Kisoissa oli kaksi agilityrataa. Ensimmäisessä tuomarina oli Johanna Wüthrich ja toisessa Sari Mikkilä.
Kuva: Pirkko Riekki |
Mimmin ensimmäisen startti alkoi hyvin. Puomilta kyllä ponkas aika ylhäältä, mutta ei tullut virhettä. Yhdessä kohdassa käänsin taas itseni liian nopeasti ja rima tipahti *hakkaa päätä seinään*. Loppuradassa ei ihmeellistä. Edelleen vauhti vähän hyytyy loppua kohden. Mutta kai se kaiken kaikkiaan ihan kivaa vauhtia kuitenkin menee.
Toisella radalla tipahti heti kolmas rima. Ja kyllä! Mä tein sen taas, käänsin selän!!! Voi hemmetin idiootti >:(. Joskohan nyt jäisi mieleen, mitä noissa käännöskohdissa oikeasti pitää tehdä :-P. Taas puomin kontakti jotenkin outo. Näytti tipahtavan sivuun tai hyppäävän sivuun. Ei virhettä kuitenkaan. Tästä kepeille 90 asteen kiertokulma. Hyvin sain Mimmin oikein kepakoille. Keppien jälkeen mietin pakkovalssia tai viskileikkausta. Päätin tehdä viskin. Jos se onnistuu niin tiedän osaavani sen ja fiilikset nousee sen myötä (kiitos Jenni) ja jos ei onnistu niin sitten sitä harjoitellaan lisää. Ja tulos oli se, että me harjoitellaan sitä lisää :-D. Mun olkapää pitää saada kuriin! Mimmi oli ihan hyvin menossa hypylle, mutta kielsi viime hetkellä kun vedin olkapään piiloon. Mutta positiivista oli, että muistin kepeillä ottaa rauhakseen ja annoin Mimmin mennä vähän edellä leikattavalle hypylle.
Kuva: Kati Kuuttila |
Gimman eka rata oli tosi hyvä. Pieni kaarros tuli keppien jälkeisellä hypyllä. En luottanut, että se irtoo sinne ja saattelin vähän liian pitkälle. Luuli varmaan, että ohjaan takana olevaan putkeen ja sitten pitikin kääntyä. Muuten meni tosiaan aika kivasti. Kontaktit tuntui nyt oikein kivoilta. Koitin Jennin vinkistä olla loppukontaktin hiljaa ja rytmittää oman liikkumisen sopivasti, ettei Gimma hidastaisi kovasti. Varmaan parhaat kisakontaktit ikinä tuli tolla systeemillä! Pientä vaikeutta oli mun pitää mölyt mahassa kun oon niin kauan sille höpöttänyt milloin mitäkin siinä lopussa. Nyt vaan jatkossakin suu suppuun ☺
Eipä hirveesti valitettavaa löydy tokastakaan radasta. Paitsi ne kepit!! Puomin jälkeen tosiaan se 90 asteen kiertokulma kepeille, joka on Gimmalle piece of cake. Vaikka onkin joo, niin pitää se sinne kuitenkin ohjata! Mä niin ruoskin itseäni tästä! Karsintoihin tarvittava tupla oli tosta idioottimokasta kiinni. On siis vielä kisoja, josta se voidaan saada, mutta tuo kaatui niin mun hätäilyyn. OHJAA ÄLÄ OLETA!!! Tätä mä nyt hoen koko tämän viikon, viikonlopun rataantutustumisissa ja sen jälkeen ja joka välissä :-DD. Loppurata tuosta huolimatta tosi hyvä. Päätin Gimman kanssa tehdä keppien jälkeen pakkovalssin. Jos kerran mun olkapää mun tahdosta huolimatta lähtee pelistä pois niin en ikinä ois Gimmaakaan saanut viskillä oikein, joten päädyin helppoon ratkaisuun. Ja toimihan se.
Pientä jännitystä aiheutti keinun jälkeinen putki. Siellä oli porukkaa laittamassa putkea paikalleen kun me jo oltiin tulossa. Jäi putken suu jotenkin maasta irti. Onneksi en nähnyt tuota ajoissa vaan ohjasin ihan normaalisti Gimman sinne. Vasta kun se meni putkeen niin tajusin, että ei ihan ollut paikallaan. Tuli sellainen hetkellinen "hui kauhistus" olo. Videolta näkee hyvin kun Sari-tuomari huitoo työntekijöille, että menisivät korjaamaan putkea eikä kukaan meinannut huomata sitä. Harmi kun Sari siitä huolimatta näki meidän keppivirheen ;-). Mutta onneksi ehtivät sen putken suun eteen tippuneen narun kuitenkin saada pois eikä Gimmalle sattunut mitään!!
Gimman radat on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti