Koiralauma kasvoi viikonlopuksi viiteen

Jenni ja Marko lähtivät kouluttamaan jonnekin päin Suomea (en enää muista minne) agilityn saloja ja kysyivät jos Hertz ja Loox saisivat tulle meille hoitoon. Tottahan toki ne tänne oli tervetulleita ja sainkin ne auton kyytin perjantaina töiden jälkeen. Kiltisti ne auton takatilaan hyppäsivät ja makoilivat koko matkan kotiin. Ei paljon hetkauttanut, vaikka äiskä ja iskä "hylkäs" :-)

Pihalla sitten mietin hetken, että kuinka päin teen, päästänkö pihaan ensin omat koirat ja sitten vasta hoitokoirat ja päädyin päästämään hoitokoirat. Sisällä oma lauma haukahteli ja kun menin ulko-ovea avaamaan niin hoitokoirat olivat änkeemässä sisään. En kuitenkaan halunnut, että kohtaaminen tapahtuu meidän ahtaassa eteisessä, joten komensin hoitolapset siirtymään vähän kauemmas ennen kuin päästin oman lauman pihaan.

Osasin odottaa, että Mimmi ei lämmöllä uusia tulokkaita ota vastaan, mutta sen tappomeininki yllätti silti mut. Se ihan oikeesti vähän vajaan kuuden kilon egolla meni täysillä tulokkaiden turkkeihin kiinni :-O. Mun piti ihan kovalla kädellä puuttua tuohon toimintaan ja kyllä se sitten vähän rauhoittuikin. Tolla kakaralla ei kyllä ole yhtään minkäänlaista itsesuojeluvaistoa! Hertz ja Loox oli molemmat ihan kamalan kilttejä kun eivät sanoneet Mimmille takaisin (vaikka oisi kyllä tuossa tilanteessa jo voinut jotain sanoakin). Molemmat vaan käänsi päätä ja suunnilleen pisti silmät kiinni ja varmaan ajatteli, että siinäs riehut pieni rääpäle kun et kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Aika äkkiä Mimmi tyytyi kohtaloon ja oli suhteellisen koiraksi loppuillan.

Kävästiin pienellä iltalenkillä metsikössä ja voi sitä riemua kun Gimma ja Mimmi sai juoksukaverit :-). Varsinkin Gimma näytti ihan hymyilevän kun paineli pitkin pusikkoja kavereiden kanssa. Kyllä vaan silmä lepää kun katsoo koirien kirmailua. Mimmillä pääsi välillä vähän ärräpäitä kun ei vauhdissa pysynyt mukana, vaikka parhaansa yritti. Pikkukoiran elämä on joskus ihan kamalaa!

Yö oli kohtuullisen rauhallinen. Hertz aamulla ennen mun nousemista vähän vaelteli, mutta ei pahasti kuitenkaan. Oisko ollut sitten jo hätä pihalle kun vaihteli paikkaa aika useasti. Lauantaina Mimmin irvistely rajoittui enää siihen tilanteeseen kun se makasi mun vieressä ja siihen kehtasi outo koira tulla kerjäämään rapsutuksia. Mimmi lensi tuossa vaiheessa kyllä hyvin äkkiä mun vierestä pois. Ei oikeesti tarvi alkaa omia mua! Taisi olla vain tuo yksittäinen tapaus lauantana, joten siinä mielessä meni kyllä tosi hyvin. Ja jo loppuillasta Mimmi ja Loox makasivat samalla sohvalla. Se on oikeesti pienoinen ihme kun ei se meinaa Gimmankaan kanssa mahtua sinne yhtä aikaa. Lähtee heti pois, jos Gimma hyppää kaveriksi.

Illalla käytiin pidempi metsälenkki. Jossain puolessa välissä reittiä koirat yhtäkkiä singahti kauheella vauhdilla polusta pois päin. No, näin ne teki toki useamman eri kerran, mutta nyt Mimmin haukkuminen kuului jo tosi kaukaa, joten aloin huhuilla koiria takaisin päin. Hertzistä mulla tuli ensimmäinen näköhavainto ja seuraava havainto oli sivusilmällä mun oikealla puolella jotain ruskeaa. Miten voi juosta ruskeaa siellä kun Herbert on suoraan mun edessä? Elukka meni ryteikön taakse jatkamaan matkaa ja askelten kopinasta tajusin, että sehän on hirvi. Kun elukka tuli ryteikön takaa esiin niin näinkin, että hirvihän se, viimevuotinen vasa. Onneksi ei ollut tämän vuotinen koska siinä vaiheessa oisi voinut meidän porukalle tulla kiire :-D. Sain tytötkin huudelluksi taas luokse ja jatkettiin matkaa.

Vähän hoitokoiria ihmetytti meidän talon säännöt. Loox hyppäsi sängylle heti kun olin sen pedannut ja kun komensin sen sieltä pois niin katsoi mua ihan hölmistyneenä, että miksi ihmeessä. Selvisi, että kotona ne saavat olla sängyllä kunhan vaan sänky on pedattu. Öitä ei sielläkään kuitenkaan sängyllä nukuta eikä nää yöllä munkaan viereen yrittäneet. Toinen missä ne varmaan mietti, että toi akka on ihan hullu oli se kun ajoin ne keittiöstä pois mun syömisen ajaksi. Meillä ei nimittäin koirat ole keittiössä silloin kun siellä syödään. Oma lauma kaikkoaa keittiöstä saman tien kun ruokapöytään istutaan. Hertz ja Loox ei tietenkään näin tehneet kun ei niiden ole tarvinnut. Tosi nätisti ne meni pois kun kerroin niille, että täällä ei saa olla. Ei mua sinänsä olisi haitannut, vaikka ne olisikin siellä makoilleet, mutta kun ei omatkaan saa olla niin ei sitten muutkaan. Eivät kovin montaa kertaa sitä kuitenkaan tehneet.

Mä edelleen jaksan ihmetellä, että tuota kahden koiran lisäystä ei oikeastaan edes huomannut meillä. Sisällä kaikki makoilivat omissa oloissaan ympäri kämppää eikä mitään riehumista ollut. Pihalla käytiin välillä vähän juoksentelemassa ja painimassa, mutta siellä saakin näin tehdä. Pihapiirissä porukka pysyi myös tosi hyvin. Koko ajan vähän seurasin sivusilmällä (varsinkin ekana päivänä), ettei vaan lähde tielle päin, mutta ei mitään aikomusta sinne niillä ollut. Hirmu helppoja koiria :-)

Sunnuntai-iltana hoitolapset sitten lähti omaan kotiin. Gimma rukka, kaverit lähti :-(. Mulla oikeesti tuli sellainen olo, että olen Gimman rääkkääjä kun en sille hommaa "oikeaa" leikkikaveria. Se oli niin onnessaan kun talossa oli koiria, jotka ymmärsi sitä. Ei sheltit sen kanssa oikeastaan touhaa yhtään mitään. Mimmi välillä innostuu metsässä juoksentelemaan kilpaa jälkien perässä, mutta ei sitten muuta. Mä silti jatkan tätä rääkkääjäroolia enkä vielä sitä bortsukaveria kuitenkaan hommaa. Koita Gimma vielä kestää jokunen vuosi niin ehkä sitten...