Pimun vuoro kadota lenkillä

Olipas Pimun vuoro sitten tehdä se katoamistemppu, jota olen pelännytkin. Aiemminkin olen kirjoittanut, että se aina luulee tietävänsä mitä polkuja kuljetaan ja tänään tosiaan kävi niin. Tänään oli aivan ihana talvinen päivä, ei tuulen häivää, lunta maassa ja aurinkokin pikkasen pilkisteli, pakkasta jotain 6 astetta. Niin joulusää kuin vain voi olla kun sitä luntakin sitten loppujen lopuksi tuli. Ihana ilma :-). Kävin koirien kanssa pitkän lenkin kun oli näin hieno ilma ja kun kerran valoisan aikaan lenkille pääsi. Kotiin oli enää noin 15 minsaa kun Pimu katosi. Kävelin yhden polkuristeyksen ohi, josta viime aikoina olen aina kääntynyt vasemmalle ja nyt jatkoinkin suoraan. Noin viisi metriä ennen tätä risteytsä katsoin, että Pimpula tulee mukana, joten jatkoin eteenpäin tallustamista. Tuosta 20-30 metrin päässä on peltotie, jonne jäin Pimua odottamaan kun ei heti näkynyt, ettei vaan liian kauas meistä jää ja eksy. Ei näy eikä kuulu. Aloin huudella Pimua nimellä, ei mitään. Palasin takaisin risteyskohtaan eikä yhtään mitään. Huusin myös tosi vihaisesti nimellä koska se yleensä tepsii, jos hyvällä ei meinaa kätköiltä tulla mun luo. Nyt ei mitään. Ajantajusta ei kunnon mielikuvaa, mutta varmaan sellaiset 10 minuuttia huutelin. Meinasi paniikki iskeä kun ei Pimusta mitään havaintoa.

Lähdin hissukseen kävelemään kotiinpäin peltotietä pitkin kun yhtäkkiä tajusin, että hitto vie, Pimu on varmasti jäänyt just ennen sitä polkuristeystä haistelemaan jotain plänttiä ja kun oli haistelut haistellut ei ollut enää nähnyt meitä ja oletti meidän menneen sitä polkua pitkin, jota monena aiempana kertana ollaan menty. Käännyin peltotieltä takaisin ja lähdinkin sitten sitä polkua pitkin kävelemään, jota pitkin oletin Pimunkin menneen. Koitin soittaa Harrille kotiin, että olisi tsekannut, jos Pimu olisi jo pihalle ilmestynyt, mutta Harri ei vastannut puhelimeen. Noh, minä sitten päättäväisenä käpyttelin kotiin ja toivoin sydämeni pohjasta, että Pimu tulee viimeistään meidän pihassa vastaan ja niinhän se onneksi tulikin. Huh, mikä helpotus!! Mä jo sieluni silmin näin, että Pimu vaan kyhjöttää jossain metsässä eikä uskalla liikkua mihinkään kun luonnetestikin kertoo sen toimintakyvyn olevan miinuksen puolella. Onneksi tuon verran kuitenkin sitä löytyy, että kotiin osaa :-)

Otin kuvan Gimman löytämästä luusta ennen kuin vein sen roskiin. Tässä kuva ja jos joku tietää mistä elukasta toi on lähtöisin voisi valistaa muakin :-)