Ihanaa Joulua!

Muutamat treenikerrat jäänyt tänne kirjaamatta, mutta ei anneta sen häiritä vaan nautitaan Joulun rauhasta ♥

Oikein ihanaa Joulua kaikille!

Ensi jouluksi haluan opetella tekemään hienon kortin. Nyt tämä on vain tämmöinen "lisää tekstiä kuvaan" - tylillä tehty. Ystävillä on aivan ihania joulukortteja ja haluan myös oppia tekemään sellaisia!

Gimmalle triplanolla, FI AVA-titteli sekä arvokisatulokset kasassa :-)

Huh, mikä päivä lauantaina! Gimma tekas triplanollaan ja sai SERTin, jonka myötä tuli agilityvalioksi. Myös arvokisanollat on nyt kasassa. Gimma pääsee ensimmäisiin karsintoihinsa ensi kesänä. Ihanaa!! En ihan vieläkään voi käsittää, että onnistuttiin tekemään kolme nollaa. En ole ikinä, millään mun koiralla, onnistunut tuota tekemään. Ja nyt sitten Gimman kanssa onnistui, vaikka ei tosiaankaan ole kovin kovasti sen kanssa nollia onnistuttu tekemään. Olipa aika mahtava olo kisojen jälkeen :-).

Toki joka radalla oli jotain pientä, mitä olisi voitu tehdä paremmin, mutta ne ei kyllä haittaa tippaakaan. Suurin osa radoista sujui kuitenkin juuri niin kuin olin ajatellut. Gimma on alkanut edetä melkein kuin ajatus. Eikä tarvitse enää pelätä sen kanssa kieltoja kuten alkutaipaleella. Gimman kanssa on oikea nautinto mennä ♥

En nyt tarkempaa analyysia kirjoittele Gimman radoista. Video kertoo enemmän kuin sanat :-)

Kuva: Anki Molander

Taisin vielä leijailla jossain pilvissä Mimmin ratojen aikana, joten sen kanssa ei kovin hyvin kisat mennyt. Ensimmäisellä radalla Mimmi ei pysähtynyt puomilla, loikkasi jopa kontaktin yli :-O. Tuota mietin sitten tovin ja harmittelin kun en huomannut palauttaa. Yksi rima myös tipahti aika pian kontaktivirheen jälkeen. En ihan keskittynyt tuossa vaiheessa. Loppurata ihan hyvä.

Hyppärillä saatiin kuin ihmeen kaupalla nolla aikaiseksi. Pientä ehtimisongelmaa suoran putken pakkovalssissa ja lopussa takaakierto-päällejuoksujen kanssa sekä loppusuoran (suora putki - hyppy) kanssa. Mimmi oli jo tulossa viimeisen hypyn ohi, mutta kääntyi kuin kääntyikin vielä hypylle. Nolla ja toinen sija.

Viimeinen rata 10. Kääntyi suoralta putkelta väärään suuntaan, jonka seurauksena tuli seuraavan hypyn ohi. En kyllä tajua, miksi kääntyi noin. En löytänyt videoltakaan syytä. Tilastotappio ehkä :-D. Nyt otettiin puomin kontakti kunnolla. Pituudella onnistunut sivuirrotus. Tää oli kyllä aika vau! :-) Toiseksiviimeinen rima vielä alas kun päätin kokeilla ehdinkö sinne tekemään valssin. Ehdin, mutta sillä seurauksella, että valssin jälkeinen rima tipahti kun en pystynyt pyörimisen jälkeen ohjaamana kunnolla.

Kuva: Anki Molander

Mukava oli kisata jälleen Seinäjoen Wall Sport areenalla. Kisapaikka sai lisää hyviä muistoja aikaiseksi :-).

Ai niin, tuomarina makseilla joka radalla ja mineillä ensimmäisellä radalla oli Kari Jalonen. Minien muut radat olivat Johanna Nybergin käsialaa. Varsinkin Jalosen radoista tykkäsin kovasti. Johannan radat oli vähän erilaiset, mutta eipä niissäkään mitään vikaa ollut.

Ihana vapaapäivä!

Pikku pakkanen, ihan vähän jotain lumen tapaista maassa ja vapaapäivä :-). Niin siistiä päästä valoisan aikaan lenkille! Tehtiinkin tavallista pidempi lenkki. Sports Trackerillä olen matkoja mittaillut ja katsellut karttaa, missä olen kävellyt. Ihan mahvata ohjelma kyllä! Puhelinkin piti tuota varten vaihtaa :-D. Nyt näyttää siltä, että mulla on paljon tutkimatonta metsää vielä jäljellä ihan pikku heinikkoalueen takana. Olen aiemminkin ajatellut, että siellä puolella pitäisi käydä, mutta en ole uskaltanut kun ajattelin, että ajaudun kuitenkin jonkin talon pihalle. Nyt kun näen google mapsin kautta kartan niin eipä tuolla ole vaaraa ihan heti pihaan eksymisestä. Siispä huomenna suunnataan uusiin maisemiin, jos vaan säät suosii. Sateella tyydyn tuttuihin ja turvallisiin reitteihin :-P

Pari kännykkäkuvaa tältä päivältä kun alkaa jo ihan pikkuisen hämärtää. Oikeasti taivas oli paljon hienomman näköinen kuin näissä kuvissa. Oikea nautinto ♥

Myöhäisillan treenit keskiviikkona

Laahaa taas kirjoitukset... Ja ihan sen takia, että töissä ei tällä hetkellä ehdi enkä kotona sitten enää jaksa.

Pääsin viime keskiviikkona Pawsin hallille treenaamaan Ninan sijaan kun Ronjalla on juoksu. Olikin ensimmäinen kerta kun treenasin siellä koko kentällä enkä vain puolikkaalla. Mukana mulla oli siis vain Gimma. Ajattelin ottaa sen mukaan kun ei päässyt Pietarsaaressa kisaamaan. Katsotaan muistanko enää yhtään mitään radasta kun ei ole ratapiirrostakaan... Kiitos taas Tuovilan suuntaan mukavasta treeniradasta :-)

Pimeä putkikulma löytyi tosi hienosti. Puolen vaihto putken edessä ja sen jälkeiselle hypylle valssi myöhässä, joten valui. Myös seuraava valssi töksähti kun menin vähän liikaa siinä mukaan. Ihan kohtalaisen hyvin tuo siis meni heti, mutta mä halusin tehdä ne pienillä käännöksillä. Ja kyllähän se lopulta onnistui. Putkelta Gimma tulee sen verran lujaa, että sitä pitää jarrutta tosi paljon aikaisemmin kuin tavallisesti. Seuraava valssi onnistui kun vaan lähetin hypyllä enkä liikkunut (juurikaan liikkunut) hypylle päin. Aika vau!

Puomille ohjatessa olisi ollut järkevää mennä puomin vasenta puolta, mutta päätin nyt mennä oikeaa puolta ja tehdä puomin edessä päällejuoksun. En ihan uskonut, että se onnistuu kun ei tuota ole taidettu koskaan treenata, mutta niin vaan meni hienosti :-). Itse puomikin tosi jees vauhdiltaan. Aa:lta koitin ensin niin, että lähetin putkeen ja leijeröin pussin ja menin ohjaamaan jatkohypyt. Olin liian hidas ja Gimma kääntyi putkelta mua kohden, josta sen kuitenkin sain oikealle hypylle. Jouduin vaan sen verran "huiskaisemaan" sinne, että liiteli aika kauas. Kääntyi kuitenkin mukaan ja siitä seuraavalle hypylle ja siitä poispäinkäännöksellä putkeen. Aa:n kontaktilta kohta uudelleen niin, että jätin Gimman kontaktille ja otin jonkin verran etumatkaa, josta sitten vasta vapautin putkeen (nyt en siis leijeröinyt pussia) ja jatkohyppyjen ohjaus oli tosi hyvä. Kovin tyytyväinen olin meidän poispäinkäännökseen :-). Koitin tuon kohdan myös valssilla eikä siinäkään moitittavaa ollut.

Eniten päänvaivaa aiheutti okserin jälkeinen kohta. Oli kohtuullisen kova luukutussuora okserille ja siinä päädyin siihen, että leikkaan okserilla. Yritin myös toista puolta, mutta en vaan ehdi ja kun jään liikaa jälkeen niin ei Gimma etene, vaan kääntyy ja suorittaa sitten väärän esteen. Tässä toki jälkeen päin ajateltuna olisi voinut käyttää leluapua okserin takana, että olisi onnistunut, mutta kun ei vaan tajua silloin kuin pitäisi. Leikkaamalla tuo kyllä meni kamalan hyvin. Hyvin Gimma hyppää okserin, vaikka leikkaan. Huippua! Mutta se jatko! Tässä olisi tarvinnut kyllä jonkun toisen aivoja. Ongelmana oli seuraavalle putkelle vienti. Sain sen menemään oikein, ei siinä mitään, mutta ei se mennyt ollenkaan sujuvasti. En vaan keksinyt, mitä oli radan suunnittelija siihen kohtaan ajatellut. Itse päädyin siihen, että okserin leikkauksen jälkeen tein seuraavalle hypylle twistin,  siitä sitten hypylle ja puolivalssilla seuraavalla ja tästä putkeen. Koiran linja ei tuossa tullut kovain hyväksi ja tuli sellainen tunne, että piti ohjata vastaisella kädellä putkeen. Ei vaan tuntunut hyvältä. Ja ahdisti kovasti kun en keksinyt mitään muuta tapaa ohjata! Avuton olo ja epäreilu olo kun koiran nokka osoittaa ihan eri suuntaan kuin sen pitäisi mennä :-(

Putken jälkeiselle hypylle tein sylkkärin. Ja ihan vaan sen takia kun en sitä vielä osaa kunnolla. Enkä osannut nytkään heti, vaikka Gimma sen tekikin oikein. Annoin ihan liian vähän tilaa! Kun tämän tajusin niin johan alkoi sujua empimättä. Loppuradassa ei sitten enää mitään ihmeellistä.

Nyt en enää muista yritinkö lopuksi tehdä koko radan kerrallaan. Luultavasti en kun ei kerran jäänyt mieleen. Mutta mikä jäi mieleen oli se, että treenit oli aivan mainiot! Saatiin treenatuksi asioita, jotka ei vielä tule multa automaattisesti. Antoi taas uskoa siihen, että mä opin :-)

Telluskisat Pietarsaaressa

Voi jee! Tellushalli vaan on niin mahtava! Niin siistiä oli lähteä sinne kisaamaan molempien koirien kanssa. Viime vuonna olin vain Gimman kanssa kun Mimmi ei ollut kunnossa. Kisat alkoi minien kolmella radalla, sitten medit ja viimeisenä maksit. Pitkä päivä siis tiedossa. Minien tuomarina oli Minna Räsänen ja makseilla Vesa Sivonen.

Ensimmäisellä radalla Mimmillä tippui kaksi rimaa. Aa:n jälkeinen rima tipahti vähän ahnehditusta käännöksestä. Viimeisen putken jälkeen tipahti myös rima. Tälle en keksi mitään syytä, vaikka kuinka videolta katson. Voiko siis olla niin, että kun tuo tippunut rima oli 35 sentissä ja sitä ennen (alkua lukuun ottamatta) rimat oli kolmessakympissä, se olisi yllättänyt? Eipä tuolla ollut väliä, vitonen tai kymppi, aivan sama :-). Rimantiputukset ei mitenkään vienyt mun fiiliksiä vaan olin oikein tyytyväinen mun pieneen. Sen kanssa on taas niin kiva mennä kun kipittää entiseen malliin tai ainakin hyvin lähelle sitä.

Seuraavana oli vuorossa hyppäri. Tykkäsin siitä kovasti! Valssia, valssin perään :-D. Ne tuli kyllä heti radan alussa. Seitsemän valssia peräjälkeen putkea lukuun ottamatta. Kiire tuli, mutta mikäs sen mukavampi tunne :-D. Rata meni tosi kivasti ja Mimmi pinkoi ♥. Kepeillä sitten mokasin täydellisesti. Mun piti mennä törkkäämään, mutta jostain syystä jämähdin paikalleni ja kun tajusin, että mun piti törkätä niin lähdin muka törkkäämään ja Mimmi ajautui väärälle puolelle keppejä eli kielto tuosta. Se ois mennyt ihan oikein kepeille kun olisin siitä vaan jatkanut normaalia ohjausta. Mikä ihmeen katkos tuossa tuli? Mutta tuosta huolimatta olin tosi tyytyväinen rataan.

