva: Pirkko Riekki

Aamulla jännitti ihan sikana, mutta kun näin radan ja tajusin, että me mennään se sama niin jännitys loppui. Rata ei ollut helppo, mutta ei mun mielestä liian vaikeakaan. Sain tutustumisessa hyvin mietityksi mitä teen missäkin kohdassa. Selvät sävelet siis ja se aina rauhoittaa mua :-). Ja ratahan meni just niin kuin olin ajatellut. Vitsit, mikä fiilis maalissa. Ihanaa kun sai vähän säästellä Mimmiä eikä tarvinnut toista rataa juosta. Mimmi tuli toiseksi tällä radalla. Sillä ei ollut kyllä mitään merkitystä sunnuntaita ajatellen koska silloin aloitettiin nollatilanteesta uudelleen.

Olisin päässyt tosi ajoissa kotiin (anoppilaan), mutta halusin katsoa muiden suorituksia ja istuinkin sitten katsomossa loppupäivän. Pää pyörällä mitä kenellekin radalla tapahtui. En vaan pysty muistamaan kun katson liikaa suorituksia. Vähän mietitytti, että oliko tyhmä ratkaisu jäädä paikalle hillumaan, mutta en vain malttanut lähteä poiskaan.

Sunnuntaina aamulla ei jännittänyt yhtään niin pahasti kuin lauantaina. Jonkin verran kuitenkin, mikä on ihan hyvä juttu. Gimman jätin nyt anoppilaan, että saan kokonaan keskittyä Mimmiin. Kun näin radan niin mua alkoi ahdistaa. Tuo olisi ollut niin paljon helpompi viedä, jos aa:lle olisi opetettu pysähdyskontakti. Mimmihän juoksee tuon aina läpi. Mietin, että ehdinkö edelle ohjaamaan ja jos ehdin niin kuinka kauas. Mallasin vaikka mitä vaihtoehtoja tutustumisessa eikä mikään niistä tuntunut hyvältä. En osannut päättää mitä siinä teen. Ja niinhän siinä kävi, että aloin nössöillä enkä tehnyt sitä, minkä lopulta päätin eli sokkaria pituuden jälkeen. Vaihdoin leikkaukseksi ja jatkotilanne kärsi sen takia. Mimmi kääntyy leikkauksella vähän liiankin hyvin :-P. Olihan meillä jo 3-rima tipahtanut, joten ei tuosta nollaa ois saatu aikaiseksi, mutta yritin itselleni hokea, että tee prkl tulos. No, ei onnistunut tällä kertaa. Kahdella seuraavalla radalla pitää vaan tsempata sitten enemmän eikä arpoa yhtään mitään ohjausten kanssa. Hyllyradan pätkän voi katsoa täältä.

Kuva: Jukka Pätynen

Toinen rata oli Mia Laamasen hyppäri. Jälleen rataprofiili oli mulle mieleinen. Alku meni tosi hyvin. Vähän mamoilin kepeillä enkä uskaltanut ottaa ihan kamalasti etäisyyttä. Sen verran kuitenkin, että jatkotilanne sujui hyvin. Muurin jälkeistä kohtaa mietin ehkä kaikista eniten. Jostain syystä en halunnut aluksi tehdä siihen niisto-sokkaria kunnes muistin, että Mimmihän osaa sen! Ja niin sitten tehtiin se ja onnistui, tietenkin. Putken jälkeen sitten mulla oli vähän sellainen olo, että noinkohan Mimmi mahtuu menemään hypyt oikealta puolelta kun tuntui, että ajauduin kamalan lähelle. Hyvin näytti pieni mahtuvan. Tältä radalta nolla ja voitto, jolla saatiin 50 pistettä :-). Rata löytyy mm. täältä.

Kolmas rata jälleen Powellin käsialaa ja nyt vuorossa agilityrata. Rata ei todellakaan ollut kuin meille tehty! Alun pussin jälkeinen kohta oli ihan kauhee. Jos olisi ollut vähän tahmeampi pussikangas niin eipä siinä sitten mitään ihmeellistä olisi ollut. Mutta kun oli ihan sikanopee pussi niin olikin hieman vaikeempaa. Katselin medien ja joidenkin maksien menoa ja voi jestas kun ohjaajilla tuli kiire ja tosi paljon tuossa tuli virheitä. Radan jatkoa ajatellen tuossa oli järkevää päästä ohjaamaan oikealle puolelle, joten sinne piti sitten ängetä vaikka väkisin. Kyllä tuo kohta joillakin onnistui leikkaamallakin.

Nyt kuitenkin päätin tehdä jonkin ratkaisun ja pysyä siinä. Ratkaisu ei todellakaan ollut paras mahdollinen kun mä pääsen niin kamalan hitaasti paikaltani liikkeelle :-D. Kun ratafilmi pyöri mun päässä vuoroa odotellessa niin näin siinä aina kuinka en ehdi ohjaamaan Mimmiä edestä, vaan joudun heittämään sen okserille ja leikkaamaan ja siitä sitten ohjaamaan hypyn taakse. Se onnistui mun filmillä joka kerta noin ja käytännössä tehtiin se just samalla lailla. Keinu vähän jännitti, että kuinka mahtaa siellä pysyä, mutta näytti muutaman kerran keinusulkeiset tuottaneen tulosta ja oli Mimmiksi tosi hyvä keinu. Hyppy ennen puomia aiheutti vähän paniikkia. Mimmi alkoi empiä sen suorittamista. Onneksi hyppäsi kuitenkin. Puomille hyvin, kontakti ihan jees ja maalissa nollalla!! Kauhealla kiireellä koira kainaloon ja ulos raittiiseen ilmaan. Rata löytyy täältä. Tämän radan loppu oli ihan kauhee. Muurin jälkeen tuli ihan outo olo. En kuullut yhtään mitään ja tuntui kuin olisin jossain tyhjiössä juossut. Oman äänen sentään kuulin, mutta en muuta. Ihan kamala tunne. Videolta kuuluu ihanasti kun joku huutaa lujaa OHJAA. Kukahan on kyseessä? Tuli tarpeeseen, vaikka en sitä kuullutkaan :-)

Voitettiin siis myös tämä viimeinen rata ja samalla koko karsinnat. Voi elämä! Unelmien täyttymys! Enhän mä olekaan vielä kovin montaa vuotta joukkueeseen yrittänyt :-P. Pimun kanssa aikoinaan (2000-2005) jo olisin halunnut joukkueeseen ja Mimmillekin nämä olivat jo kuudennet karsinnat. Niin mieletöntä! Ja mikä parasta, Mimmi pysyi kunnossa eikä ontumista ole enää ollut. ♥♥ Mimmi ♥♥

Kuva: Piia Kiuru

Ihanan paljon tuli ihmisiä onnittelemaan ja tuntuivat olevan aidosti onnellisia mun puolesta. Itse en vielä edes pystynyt käsittämään mitä oli tapahtunut. Enkä mä oikein vieläkään tajua miten tässä näin kävi :-D.

Hallissa oli tosi kuuma ja tunkkainen ilma viimeisen radan aikana. Silti sinne piti mennä vielä kirmaamaan kunniakierros. Kierroksen jälkeen mulla meinasi happi loppua ihan täysin. Huittisen Harri mua yritti ohjata jonnekin hallin nurkkaan ja varmaan vähän tylystikin sanoin lopuksi, että mun on pakko päästä ulos kun ei se muuten meinannut mua päästää. Mulla oli sellainen olo, että taju lähtee, jos en saa pian happea. Menin ulos varjoon istumaan niin johan alkoi helpottaa.

Tässä vielä ihanien ystävien ♥ kuvaamana meidän nollaradat yhteen pötköön :-). Pieni kirjoitusvirhe pääsyt livahtamaan lopputekstiin, mutta olkoon :-P

Viikonlopun kruunasi kun ihanat ystävät tulivat meille juhlimaan meidän voittoa. Ihanaa oli kun tulitte ja ilman teitä tämä ei olisi yhtä mahtavaa. Olette niin ♥ ♥

Siis niin uskomatonta! Mimmi, jonka osallistuminen koko karsintoihin oli kyseenalainen sen kunnon takia, meni ja voitti koko kisan.  Menikö meillä sen takia niin hyvin kun mulle voitto oli jo se, että edes saatiin osallistua? Miksi mä en nyt panikoinut? Mun mielestä aika normaaliin tapaan vein radat. Onko vaan tuo Mimmin "sairastelu" laittanut asiat oikeisiin mittasuhteisiin? Ei tarvi jännittää kun saa vaan nauttia, että saadaan mennä vielä agilitya. Mä en käsitä, että pystyin sunnuntain ensimmäisen radan hyllyn jälkeen tekemään kaksi nollaa ilman mitään pakkofiilistä.

Olin kyllä vähän muuttanut aikaisempia tapojani. En katsonut yhdenkään minin suoritusta, vaikka olisin halunnut. Mulla tulee tosi helposti epävarma olo, jos moni koira tekee virheen valitsemallani ohjauksella. Olen tuota saanut kyllä jo paremmaksi. Osaan sanoa itselleni, että me osataan tuo, vaikka nuo ei osaa. Nyt en halunnut kokeilla osaanko sanoa tämän tarpeeksi vakuuttavasti. Ei tarvinnut kun en nähnyt muita :-).

