Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Hullu mä olen näemmä. Lähdin lauantaiaamuna ajelemaan Liedon kisoihin neljältä aamulla. Oonhan mä tuon monet kerrat aiemminkin tehnyt ilman suurempia ongelmia, mutta nyt jostain syystä väsytti ja kovasti. Onneksi autossa oli Leevi and the Leavingsien kokoelmalevy, joten eikun se soimaan ja itse hoilottamaan mukaan. Koiraparat, mutta minä heräsin ja se on pääasia :-)

Sen verran vissiin olin kuitenkin väsyksissä, että en oikein saanut kunnon asennetta koko päivänä. Harmi. Tuomarina kisoissa oli Ritva Herrala ja kaikki radat oli agilityratoja ja kisoissa mukana siis vain Gimma.

Kuva: Kati Kuuttila

Väsymyksestä huolimatta eka rata oli nolla ja onnistuttiin tulemaan jopa toiseksi. Taisi kaikki hyvät epäonnistua kun eihän tuo muuten Turun seudulla ole meille mahdollinen sijoitus. Ei ainakaan näillä nykyisillä kontakteilla. Hävitään ihan liikaa. Silti tuntui mukavalta tuo sijoitus. Me kuitenkin tehtiin se nolla ja kaikki ei :-D. Rata ei valitettavasti ole videolla kuin ihan loppu vaan. Kuvaajalla oli ongelmia saada kamera päälle. Enpä siinä havainnut edes näyttää, miten se toimii. Mun moka. Harmittava sellainen. Hieman radalla oli Gimmalla ongelmia tietää mihin mennään. Sen verran skarppina olin kuitenkin, että sain sen oikeille esteille. Ihan hyvä fiilis, vaikka olinkin kamalan löysä.

Seuraava rata oli ehkä jo vähän astetta parempi asenteeltaan. Yksi rima tipahti ja niin taas kaatui karsintojen tuplahaaveet. Olipahan lähellä taas. Alun valssissa Gimma vähän valui, mutta muuten taisi olla aika ok-rata. Rima ennen aa:ta tipahti. Olen yrittänyt katsoa videolta, mitä siinä tapahtuu, mutta en oikein ymmärrä sitä. Jarrutan ennen hyppyä ja ehkä sitten vähän liian myöhään kerroin, että se tosiaan pitää hypätä ja kääntyä vielä tiukasti aa:lle. Yritin tsempata virheestä huolimatta radan läpi. Puomi ihan sairaan hidas. Pysähtyy mun alas-käskyllä ihan liian ylös. Saan sen kuitenkin kontaktille ja siitä sitten maaliin.

Kolmas rata oli kaikista huonoin, ainakin alun suhteen. Voi että mä olin löysä!! Alun pakkovalssi ihan persiistä ja sitten vielä huolimaton ohjaus hypylle ennen puomia. Todella ärsyttävää kun ohjaan noin löysästi. Gimma rukka joutuu sitä kestämään. Sain kuitenkin kootuksi itseni ja päätin kokeilla kontaktilla asenteella käskyttämistä "mene-mene-mene ja alas". Hitto vie, se toimi! Gimma meni paljon paremmalla sykkeellä kontaktit alas asti. Ja ihan oikeasti aa:lla ainakin ihan alas asti ja luvalla (nopealla vapautuksella kylläkin) lähti sieltä pois. Vitsit, mikä fiilis mulle tuli tuosta. Videolta vielä varmistin, että ei ollut vain optinen harha. Ei ollut, kyllä se meni ne nopeammin. Tiedän, että se saattoi olla vaan sattumaa ja toimi vain tuon yhden kerran, mutta oli se silti aika kivaa :-D

Kohtuullisen vähiin käy kisat, joista se karsintatupla voitaisiin saada. Jos näyttää huonolta niin mun varmaan pitää mennä Seinäjoen iltakisoihin ja/tai Klagiin.