Valkeakosken kisat 1.8. ja Gimman tämän päivän episradat

Lähdettiin Jennin kanssa aikaisin lauantaina aamulla ajelemaan Valkeakoskelle kisoihin. Koko matkan satoi ja fiilikset sen suhteen oli aika kurjat. Kyllähän sitä sateella kisaa ei siinä mitään, mutta kaikki se muu ajan vietto on niin kamalan tylsää. Onneksi kuitenkin säät suosi meitä, nimittäin sade lakkasi kun saavuttiin kisapaikalle. Ihan pikkuisen ropsautti minien toisen radan aikana, mutta ei todellakaan pahasti. Ilmasta tuli suorastaan helteinen... mikä sekään ei ole kovin kivaa ;-)

Mulla oli tavoitteena ohjata joka este kunnolla ja tarkasti, myös ne ns. helpot esteet. Melko hyvin tähän tavoitteeseen pääsinkin. Ensimmäisellä radalla tuli yksi rima alas. Tätä en tosiaankaan ohjannut tarkasti vaan unohdin taas Mimmin suorittamaan estettä yksikseen kääntämällä sille selän, vaikka yhtään mihinkään ei ollut kiire. Kyseessä oli ns. helppo este, joten tässä mulle työstettävää: myös ne helpot esteet pitää ohjata kunnolla! Muuten ensimmäinen rata oli ihan kohtuullinen. Ainoastaan pituuden jälkeinen hyppy aiheutti hieman harmaita hiuksia. Piti tiukasti kääntää pituudelta eri linjassa olevalle hypylle ja sitten leikata. Tässä kohden en kyllä olettanut yhtään mitään kun oli leikkaus kyseessä ja siksi se ehkä menikin niin hirmu hienosti. Puomin kontakti huono, Mimmi hyppäsi tosi korkealta, mutta ei kuitenkaan virheen arvoisesti.

Toiselle radalle lähdettiin myös samalla asenteella, helppoja esteitä ei ole, vaan kaikkiin pitää keskittyä yhtä hyvin ja ohjata huolella. Tässä mielestäni onnistuin tällä radalla oikein hyvin. Erityisesti kepeistä olen tosi tyytyväinen kun uskalsin aika hyvin jäädä jälkeen ja ottaa vielä sivuttaisetäisyyttä. Mimmi on kyllä älyttömästi kehittynyt tuon pujottelun kanssa vuoden aikana :-). Tälläkin radalla Mimmi hyppäsi ihan puomin kontaktin yläreunalta. Ei hyvä juttu ollenkaan...

Katselin edellisten kisojen radoista mitä olen tehnyt kontakteilla kun ne on olleet aika hyvät ja huomasin, että itse muutan rytmiä samalla kun Mimmin pitäisi pysähtyä. Nyt noissa kisoissa en sitä tehnyt eikä meinannutkaan pysähtyä vaan paahtoi menemään täysillä. Eli olen ihan oikeesti saanut Mimmin katsomaan mitä minä teen, vaikka alunperin oli ihanan itsenäiset kontaktit. Ärsyttävää huomata, että on jotain hyvin opetettua onnistunut pilaamaan näin täydellisesti. Ehkä ne saisi vielä hyväksi, mutta vaatii paljon töitä. Loppukesän kisoissa pitää nyt sitten muistaa muuttaa sitä omaakin rytmiä, että saa nuo taas pelittämään ja katsotaan mitä talvella tuolle keksin. Jotain olis kyllä pakko tehdä...

Täältä löytyy Mimmin radat.

Käytiin tänään Gimman kanssa pyörähtämässä Seinäjoella epiksissä ja tässä Gimman radat. Nyt en sen enempää kirjoita kuin, että OHJAA ÄLÄ OLETA!!