Tänään ennen treenejä kävin pikku lenkin koirien kanssa. Ja mitä mun tutulla polulla oli vastassa? KYY :-O. Voi hemmetti kun säikähdin. Gimma oli jo sen yli juossut. Pyysin sen takaisin ja sain kiertämään otuksen. Ihmettelin kun kyy ei nosta päätä eikä mitään, vaan on ihan rauhakseen. Komensin koirat odottamaan ja menin kastomaan. Ei ihme, ettei pää noussut kun sitä ei ollut :-D. Joku elukka ilmeisesti nappassut pään irti.
Nyt mietinkin, että onko käärmeen raahannut tuohon se eläin, joka sen on tappanut vai onko se tapettu siinä paikassa, josta löysin. Oon tuosta kulkenut lähes päivittäin enkä yhtään käärmettä ole nähnyt. Mitäs me ollaan täällä nyt asuttu? Kuusi vuotta. Uskallanko olettaa, että tuo oli vain sattumaa? Pakko kai se on. Muuten en pääse enää mun metsäpoluille ollenkaan. Mähän jo välttelen sitä kohtaa, jossa Gimma sai pureman. Menee aika välttelyksi, jos en mihinkään enää uskalla mennä. Uskon, että taas mä alan niitä käärmeitä (oksia, risuja) nähdä urakalla. Juuri kun olin vähän tuosta pelosta päässyt eroon.
Enkä edes huomannut nakata sitä polulta sivuun :-P. Jälkeenpäin tuli myös mieleen, että tuossa olisi ollut oiva tilaisuus opettaa koirille, että moisen elukan lähelle ei kannata mennä. Jälkiviisaus, mikä ihana piirre ihmisessä :-P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Muutama kesä takaperin Skippy oli meidän mukana polkupyörälenkillä. Pysähdyttiin uimarannalle, josta lähdettäessä Skippy meni lipasemaan kyytä, kun ensin luultiin, että se on keppi. Siitä se sihisten häipyi. Aika nopsaa huusin sen pois :))
Lähetä kommentti