MM-karsinnat takana - tyhjä olo

Lähdin perjantaina ajamaan Paraisille Nooran luo. Noora oli luvannut mulle ja Anjalle yöpaikan karsintojen ajaksi, joka olikin oikein ystävällisesti tehty. Kiitos Noora :-). Mitään ei oltu Anjan kanssa aikatauluista etukäteen sovittu, mutta taidettiin aika lailla yhtä aikaa pihaan ajaa :-D. Käytiin pikku lenkki koirien kanssa ja sitten käytiin syömässä jossain paikallisessa pikku baarissa. Siellä oli ihan yllättävän hyvä ruoka, vaikka listalla ei ollutkaan kuin neljä vaihtoehtoa. Syönnin jälkeen vielä hetki juteltiin niitä näitä. Mulla oli tässä vaiheessa vielä tosi hyvä tunne karsintojen suhteen ja sanoin sen jopa ääneen. En ole tainnut koskaan aiemmin olla noin rauhallisella fiiliksellä edellisenä iltana.

Nukuin yöllä muutaman tunnin ja sen jälkeen vaan pyörin sängyssä odottaen kellon herättämistä. Tämä ei johtunut karsinnoista vaan mun vaikeudesta nukkua oudoissa paikoissa. Niin ärsyttävää! Yllättävän pirteenä kuitenkin lähdin ajalemaan kisapaikalle puoli seiskan maissa aamulla.

Ensimmäinen rata oli Manuel Alffin hyppyrata. Aika hankalan näköinen, mutta ei mitenkään mahdoton. Tutustumisen jälkeen oli tunne, että kyllä me tuosta selvitään. Meidän lähtönumero oli 58, joten katsoin alusta joitakin koiria ennen kuin lähdin lämmittelemään Mimmiä. Paljon tuli sinä aikana hyllyjä ja tuli jo itselle mieleen, että mitenkähän oikein selviän. Sain kuitenkin itseni lämppärilenkillä rauhalliseksi, että teen sen mitä olen päättänyt koska siinä ei ole mitään mitä me ei osattaisi. Tällä fiiliksellä radalle ja tehtiin nolla :-). Mimmin rata löytyy täältä.

Toinen rata oli Katarina Virkkalan agilityrata eikä siinäkään mitään mahdotona kohtaa. Rata meni muuten tosi hyvin, mutta ennen aa:ta mun oli tarkoitus tehdä valssi, mutta huomasin etten ehdikään, joten muutin ohjauksen leikkaukseksi. Olin kuitenkin ajautunut ihan liian lähelle aa-estettä kun laitoin Mimmin aa:lle ja leikkasin ja Mimmi piru kääntyikin sieltä takaisin. Tästä meille kieltovirhe ja aikavirhettä myös. Jälkeen päin manasin kun en tajunnut jatkaa vain aa:n oikeata puolta ja tehdä sokkaria aa:n jälkeen tai sitten leikata aa:n jälkeisellä hypyllä. Tää on just mun heikkous kun en osaa improvisoida! Yhteistilanteessa jaetulla 3. sijalla Nooran ja Bonon kanssa. Ratasuoritus löytyy täältä.

Sunnuntaita vasten yön nukuin ihan yhtä huonosti kuin edellisenkin yön. Ehkä tunnin enemmäin nukuin, mutta ei se paljon auttanut. Minien radat alkoivat jälleen klo 8:00. Tuo aika sinänsä oli ihan kiva molempina päivinä kun oli vielä mukavan viileää. Myöhemmin helteen takia alkoi olla jo aika tuskastuttavan kuuma.

Sunnintain ensimmäinen rata Manuel Alffin agilityrata. Tuo ratapiirros ei kyllä ihan pidä paikkaansa keppien aloituskohdan osalta, oli enemmän avokulmavienti oikeasti. Muuten oli aika lailla piirroksen mukainen. Tällekin radalle lähdin hyvällä fiiliksellä, ei edelleenkään mitään mitä me ei osattaisi. Alku meni tosi hyvin, kierrätin 3-hypyn oikealta ja aloin kimittämään kiipee-kiipee-kiipee ja Mimmi meni ensin ihan suoraan kohti putkea, mutta korjasi puomille mun kimityksen perusteella. Hyvä Mimmi!! Tästä mä oon niin onnellinen, että me osataan tää (kiitos Anja :-)). Puomin jälkeen takaakierrot oli aika tiukat ja tuntui, että ne meni just ja just oikein. Päätin viedä kepeille vippaamalla 7-hypyltä, mutta se meni ihan pipariksi. Mimmi kaarsi ties mistä asti, mutta löysi lopulta oikean esteen ja meni ihan oikein sisällekin. Tässä vaiheessa itsellä kävi sellainen huh-huh-tunne. Seuraavalla hypyllä sitten tuli se hylly, sain Mimmin hyppäämään sen väärään suuntaan kun aloin liian aikaisin ohjata keinulle. Tässä kohden unohdin sen, että jokainen este pitää ohjata tarkasti... Mitään ei oltu kuitenkaan vielä menetetty, edelleen oltiin 3. sijalla. Bono valitettavasti tippui tässä vaiheessa pois. Mimmin rata löytyy täältä.

Oli muuten tosi kamala lähteä tuolle sunnuntain ensimmäiselle radalle kun Bono odotti vuoroa meidän takana. Mimmi on kauhee kuumakalle, jota ei tuossa vuoron odotustilanteessa hiljaiseksi saa. Bono on samanlainen, mikä taas ei sovi Mimmille mitenkään... Mimmi koko ajan yritti mennä taaksepäin komentamaan Bonoa. Mä en meinannut saada sitä edes istumaan lähtöön. Ja vielä siinä vaiheessa kun jätin sen sinne istumaan niin Mimmi vilkuili taaksepäin Bonoa. Onneksi kuitenkaan ei lähtenyt taaksepäin vaan mun mukaan radalle :-D

Sunnuntain toinen rata oli Katarinan hyppäri. Edelleenkin rata oli ihan suoritettavan näköinen. Ainoastaan pussin jälkeinen elämä vähän hirvitti. En kovin mielellään leikkauksia tee, joten päädyin valssaamaan pussin jälkeen vaikka tiesin, että sinne tulee kiire. Pussi oli nopea, mutta silti sen nopeus yllätti ja Mimmi tuli ihan liian nopeasti ja liian lujaa sieltä ulos. Sain sen kuitenkin valssiin mukaan. Seuraava hyppy vähän hukkui, mutta sain Mimmin sinnekin vielä onnistuneesti, mutta sitten lähti käsistä ja Mimmi sinkosi putkeen... Vaikka kuinka huusin niin en saanut enää sitä kääntymään sieltä pois. Tähän päättyi meidän karsinnat. Jäi kovin tyhjä olo :-(. Viimeinen pikarata löytyy täältä. Jälkiviisaana vain totean, että olisi pitänyt ottaa se kohta leikkaamalla... Ehkä mä tästäkin taas opin jotain tulevia vuosia ajatellen.

Ihan hirmuisesti onnea kaikille joukkueeseen päässeille!!