Aikaisempina vuosina olen myös ajatellut liikaa muiden toiveita. Tiedän, että ystävät ja ehkä jokunen muukin ovat toivoneet meitä joukkueeseen. Niin tietenkin myös minä. Mutta olen liikaa ajatellut, että pakko onnistua, että ystävät ovat onnellisia. Eihän se näin toimi. Nyt sain tosi hyvin puhuttua itselleni, että en tee tätä kenenkään muun vuoksi kuin itseni ja Mimmin. Me nautitaan tästä yhdessä. Ja meni miten meni niin mehän nautitaan :-). Mä oikeesti uskon, että tämä ajatus oli se tärkein juttu, että nyt onnistui. En ottanut muiden asettamia paineita hartioilleni.

Nollaratoja ennen toitotin vielä itselleni, että me osataan kaikki, mitä radalla tarvitaan. Tämäkin toimii. Kun vaan oikeesti uskoo siihen. Hyllyradalla en uskonut enkä kyllä kamalasti yrittänyt edes uskotella, että me osataan se aa:n jälkeinen kohta. Eli uskoa omaan ja koiran osaamisen tarvitaan selvästi.

Tässä mitä tällä hetkellä pyörii päässä :-). Kirjoittelen lisää, jos tulee jotain vielä mieleen.

Pikku viimeistelytreenit

Oli ihan pakko päästä ottamaan edes pikku treenit Mimmin kanssa. Piiran hoidon takia en aikaisemmin voinut mennä, mutta tänään sitten uskalsin. Ei tehty mitään rataharkkaa, vaan ihan pikku juttuja. Puomi-putki erottelua, keppien avokulmaa ja kiertokulmaa, keinua ja kentällä keksin, että pakko ottaa vielä välistävetoja.

Puomi-putki erottelu on kyllä tosi hyvä. Otin pikku pätkän jostain Laamasen radasta, jossa putki on puomin molemmin puolin. Ensin mennään putkeen ja hypyn kautta vinosti puomille. Ei mitään ongelmaa tuossa. Putkeen pitää ohjata selkeästi ja kun haluan, että Mimmi menee puomille niin kiipee-kiipee-kimitys vaan ajoissa kehiin niin kyllä se sinne menee :-). Varasti piru vaan kontaktilta ennen aikojaan. Sainpas puuttua siihen treenitilanteessa!

Keppien 90 asteen avokulma molemmin puolin ohjattuna onnistui. Samaten vastaava kulma kiertokulmasta onnistui. Aika kova jättäytyminen ja sivuttaisirrottaminen onnistui molempiin suuntiin. Toi on aika varma tällä hetkellä kun vaan muistan rytmityksen. Alussa voin olla paikallaan ja annan Mimmin pujotella ja sitten pitää lähteä liikkeelle, että pysyy siellä. Mimmi on kyllä aika taitava tuossa kun vaan ohjaajalla pysyy palikat kohdillaan :-)

Ekan keinun tein kamallalla vedätyksellä. Juoksin tosi kovaa ohi ja annoin Mimmille odota-käskyn. Sehän ei meidän seuran omalla keinulla ole tainnut juurikaan lähteä ilman lupaa niin oli pakko vähän provosoida. Ja kyllä muuten lähti ilman lupaa! Tosi hieno juttu, että sain tuohonkin puuttua treenitilanteessa! Tuon jälkeen joka keinu Mimmiksi todella hyvä. Nyt oon kahdessa treenissä pystynyt puuttumaan tuohon. Toivon todella, että muistaa sen vielä viikonlopun karkeloissa!

Välistävetoa tein kolmella hypyllä niin, että tuli kaksi välistävetoa peräkkäin. Voi jestas, että mä olen huono peruuttamaan. Eka välistäveto menee ihan kivasti, mutta toisessa oon tosi myöhässä ja pitää sillä hemmetin vastaisella kädellä heittää koira hypylle. Sain kyllä onnistumaan ihan oikeinkin kun vaan uskalsin liikkua enkä jäänyt paikalleni välistävetokohdassa. Tein näitä molempiin suuntiin ja lopulta onnistui molemmat oikein hyvin. Kyllä Mimmi sieltä tulee kun vaan ohjaan asenteella. Eli asennetta prkl viikonloppuna!! :-D

Nyt taas tuli miljoona asiaa mieleen, mitä olisi pitänyt vielä treenata. Tosiasia nyt vaan on se, että me ollaan viime syyskuusta taukoiltu enemmän tai vähemmän ja ei vaan ole kerennyt treenaamaan niin paljon kuin olisi pitänyt. En anna sen kuitenkaan häiritä vaan menen nauttimaan Mimmin kanssa kisaamisesta. Kestää se nautinto sitten vain lauantain tai jatkuu sunnununtaina niin ihan sama. Me SAADAAN mennä karsintoihin. Niin siistiä! :-))

Kävin tänään jo ilmoittamassa Mimmin karsintoihin niin ei tarvitse huomenna siitä stressata :-). Yötä olen Jalasjärvellä anopin luona. Kun asun Vaasan väärällä puolella Seinäjoelta katsottuna niin mulla menee yli tunti ajaa kisapaikalle. Taitaa olla jotain 70-75 minsaa ja täältä ajan puolessa tunnissa, joten on aika kiva ero. Ja mikäs täällä on ollessa :-)

Mimmi ja Gimma Piiran hoidossa

Tiistaina oli Mimmillä ja Gimmalla aika Piiralle. Ajelin maanantaina Jalasjärvelle ja lähdettiin sieltä tiistaina aamulla Harrin kanssa ajelemaan Turkuun. Harri pääsi samalla kiertelemään joitain HD-liikkeitä. Oli kiva kun ei yksin tarvinnut ajella :-)

Mimmi oli oikein hyvässä kunnossa ♥. Huh, mikä helpotus! Mä niin jännitin, että onko taas samat jumit ja lukot kuin viimeksi. Onneksi ei ollut! Vähän pientä jäykkyyttä oli oikealla puolella kylkiluiden päättymiskohdasta taakse päin. Piira meinasi, että voi johtua vielä siitä kun viimeksi SI-nivel oli täysin lukossa oikealla puolella. Muuten ei mitään kummempaa missään. Seisoikin heti ihan suorassa :-). Olen nyt hokenut tuon hoidon jälkeen itselleni mantraa "Mimmi on kunnossa ja mä saan mennä sen kanssa karsintoihin" :-D.

Gimman vuoro oli tällä kertaa olla ihan jumissa :-(. Piira meinasi, että olisi saanut iskun oikeaan kylkeen. Oli molemmat kyljet ihan jumissa, mutta tuo oikea vielä pahemmin. Vasemman puolen kylkiluut jotenkin enemmän koholla kuin oikean puolen. SI-nivel oli hieman jumissa vasemmalta puolelta. Lääkkeeksi kylkivenytyksiä, ravia ja uintia.

Vähän jännitystä matkaan toi auton akun hyytyminen. Ihan yhtäkkiä ja varoittamatta se ei yhäkkiä toiminutkaan. Pysähdyttiin tullessa Vammalaan Mosquito Biker liikkeeseen. Nähtiin mennessä, että tuommoinen on ja tullessa käytiin siellä pyörähtämässä. Tai Harri kävi, mä odotin autossa. Auto jäi niin päin, että aurinko paistoi takaluukkuun ja jossain vaiheessa kun shoppailija-Harria ei kuulunut takaisin, päätin kääntää auton. Eipä sitten lähtenyt käyntiin, kuului vaan naks kun väänsin avaimesta. Ainoastaan radio oli ollut päällä eikä sen kyllä pitäisi akkua kovin äkkiä tyhjäksi vetäistä. Onneksi tuolla liikkeessä oli aivan ihana ihminen, joka auttoi meitä. Ensin annettiin apuvirtaa, mutta ei siltikään käynnistynyt. Sitten hän kaivoi jonkun liikkeen nimen ja numeron, josta saa uusia akkuja ja antoi oman auton lainaksi, että Harri sai käydä hakemassa akun. Aivan ihanaa palvelua ja vielä vähän enemmän, kiitos! :-)

Onneksi päästiin kotiin ja onneksi en ollut yksin liikenteessä!

Treenit Woff:in kentällä

Sunnuntaina kävin treenaamassa Woffin kentällä. Sai laitetuksi radalle nopean pussin, muurin ja pöydän. Kiitos tästä mahdollisuudesta :-). Mulla oli vain Mimmi mukana, että sain keskittyä pelkästään sen kanssa tekemiseen. Valitsin treeneihin tämän Powellin radan:

Kepeiltä sokkarilla keinulle. Toimi hyvin. Onnistui myös normaali valssilla. Keinulta varasti, mikä oli oikein hieno juttu niin sain puuttua siihen treenitilanteessa. Muut toistot keinulla kaikki hyviä. Pituudelta kääntyi melkein liian tiukasti. Tyhjyyteen menevä pituus on meidän paha kohta ollut aina. Hyppää, mutta kääntyy niin tiukasti, että helposti kaataa palasen. Pöytä ei ime ollenkaan. Menee sinne ja pysyy, mutta ei mene vauhdikkaasti. Täytyy olla tähän kuitenkin ihan tyytyväinen.

6-hypyltä yritin lähettää seiskalle jääden itse leijeröimään keinun. Ei onnistunut. Sain sen toki sinne kun en antanut periksi, mutta ei näköjään tällä hetkellä kovin hyvin irtoa tommosissa tilanteissa. Puomin kontakti hyvä, vaikka itse menin aika kauaksi sivuun, melkein kepeille asti. Siitä oli hyvä heittää koira 11:lle ja itse jo siirtyä pussin jälkeistä kohtaa ohjaamaan. Kiire tuli. Jos noita keppejä ei tuossa olisi ollut niin olisi saanut vähän enemmän etumatkaa. Mutta näinhän tuo Powell ratojaan suunnittelee, että ei oikein tiedä missä siellä itse liikkuis :-D.

