Jep, keskiviikkona treenaamassa samanlaista leikkauskohtaa kuin sunnuntain kisoissa. Kyllä se vaan oli se mun olkapää syynä epäonnistuneeseen leikkaukseen. Ärsytys! Mutta hyvä treeni kun sain saman virheen aikaiseksi kuin kisoissa. Leikkauksessa ei mitään ongelmaa kun kunnolla keskityin hommaan. Yllätys. Käsi alas, mutta EI mitään olkapäävetoa. On se vaan niin vaikiaa.
Muuten ei mitään ihmeellistä Gimman kanssa. Kokeilin ihan huvikseen puomin alastuloa remmin kanssa niin, että saisin Gimman vetämään remmissä. Kisoissa juteltiin Gimman pujottelusta miten se on niin nopea. Mä siinä sitten aloin selittää millä sen olen opettanut: remmissä, lelu lopussa ja Gimma kiskoo itsensä sinne. Saman tien tuli mieleen, että voisinko tuota soveltaa kontakteillekin. Saisin samanlaisen hingun sille mennä loppuun asti ennen kuin tulee palkka. Testailin tuota siis vähän. Hetsasin lelulla ja hyvällä draivilla sain puomin laskevalle osalle, mutta heti kun remmi otti vastaan niin veto loppui. En antanut periksi vaan nyin remmistä niin, että Gimma alkoi uudelleen kiskoa ja vapautus vasta sitten kun oli oikeassa paikassa ja veto päällä.
Nyt olen vähän ihmeissäni, että miten tuo oikeasti pitäisi tehdä. Pitäisikö sen kiskoa alas asti ja sitten höllätä ennen kuin vapautan? Jos on veto päällä vapautuksessa niin tajuaako se oikean paikan? Ehkä mä nyt koitan vaan saada sille vedon päälle, että saisin vähän vauhtia hommaan ja sitten katsotaan mitä tehdään sen paikan kanssa. Periaatteessa sillä pitäisi se paikka kyllä olla selvä. Käytännössä se hiipii sinne. Katsotaan miten tää lähtee sujumaan. Mulla on pitkästä aikaa sellainen tunne, että voin ehkä saada tuon nopeammaksi. Toivon kovasti, että tää onnistuu!
Mimmin kanssa otin taas aika lyhyissä pätkissä namikupin kanssa. Kovasti se välillä näyttää siltä, että menee jo aika lujaa. Varsinkin putkeen menossa on mun mielestä entisen Mimmin vauhti tullut takaisin :-). Aika ajoin on aika varovaista meno. Piksu sanoi, että mä ohjaan jotenkin varovaisesti. Varmasti näin teenkin. Mulla on sellainen olo, että en enää osaa ohjata sitä. Ja nyt kun olen treenaillut vain Gimman kanssa ja sitä ohjaan aika paljon rauhallisemmin niin varmaan sekin vaikuttaa asiaan. Pitää koittaa saada sama meno ja meininki itselle niin ehkä se Mimmikin siitä lähtee kulkemaan taas. Edelleen ihan positiivinen mieli Mimmulin suhteen.
Tänään kävin metsälenkillä käärmeitä uhmaten. Ei näkynyt yhtään, huh! Kävin katsomassa kuollutta käärmettä toivoen, että sen olisi joku syönyt tai siirtänyt edes pois. Ei ollut. Mun vakaa aikomus oli siirtää se, mutta en mä kyennyt. Ällötti liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti