Sunnuntain Pietarsaaren kisat meni suoraan sanottuna ihan pieleen. Ensimmäiselle radalle en saanut asennetta ollenkaan ja tämän seurauksena en yhtä helppoa välistävetoa ohjannut lainkaan ja Mimmi hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. Koitettiin jatkaa rataa loppuun, mutta kun karkasi puomin kontaktilta niin palautin sen siihen ja juostiin maaliin. Ihan luuserifiilis tuon radan jälkeen...
Toiselle radalle sain aika hyvän asenteen aikaiseksi. Kyseessä oli hyppyrata, jossa oli mukavasti haasteellisia kohtia, jotka oli hyvinkin sujuvasti toteutettavissa, jos vaan osasi itse liikkua oikea-aikaisesti paikasta toiseen. Yhdessä kohdassa nukahdin hetkeksi ja se kostautui riman tiputuksena. Muuten rata oli kohtuullisen hyvä. Mulla kyllä tuli kamala kiire parissa kohdassa. En kuitenkaan antanut periksi niin saatiin kuin saatiinkiin esteet oikeassa järjestyksessä läpi.
Viimeinen rata oli jälleen agilityrata. Siinä alku oli aika paha. Piti ehtiä ohjaamaan edestä keppejä edeltävä hyppy ja tätä varten piti saada koira irtoamaan sivusuunnassa aika reippaasti 3-hypylle. Sain Mimmin irtoamaan, mutta tiputti riman kun lähdin vedättämään. Videolta katsottuna rima taisi kuitenkin tapahtaa kun minä tyypilliseen tapaan tipautin ohjaavan käden pois, vain huitaisin Mimmin hypylle. No, joka tapauksessa olin hieman myöhässä jälleen ja sain vain vaivoin väännetyksi oikein pujottelua edeltävälle hypylle. Tästä seurasi se, että ajauduin ihan väärään paikkaan kepeille lähetyksessä ja peitin kepit nätisti Mimmiltä. Niinpä se meni kepeille sieltä mistä mahtui eli väärältä puolelta. Että mä oon hyvä :-P
Aika surkea fiilis ratojen jälkeen, mutta näitä kai aina välillä pitää tulla, että onnistuneet radat tuntuvat taas hyviltä.
Harri sai eilen hitsatuksi mun pujottelukepit jälleen kasaan ja tänään otinkin pikku harkat pihassa. Ensin Gimman kanssa hetsaamalla avokulmaan n. 90 asteen kulmasta. Meni pari kertaa 2-väliin, joten laitoin kaaren, että saadaan onnistumisia. Lelu oli nyt pitkästä aikaa valmiina keppien päässä kun yritin myös totuttaa siihen, että voi pujotella ilman mun tukea. Lopussa oli myös yksi kaari, ettei vaan lähde liian aikaisin lelulle. Eli lähetin kepeille enkä juurikaan liikkunut, pidin ohjaavan käden päällä ja käskytin mene-mene-mene. Ja menihän se ihan sairaan hienosti! Gimma on kyllä niin makee kun sitä hetsaa pitämällä niskavilloista kiinni niin se kiskoo kepeille kauheella raivolla. Hyvä, ettei jää karvatupot mun käsiin :-D. Otin avokulmaa myös hypyn kautta jälleen jäämällä itse lähes paikoilleen. Tämäkin meni hienosti.
Koitin ensimmäistä kertaa pujottelua myös niin, että jätin Gimman odottamaan noin kuuden metrin päähän kepeistä loivaan avokulmaan ja itse menin keppien loppuun. Sieltä sitten annoin kepit käskyn ja Gimma meni ihan oikein kepeille. Ajattelin, että se olisi tuota edes vähän ihmetellyt, mutta eipä vaan näin tehnyt. Hyvin malttoi pujotella loppuun vaikka mä olin siellä jo valmiina. Hieno tyttö :-)
Mimmiä yritin kans hetsata karvoisa kiinni pitämällä, mutta ei siitä tuu mitään. Sillä vaan kierrokset laskee. Tein sitten niin, että villasin lelulla ihan sikana ja heitin lelun keppien loppuun ja lähetin Mimmin kepeille. Se kyllä hakee tosi nätisti avokulman. Mä haluaisin kuitenkin, että ampuis myös sinne kuten Gimma, mutta ehkä mä haluan liikoja... Pitänee vaan olla tyytyväinen siihen, että osaa keppikulmat tosi hyvin. Mimmin kanssa taisin tehdä ensimmäistä kertaa myös tuon, että en juokse sen mukana kepeillä vaan se joutui itsekseen menemään loppuun. Ensimmäisellä kerralla ei malttanut loppuun saakka, mutta seuraavilla toistoilla jo onnistui.
Löysin myös mun pienen puomin pätkän ja laitoin sen minikorkeudella olevalta pöydältä laskemaan maahan. Olen tuota nyt muutamana päivänä ottanut ja Gimmalle näyttää selkiytyneen se, että tassut pitää laittaa maahan. Ongelma on siinä, että jos jään taakse ja sen pitää yksin mennä alas niin kääntyy sivuun. Virittelin sitten hyppysiivekkeet molemmin puolin, ettei se pääse kääntymään sivuun ja näytti heti toimivan. Ne pitää siitä sitten pikku hiljaa häivyttää pois. Jess-vapautus on mennyt myös hyvin jakeluun. Nyt oikein keksityin, etten tee mitään elettä kun sanon jess ja hyvin lähti sillä lelulle.
Mimmillä näyttää paikka olevan ihan totaalisesti hukassa. Ei mene alas saakka, jos jään vähänkään taakse. Onnistuu ainoastaan silloin kun olen edellä. Mä en oikeasti haluaisi laittaa sille nameja maahan kun kerran olen niistä päässyt eroon, mutta en kyllä tiedä mitä ihmettä sitten tekisin. Pitäiskö mun vaan tyytyä siihen, että se vaan ei osaa enkä mä osaa sille sitä opettaa uudelleen. Myöskään jess-käsky ei toimi Mimmillä yksikseen. Sen kanssa olen sitten näemmä yhdistänyt sen liikeeseen. Tässäpä sitä on työmaata Mimmulin kanssa.
Niin, Pimu pääsi myös ottamaan pikku pujottelut ja oli ihan onnessaan :-)
Ihanaa kun pystyy taas omalla pihalla ottamaan pikku treeniä :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Pistä Mimmille puomilla palkka valmiiksi eteen, joku 3-4 metrin päähän. Anna sen mennä puomille niin että onnistuu (eli oot sen tasalla / edellä), ja peruutat vasta sen jälkeen sen taakse. Vapautat sieltä takaa. Eli et yritäkään saada sitä heti menemään itse loppuun, mutta treenaat sille sen että sun vapautus voi tulla takaakin.
Eli kysymyksiin jotka alkaa "pitääkö vain tyytyä..." vastaus on "ehdottomasti EI" ;DD
Kiitos :-)
Tuossa tapauksessa mun sitten on pakko palata takaisin namikuppipalkalle koska lelulla ei ole tarpeeksi vetovoimaa... Mutta ei kai auta. Mulla vaan on sellainen tunne, että olen tuota joskus harrastanut ja vaikka palkka odottaa edessä ja mä vähän peruutan niin Mimmi peruuttaa kans. Voi olla, että muistan väärin tai että olen peruuttanut ihan liikaa heti aluksi. Kokeilenkpa tänään tuota, jos kunto antaa periksi.
En halua masentaa mutta noi on kyllä vaikeita..
Mulla käy niin, että harjoitustilanteessa saan koiran tekemään opitun vaikka olen takana tms.
Sitten kisoissa korkeassa vietissä, palataan takaisin vanhaan, eli riippuvainen mun liikkeestä :o/
Signaaliherkille koirille se vaan on tosi vaikeaa. Sitten jos ohjaajalla vähänkin ennakoiva luonne/ajatus, koira vaistoaa sen, siihen niitä onkin jalostettu.
Esimerkkinä se että paimennuksessa kun unohdan hengittää(?), varsinkin poispäinajon alussa, koira hosuu ja lampaat kiemurtelee. Kun muistan hengittää syvään jaolla rentona, koira saa lampaat kulkemaan suoraan :-o
Tarkoitan vaan että signaaliherkät koirat vaistoa meistä paaaaljon enemmän kun voimme uskoa.
Et sä Anja mua masentanut :-). Yritän tehdä noin kuin Jenni kertoi, mutta henkisesti olen varautunut siihen, että ei toimi tosi tilanteessa. Mutta jos sais edes vähän paremmin tajuamaan tuon paikan niin se olis jo jotain. Ja vähän paha paikka treenata jotain asiaa, joka on noin hukassa kesken kisakauden kun ei nyt oikein voi kisojakaan jätää tämän takia välistä. Toivotaan, että Mimmin herneet muistaa miten tuo kontakti oikein tehtiinkään!
Janita on neuvonut treenaamaan takana olemista myös muissa paikoissa.
Eli istu koiran takana esim rappusilla/sohvalla, niin että koira on sun jalkojen välissä, siten palkkaat takaa molemmin puolin kun nokkii tms. Sitten siirtää tämän puomiin.
Itse olen G:n kanssa varautunut kyllä siihen, että jos on tärkeä kisa mistä pitää saada nolla eikä ylösmeno jo paukkunut :-o teen ohjaussuunnitelman niin että menen koiran kanssa :o/
Lähetä kommentti