Tein pussin jälkeisessä kohdassa päällejuoksun ja 14:llä pakkovalssi-jaakotuksen. Kiire tuli ja Mimmin vauhti tökkäs kun en ehtinyt ohjaamaan. Sujuvampi oli kun pyöräytin 14:n normaali valssilla 13:n puolelta. Siinä oli kuitenkin vaarana, että koira menee 6-hypyn. Ja olihan tuo koiralle pidempi matka. Uskon kuitenkin, että jos olisi kellotettu niin tuo jälkimmäinen oli meille nopeampi. Päällejuoksu ja saksalainen yhdistelmää en edes kokeillut kun en tutustumisessakaan mielestäni ehtinyt ohjaamaan saksalaista. Ois pitänyt kuitenkin kokeilla.

16:lla harjoittelin poispäinkäännöstä ja se toimi kyllä hyvin. Puolivalssilla siitä putkeen eikä lopussa sitten kummempaa.

Nyt täytyy karsinnoissa muistaa tuo, että ei irtoo tällä hetkellä niin hyvin kuin ennen taukoiluja. Muistaa täytyy myös, että Mimmi tulee hyppyjen yli ihan sikanopeesti verrattuna Gimmaan. Ja kaikista tärkein ehkä, muista rintamasuunta ja katse suoritettavaa hyppyä kohden, muuten tippuu rima.

Niin kiva päästä Mimmin kanssa karsintoihin!! Ei ole ollut ollenkaan varma asia, että on kunnossa. Ihanaa, että on ♥

Woffin kisat - ei tuplanollaa Gimmalle :-(

Torstaina olin Woffin ilta/yökisoissa. Oli viimeinen mahdollisuus saada Gimmalle tuplanolla, eikä me sitä saatu :-(. Nyt vaan uusia nollia keräämään ensi vuotta varten.

Tuomarina oli Henkka Luomala ja molemmat radat olivat agilityratoja.

Ensimmäisellä radalla Gimma tiputti kaksi rimaa. Ja näistä saan kyllä ihan mennä katsomaan peiliin! Miten mä voinkin unohtaa ajatella tutustumisessa mitä pitää tehdä eikä mitä ei saa tehdä!! Olen jo niin monta kertaa todennut, että aina kun ajattelen "älä tee niin tai noin" niin johan juurikin teen niin kuin ei pitäisi. Olen tuon pitkään muistanutkin ja tutustumisessa toitottanut itselleni sitä mitä pitää tehdä. Nyt taas tuli hyvä muistutus tästä. Ensimmäinen rima tippui ihan tuon takia. Toinen kun olin myöhässä. Harmitti sen verran eka rima, että en ihan saanut kasatuksi itseäni. Loppusuoralla vielä ohitti viimeisen esteen kun meni remmin luo. Kiva :-P

Mimmin radalle sain hyvän v***tuksen päälle ja mentiin pitkästä aikaa raivolla. Ohjaaja suunnalta siis :-D. Mimmihän menee aina! Puomin kontaktivirhe meille kuulemma tuli, joka hieman yllätti mut. Ehkä sitten niin. Ei näy videolta kun puomin alastulo on putkien välissä. Toki, mä en katsonut koiraa, että se on voinut tehdä siellä vaikka mitä. Silti oli hyvä fiilis maalissa eikä virheen kuuleminen kovin kovasti latistanut fiilistä. Mimmi pinkoi niin lujaa kuin se vaan tällä hetkellä pääsee. Jotain kuitenkin kertoo sen vauhdista, että mä olin ennen sitä maalissa kolmen hypyn loppusuoralla.

Gimman toisen radan tulosta en edes tiedä. Putkeen tuli kielto ellei jopa kaksi. Yksi rima tipahti kun se ohjaus, jonka valitsin oli aika paha. Mun olisi sokkarin jälkeen heti pitänyt jarruttaa, mutta en siinä ihan onnistunut vaan jarrutus tuli aika lailla riman päällä ja se tietenkin tippui. Puomi-putki-erottelu kuitenkin onnistui :-)

Mimmin kanssa tein sitten vähän eri suunnitelmat tuohon Gimman kiire-kohtaan ja se olikin toimivampi juttu. Tosin sitä ennen meillä oli jo tippunut rima ja tullut hylly :-D. Mä ihan totaalisesti hukkasin mun pikku koiran :-DD. Ja kun sen näin niin menikin jo väärään päähän putkea. Siitä radan jatko oikein hyvä. Puomi-putki-erottelu pelitti myös Mimmillä :-)

Nyt on vähän sellainen olo, että mun pitäisi kovasti treenata Mimmin kanssa, mutta en sitten kuitenkaan uskalla kun pelkään, että se menee rikki... Toisaalta, eipä millään viime hetken treeneillä välttämättä mitään hyvää saakaan aikaiseksi. Olen nyt kuitenkin menossa huomenna Woffin kentälle treenaamaan. Saan edes kerran treenatuksi pöytää radalla ja muuriakin pitkästä aikaa. Ajattelin malttaa jättää Gimman nyt noista treeneistä pois, että keskityn vain Mimmiin. Miksi tuntuu niin kamalan vaikealta jättää toinen koira kotiin ilman "pätevää" syytä? Ehkä se ei siihen kuole kun ei pääse mukaan ;-)

Keskiviikon treenit

Keskiviikkona kävin Eltsun kanssa treenaamassa kentällä. Melki kuukausi aikaa siitä kun viimeksi sinne asti olen päässyt. Ei hyvin mene :-P. Tehtiin tästä Powellin radasta pätkä

Pussin tilalla s-putki koska meidän pussin oli asuttaneet hiiret ja syöneet reikiä ympäriinsä pussikangasta :-P. Ja kun siihen meni putki niin 6-putkea ei sitten ollut ollenkaan. Siinä oli hyppy, josta rata myös alkoi. Ei sama tilanne lähellekään, mutta yritettiin kuvitella radan alku ja mihin asti ois ehditty, jos siinä olisi se putki ollut. Oletin, että ehdin ohjaamaan pituuden edestä 8-hypylle, jolloin siinä ei mitään ongelmaa ollut. Todellisuus olisi voinut olla ihan jotain muuta... Rata päättyi esteelle 18.

Gimma meni ensin väärin kepeille. Varoin ehkä vähän liikaa, että oisin tökännyt sen putkeen enkä sitten ohjannut tarpeeksi hyvin kepeille. Jatkossa joka kerta oikein. Keppien jälkeen olikin mielenkiintoinen kohta. Yritin ensin saada Gimman irtoomaan putkeen kun ohjaan keppien puolelta. Hyppäsi okserin, mutta kääntyi kepeille. Kun ohjasin ulkopuolelta niin irtosi hienosti putkeen. Tuli vaan hieman ehtimisongelmia jatkotilanteeseen, mutta onnistui lopulta. Nyt harmittaa ihan sikana, että en tajunnut kokeilla leijeröidä keppejä! Se ois saattanut jopa onnistua. Tästä näkee sen, että mä en vaan osaa ajatella kaikkia mahdollisia ohjauksia vieläkään. Voi olla, että leijeröinti ei olisi onnistunut, mutta jos olisi niin olis varmasti ollut paras mahdollinen ohjaus meille tuohon kohtaan. Lopussa ei sitten kummempaa, sokkari 17:llä ja se onnistui hienosti.

Erikseen otin muutaman puomin kontaktin. Ihan vaan alastulon, josta vapautus hypylle ja vasta sen jälkeen palkka. Tuntui ihan hyvältä.

Mimmin kanssa ehdin paljon paremmin ohjaamaan kepeille ja sainkin sen heti menemään sinne oikein. Putkeen irrotus ei toiminut ollenkaan. Mimmi tarvitsee mun liikkeen, että uskaltaa edetä ja tuossa sitä ei tullut. Sen kanssa paras ohjaus oli, että heitto 12:n taakse ja saman tien itse jo putkea kohden, jolloin ehdin hyvin ohjaamaan jatkon. Loppu samalla lailla kuin Gimman kanssa ja meni hyvin.

Mukava viikonloppu Klagissa :-)

Pitkästä aikaa olin koko viikonlopun Klagissa. Aika hassua. Kahtena edellisenä vuotena olen varannut mökin Klagista, enkä sitten olekaan mennyt, vaan olen antanut mökin eteenpäin. Itse olen käynyt kisaamassa vain toisena päivänä. Nyt kun en ollut varannut mökkiä niin halusinkin mennä sinne koko viikonlopuksi :-D. Onneksi saatiin Sonjan varaama mökki käyttöön. Kiitos vielä oikein paljon :-)

Mä sitten "kiusasin" järjestäjiä oikein olan takaa perjantain startin kanssa :-P. Alunperin olin ilmoittanut Gimman kaikkiin startteihin ja Mimmin vain lauantaille. Kun tajusin, että Lagu:n iltakista on just ennen Klagia ja Gimmalle tulee neljä kisapäivää peräkkäin, päätin vaihtaa perjantain startin Mimmiin. Se onnistui. Tämä vaihto tapahtui ennen SM-kisoja. Siellähän Mimmi alkoi ontua ja nyt sitten en halunnut riskeerata, että alkaa taas ontua niin ilmoittautumisessa kysyin, että voinko vaihtaa Mimmin tilalle Gimman. Onnistui, onneksi. Kiitos järjestäjien :-) 

Perjantain rataan tutustumisessa ensin ajattelin, että pitää valita ohjaukset, jotka onnistuu varmemmin niin olisi mahdollista saada se tupla. Samantien tajusin, että eihän perjantaina ole kuin yksi startti :-D. Päätin sitten kokeilla alussa aikamoista irrottamista 2-esteelle ilman esteen merkkaamista. Ja sehän irtos. Ihan liikaakin :-D. Tää oli ihan kiva huomata, että toimii. Keppien kiertokulmaa Gimma ei hakenut vaan meni väärältä puolelta sisälle. Taisin siinä vähän hätäillä. Aa:n jälkeinen takaakierto hypylle ei onnistunut, mutta eipä mun ohjauskaan sitä kertonut. Kiva oli kuitenkin kisata.

Jäähdyttelylenkillä sitten tuli ihan kamala rankkasade. Kastuttiin ihan litimäriksi, sekä ihmiset että koirat. Olikin kiva sitten pikku mökissä nukkua kun siellä oli neljä märkää koiraa ja aika läjä märkiä vaatteita. Joo, en nukkunut. Oli kuuma ja hiki.

Lauantain ekalla radalla oli tuomarina Jarmo Jämsä. Gimman startti oli ensin. Rata oli ihan kiva ja alku onnistuikin ihan mukavasti. Puomin jälkeistä elämää kyllä mietin aika kauan. En osaa enkä sen takia tykkää välistävedoista, mutta en sinne sitten muutakaan ohjausta keksinyt. Sain ne onnistumaan, mutta meni kamalaksi pelasteluksi vastaisen käden ohjauksella. Tuntui ihan hirveeltä kun oli niin myöhässä joka paikassa. Sitten se rima pirulainen tipahti ihan helpossa kohdassa ennen aa:ta. Mä kyllä aloin siinä hypyn päällä käskyttää aa:ta, joten siitä se kai johtui. Aa:n kontakti aivan loistava, kunnon pysäytys :-). Rata täällä. 

Mimmin kanssa sama rata ja samat vaikeudet :-D. Keppien jälkeinen pakkovalssi  meni vielä tiukemmalle kuin Gimman kanssa. En antanut periksi ja niin sain Mimmin hypyn oikealle puolelle. Välistäveto-kohdassa ja sen jälkeen kauheeta sähellystä. Kierrätin putkea ennen olevan hypyn eri kautta kuin kukaan muu näkemäni ohjaaja. Tämä sen takia, että sain mielestäni paremmin etumatkaa ja ehdin tekemään sokkarin ennen aa:ta. Mimmin kanssa ei voi leikata kun jää katsomaan mihin jään ja hyppää sivuun ennen kontaktia. Aa:n jälkeiseen kohtaan en osannut päättää mitä teen. Enkä sitten tehnyt yhtään mitään :-P. Kauhee karjuminen vain, että ei mene putkeen ja sain kuin sainkin oikeille esteille. Nolla tuli ja toinen sija :-). Rata täällä.

Lauantain toisella radalla oli tuomarina Pertti Siimes. Mimmi meni ensin. Alku oli hyppy-pujottelu ja oli eduksi jatkoa ajatellen irrottautua kepeistä. Päätin testata, miten Mimmi sen kestää. Muistin hyvin olla rauhassa pujottelun alussa. Lähetin kepeille ja lähdin vasta myöhemmin liikkeelle. Näin sain oman liikkeen pysymään päällä niin kauan kun Mimmi on pujottelussa. Hyvin meni :-). Aa:lle kääntyi liian tiukasti eikä yrityksestä huolimatta päässyt kiipeämään vaan hyppäsi pois. Onneksi oli ihan nätti poistuminen, ettei varmasti siinä tullut mitään koiralle. Keinu oli huono, hyppäsi tosi korkealta pois, mutta ei kuitenkaan saatu siitä virhetttä :-O. Lopussa ei mitään kummallista.

Gimman kanssa onnistui myös sivuirrottaminen kepeillä. Sitä mä en kyllä edes epäillyt, etteikö onnistuisi. Aa:lle tuli isolla koiralla parempi linja, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hyppy ennen keinua mentiin väärään suuntaan, joten hylly. Puomille ei mennyt kun hidastin itse eikä ollut ohjaus päällä. Yritin näin, että menisi mun edellä puomille, mutta ei oikein onnistunut. 

