Agiliitoa

Tuntuu, että on ikuisuus siitä kun viimeksi olen ollut kunnon agilityharkoissa. Kentällä tuli aina otetuksi vain jotain pientä kun ei niissä lätäköissä viitsinyt treenata. Eilen oltiin siis ensimmäistä kertaa kasvihuoneella agiharkoissa ja oli kyllä kivaa. Treenirata oli mielestäni aika vaikea, mutta silti se onnistui Mimmin kanssa tosi hyvin. Pujottelussa ei meinannut toisella kerralla malttaa pujotella loppuun saakka kun otin etäisyyttä, joten sitä harjoiteltiin vähän erikseen namikupin kanssa. Alkoi sitten sekin taas sujua. Näköjään aina välillä pitää muistutella asioita ;-). Puomin kontaktia otettiin ensin erikseen nenäkosketuksella ja toimi aika kivasta. Otin myös radalla puomin ja siinäkin meni hienosti alas saakka, mutta ei meinannut osata tarjota nenäkosketusta. Aikani odottelin, mutta kun mitään ei tapahtunut (tuijotti vain mua) niin oli pakko vähän kädellä viisata ja johan alkoi nokkia. Nyt talven aikana tuo olisi kyllä kiva saada kunnolla toimimaan niin näkee miten kontaktit onnistuu ensi vuonna.

Gimman kanssa otettiin pujottelua taas oudoilla kepeillä. Ei mitään ongelmaa. Sillä vaan alkaa olla jo niin kova vauhti, ettei mun hoksottimet meinaa pysyä mukana. Oli pakko harrata remmillä vauhtia kunnolla, että saan sen varmasti menemään oikein. Näyttää siltä, että voi tulla aika vauhdikas pujottelu. Tiedä sitten mitä tapahtuu kun otetaan remmi pois... Otettiin pientä hyppykuviota ja lopuksi vielä eteenmenoa kolmella hypyllä. Menee kyllä niin ihanasti itsekseen lelulle suorittaen kuitenkin kaikki esteet. Aika makeeta!

Pimu oli tänään aamulla kyllä vähän höppänä. Mulla on tapana aamulla heittää koirat ulos odottamaan kun vaihdan ulkoiluvaatteet päälle. Kun menen ulos niin ne ilmestyvät kaikki siihen pihatien päähän (pihan puolelle) ja kytken ne siinä ja jatketaan kulkua tielle. Nyt Pimua ei näkynyt missään. Meikä huutaa kitarisat punaisena sitä ja ihmettelen, että minkä herkun se nyt on löytänyt kun ei millään meinaa tulla. Sitten huomasin, että se seisoo ulko-oven takana kuono sisälle päin. Minä siis olen sen takana ehkä noin 15 metrin päässä huutelemassa. Kerran vilkaisia mua ja yritin huitoakin etti "hei, täällä mä oon, tuu tänne", mutta ei mitään reaktiota, tuojottaa vaan sisälle. Muutaman askeleen jouduin ottamaan sitä kohden ennen kuin tajusi "ai, te ootte siellä, oisit heti sanonut". Ihan outoa... Onkoha sillä kuulo jotenkin huonontunut, ettei osaa enää hahmottaa mistä päin ääni tulee. Tai sit toi on vaan todiste luonnetestin toimintakyvyn -1 :stä :-D

Pimulla lyheni lauantaina peppukarvat, etujalkojen karvat sekä häntäkarvat ja kyllä oli yhtä juhlaa metsälenkit tämän jälkeen :-)