Sunnuntaina kisasi sitten vain Gimma. Ekalla radalla tuomarina oli Pertti Siimes. Ja taas tippui yksi rima! Mun ei selvästi ole tarkoitus päästä Gimman kanssa karsintoihin :-(. Rima tuli alas nyt ihan mun mokasta. En kertonut ollenkaan, että meinaan valssata. Muuten rata meni tosi kivasti ja oli hyvä fiilis maalissa :-)

Toinen rata oli sitten Vesa Sivosen hyppäri. Aika kivasti onnistui tämäkin rata. Keppien jälkeinen välistäveto taas huono, mutta onnistui. En vaan osaa niissä liikkua niin kuin pitäisi, vaan jään jotenkin jumittamaan ja sitten olen jo myöhässä ohjaamassa hypylle. Pistetään treenilistalle! Lopussa suoran putken jälkeiseen tilanteeseen mun piti mennä tekemään joku sylivekki, mutta en sitten oikein ehtinyt, enkä tehnyt oikein mitään. Gimma luki sen viskileikkaukseksi, jolta se kovasti näyttikin. Kääntyi siis väärään suuntaan, mutta sain sen sieltä kuitenkin oikealle esteelle. Tuloksena nolla ja 3. sija :-). Sunnuntain radat täällä.

Mukava viinkonloppu oli ja varasin nyt heti ensi vuodeksi mökin :-). Aina sen saa annetuksi eteen päin, jos itsellä ei ole sille käyttöä.

Seinäjoen iltakisat

Onneksi ei ollut ihan niin hellesää kuin oli etukäteen luvattu. Välillä oli pilvistä, jolloin keli oli oikein sopiva. Auringonpaisteessa tuli kyllä kuuma, mutta pahempikin siis olisi voinut olla.

Tarjolla oli kaksi starttia 3-luokille, agility- ja hyppyrata. Tuomarina molemmissa oli Sari Mikkilä. Olin kisaamassa vain Gimman kanssa.

Ensin oli agilityrata. Mun mielestä se meni hyvin lukuun ottamatta yhtä riman tiputusta takaakierto-valssissa. Luulin, että Gimma luki tuossa jostain syystä viskileikkauksen ja että oli sen takia menossa väärään suuntaan ja kääntyi sitten riman päällä. Videolta katsottuna ei siinä kyllä noin käynyt. Ihan täysin hyppäsi heti oikeaan suuntaan. Pari asiaa saattoi tuon riman tiputuksen aiheuttaa. Ohjaava käsi tipahti ennen kuin Gimma oli kokonaan hypännyt riman yli. Ei yleensä kyllä mun mielestä ole noin tarkka noissa ollut. Lähinnä kiellot olen saanut kuriin tuolla ohjauskäden pitämisellä hypylle saakka, mutta en mielestäni ole ihan ylitykseen saakka sitä pitänyt. Toinen asia, joka tiputuksen ehkä aiheutti oli se, että en ehtinyt alta tarpeeksi nopeasti pois ja olin Gimman laskeutumispaikassa tiellä. Tämä ehkä enemmänkin se syy oli. Mutta muuten rata oli oikein sujuva ja ihan hyvä fiilis kuitenkin, vaikka sitä tuplaa ei taaskaan tullut.

Hyppäri olikin sitten aika mielenkiintoinen :-). Putkia oli vaikka muille jakaa. Alussa heti oli kaksi putkea peräkkäin ja sitten kolmen hypyn jälkeen neljä putkea peräkkäin :-D. Radalla oli kaksi niisto-kohtaa, joihin nyt päätin ne niistot tehdä kun kerran tuplan metsästys jälleen siirtyi. Radan alun putkijutut meni hyvin. Sitten tuli pitkästä aikaa Gimman kanssa moka hypylle irrottamisessa, en pitänyt rintamasuuntaa ja tuli välistä. Ehkä vähän jännitin tilanteen jälkeen tulevaa niistoa. Korjasin ja tein niiston ja se onnistui!! Sitten luukutettiin putkia ja suoralta putkelta tiukka käännös kepeille. Muistin putkijarrutuksen ja Gimma kääntyi ihan kivasti. Kepeillä irtosin aika reilusti, että ehdin tekemään suunnittelemaani kohtaan niisto-sokkarin. Ja sekin onnistui!! Niin makee fiilis. Ei mitään empimistä vaan näytti siltä, että Gimma tiesi just mitä sen piti tehdä. Hyvä minä, hyvä Gimma :-)). Tästä niin hyvä fiilis, että loppusuoran sitten mokasin. Huutelin kyllä eteen, jolla Gimma yleensä etenee kaikki edestä löytyvät esteet, mutta nyt ilmeisesti jäin niin jälkeen, että se kääntyi vähän väärään suuntaan ja meni ihan väärästä kohden radalta ulos. Ei haitannut yhtään. Voittajafiilis maalissa :-)

Nyt olen hyvin väsyneenä töissä viiden tunnin yöunien jälkeen. Ei vaan riitä mulle noin vähäinen uni. Tänään lähdetään viikonlopuksi Klagiin ja sielläkin varmasti tulee pari huonoa yötä kun en oikein osaa nukkua vieraissa paikoissa. Varsinkaan tuolla kun alkaa jo aamukuudelta kuulua koirien haukuntaa. Tuon jälkeen pitäisi vielä viikko töitä jaksaa tehdä ja sitten alkaa neljän viikon loma. Sitä odotellessa :-)