Viimeisenä oli taas agilityradan vuoro. Alussa oli kiva puomi-putki-erottelu, joka on meillä tosi hyvässä mallissa. Ollut oikeastaan aina. Niin nytkin :-). Puomilta vähän karkasi ja ehkä sen seurauksena kääntyi puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan enkä saanut siitä sujuvasti jatketuksi rataa ja Mimmi hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan. Tuosta tietty jatkettiin matkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kepeillä olin päättänyt ottaa aika reippaasti etäisyyttä sivusuunnassa ja Mimmi kesti sen tosi hyvin. Niin mahtava fiilis tuosta!

Vaikka tulosta ei tullut niin olen tosi tyytyväinen Mimmin menoon. Ja omaankin kohtuullisen tyytyväinen. Mulla taitaa nyt olla pieniä rytmitysongelmia kiihtyneen vauhdin takia. Tai sitten mä vaan fiilistelen kun Mimmi liikkuu hyvin eikä mun tarvitse ajatella, että onko se kipeä vai eikö ole. Niin mahtavaa taas nauttia Mimmi-aksasta ♥

Viimeisen radan jälkeen otin Gimmankin mukaan kävelylle ja kävin vähän pidemmän lenkin kun kerran aikaa oli monta tuntia. Gimma-paralla oli ihan kamala hätä. Meni aika lailla heti pusikkoon sontimaan ja vatsa olikin ihan sekaisin :-(. Perskarvat mukavasti värjäytyneenä jatkettiin matkaa. Monen monta kertaa kävi lenkin aikana ruikkuamassa ja takalisto senkun komistui. Mun oli ihan pakko jättää sen kanssa kisat väliin :-(. Ensinnäkin, en tiennyt kuinka kipeä se oikeasti on, vaikka ei mitenkään siltä vaikuttanut. Toiseksi, en olisi millään voinut viedä tuota sontapyllyä hienoon, puhtaaseen halliin. Se sonta oikeasti roiskui ympäriinsä kun Gimma käveli. Näin mun pitkästä päivästä tuli aika nysä.

En tiedä mikä Gimmalle tuli, mutta nyt se taas on ihan kunnossa. Eilen kävi vielä illalla pari kertaa hädillä, mutta sen jälkeen ei enää mitään. Yö meni hyvin kuten myös tämä työpäivä. Outo juttu. Ja harmittaa ihan sikana kun en päässyt Gimman kanssa tuossa ihanassa hallissa kisaamaan. Onneksi pian on yhtä hyvässä hallissa kisat. Toivottavasti sinne pääsen molempien kanssa!

Ei seuraavaa tasoa Gimmalle ja mulle :-(

Hain Next Level Agility Team:iin enkä sitten mahtunut mukaan. Hakijamäärä kuulemma yllätti ja joutuivat jättämään puolet hakijoista pois. Sitä en sitten tiedä millä perusteella sinne porukat valittiin kun hakemukseen piti laittaa vain koiran nimi, ikä, rotu ja kilpailuluokka. No, eipä tästä sen enempää. Harmittaa vaan kovasti. Olisin niin halunnut mukaan!

Eilen olin kahden viikon tauon jälkeen treenaamassa. Piira-reissun takia piti taukoilla. Treenattiin siis Maalahdessa. Pitkästä aikaa jouduin (/sain) suunnitella radan. Voi jestas kun se oli taas vaikeeta! Oikein "Nyhjää tyhjästä" - touhua :-D. Sain mä jotain aikaiseksi ja ihan ok siitä tuli. Vaikeaksi sitä ei kyllä voinut sanoa. Sain kuitenkin treenatuksi pakkovalssia vauhdissa niin, että en ehdi hypyn taakse sekä leikkauksia.

Gimman kanssa meni tosi kivasti treenit. Onnistui niisto-sokkari ja tavallinen niisto yhtä kertaa lukuun ottamatta. Heti kun kumarrun epähuomiossa Gimmaa kohden se kieltää. Mun pitää tuohon joka kerta keksittyä ihan hulluna, että osaan tehdä sen oikein. Pääasia kuitenkin, että se on alkanut sujua ja mä tiedän miten se pitää tehdä :-)

Leikkaukset oli oikein mainiot. Taidan vihdoin ja viimein osata tehdä ne oikein. Tai ainakin tarpeeksi oikein. Onnistui sekä normaali leikkaus että viskileikkaus. Mutta poispäinkäännös! Voi jestas kun se on vaikea. Jenni mulla rautalangasta väänsi miten se pitää tehdä. Tajusin rautalankaväännön oikein hyvin, mutta se toteutus. Ei vaan riitä mun pää miettimään montaa asiaa yhtä aikaa. Jalat tonne päin, käsi tossa noin ja sitten vasta tietyssä kohdassa käännetään koira pois eikä saa katsoa koiraa, vaan sitä seuraavaa estettä. Ei tullut sitten yhtään mitään koko hommasta! Jenni sitten kokeili Gimman kanssa ja tottakai se onnistui :-D. En epäillyt hetkeäkään, ettei olisi onnistunut. Mutta nyt mä tiedän, miten se tehdään niin voin harjoitella tuota pihassa. Mähän opin tuon, prkl!

Pakkovalssi vauhdissa ja ohjaaja myöhässä meni tosi hyvin. Mulla on ollut ongelmia ajoittaa pakkovalssi kun sinne valssipaikkaan tulee kiire tai ei oikein edes ehdi sinne. Valtavan hienoa oli huomata, että sen pakkovalssin voi merkata jo ennen kuin on itse ehtinyt hypyn taakse. Toimi tosi hyvin molempien kanssa!

Mimmin kanssa meni kaikki oikeastaan tosi kivasti. Yhdessä kohdassa tökkäsi viskileikkaus, mutta siihenkin löytyi syyt valvovien silmien ansiosta. Normaali leikkaus oli oikein jees ja lopun viskissä ei mitään vikaa. Poispäinkäännös menee Mimmin kanssa hyvin. Se ei niinkään piittaa mihin mun jalat osoittaa, vaan seuraa enemmän mun käsiä. Toki mä haluan oppia tekemään sen oikein Mimminkin kanssa, mutta sillä tuo on kuitenkin siinä mallissa, että uskallan kisoissa kyllä tehdä jatkossakin (vaikka sitten vähän väärin).

Lopuksi Mimmin kanssa puomin kontaktia aika isolla sivuttaisetäisyydellä kun ei lähempää päässyt juoksemaan. Meni ylihyvin! Kisoissa kun olen joskus moista kokeillut niin aina on kääntynyt katsomaan mua ja hypännyt pois ennen aikojaan. Nyt onnistui kyllä niin mainiosti, että ehkä sitä voisi uskaltaa joskus taas kokeilla kisoissa, jos sellainen tilanne vaan tulee, että siitä on hyötyä.

Yhtä jumia

Pialla oli eiliselle pari ylimääräistä aikaa Piiralle ja antoi ne mulle. Kiitos! :-)

Mimmi oli kauttaaltaan jäykkä. En enää muista, mitä kaikkea sieltä löytyi, mutta tosi hankala oli Piiran saada liikettä siihen. Niin ihanaa, että päästiin nyt tuonne! Olin ihan varma, että joka puolella on vielä MM-kisojen liukasteluiden aiheuttamia jumeja ja niinhän niitä olikin. Viikon verran nyt vain ravilenkkiä, että alkaa taas käyttää kroppaa oikein.

Gimma oli yllättäen myös kovin jäykkä. Muistaakseni pahin alue oli rintaranka. Mutta aika lailla kokonaan sekin jumissa. En kyllä keksi, missä se olisi iskuja saanut. Ehkä sitten ihan vaan metsälenkillä kun siellähän on nyt aika liukasta eikä Gimma mitenkään rauhakseen siellä koko aikaa mene. Oisko siellä liukastellut? Ravilenkkiä määrättiin myös Gimmalle.

Mulla on nyt sitten tiedossa "rakastamaani" remmilenkkeilyä koirien kanssa. Eipä siinä mitään. Näillä mennään. Koirien ehdoilla. Ja voihan se olla ihan kivaakin välillä :-). Ainakin piristystä lenkkeilyyn tuo puhelimeen asentamani Sports Tracker ohjelma. Tuo ohjelma näyttää kävellyn reitin, ajan, nopeuden ja ties vaikka mitä. Mukava lelu :-)

9.11. aksailut

Viime viikon keskiviikkona olin jälleen treenaamassa Paws:in hallilla. Treenirata oli jälleen oikein mukava.

Alussa sai harjoitella sivuttaisirtoamista hypyillä. Gimman kanssa nämä menee kyllä kamalan hyvin. Kokeilin ensimmäistä kertaa niin, että en koiran lähtöön jättämisen jälkeen kiertänyt enää ulkokautta kaikkia suoritettavia esteitä. Ajattelin kokeilla, että tajuaako koirat asian ihan vain mun rintamasuunnan avulla. Ja tajusihan ne. Kerran tuli Gimma 2-hypyn ohi, mutta mä olinkin ihan väärässä asennossa siinä. Mimmi tuli yhden kerran ekan hypyn ohi. Taisin huolimattomasti ohjata sen. Mutta tosi luottavainen mieli tuli molempien suhteen tässä asiassa.

Muuten radalla oli paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mimmin kanssa ei ongelmaa kun menee kuitenkin aika paljon hitaampaa kuin Gimma. Ehdin hyvin joka paikkaan ja aika lailla kaikki onnistui mielestäni hyvin. Gimman kanssa oli sitten vähän enemmän ehtimisongelmia. Mutta kun vaan luotin siihen, että se suorittaa esteet itsenäisesti ja lähdin itse jo liikkumaan seuraavia ohjattavia esteitä kohti niin alkoi senkin kanssa rytmi löytyä.

Oikein mukavat treenit :-)

Muistelua 1,5 viikon ajalta...

Anteeksiantamatonta olla päivittämättä blogia! Ensin oli kamala nuha, että ei vaan kiinnostanut kirjoitella tänne. Sitten oli töissä niin kiire, että ei vaan ehtinyt, eikä kotona enää jaksanut. Seli seli... Nyt taas ei muista enää oikein mistään mitään :-D

Keskiviikkona 26.10. kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa Paws:in hallilla. Lämmin, hiekkapohjainen halli. Ehkä jopa vähän liian lämmin. Jenni oli suunnitellut treenin eikä taaskaan pettänyt. Haastetta oli ihan riittämiin. En nyt enää ala muistella mitä kenellekin kävi, mutta varsinkaan Gimman kanssa ei oikein mennyt putkeen homma.

Torstaina 27.10. siirrettiin esteet kentältä talviteloille. Osa Nennulle säilöön ja osa Koivulahden kasvihuoneelle.

Maanantaina 31.10. aksatreenit Koiviksessa. Edelleen nuha, mutta ei enää niin paha. Ensin pienet tokotreenit ja sitten aksat päälle. Tehtiin yksi Rauno Virran rata kun on Vöyrillä tuomarina. Helpon näköinen rata, jota se ei sitten ollutkaan.

Tiistaina pienet pihatokot. En nyt enää muista mitä otin.

Torstaina tokot Hennan ja Susannan kanssa.

• seuraaminen: alku hyvä, sitten hajoo homma. Välillä painaa niin, että meinaan kompastua koiraa :-D
• liikkeestä maahan - ei tajunnut. Palkka vaihtui namiin niin tajusi heti... hmmm
• luoksetulon pysäytys. Ei toimi. Pienellä käsiavulla toimii. Riskin paikka kokeessa?
• Kierrätys + seiso tosi hyvä. Ei vaan tajua, että on sama juttu luoksetulossa
• vauhtinouto: itse heitin kapulan kauas. Hieno!!

Perjantaina pihatokot

• Paikallamakuu vähän yli 3 min. oikein hyvä
• peruuttamalla seiso maahan sekaisin, aina oikein
• liikkeestä maahan hyvä, liikkeestä seiso - menee maahan tai istuu
• kierrätys +seiso on hyvä. Luoksetulo + seiso toimii vasta pienellä käsiavulla. Tosi pieni apu riittää.
• kapulan tuontia sivulle. Tuntui, että tajusi.

Lauantaina aksakisat Vöyrillä. Tuomarina oli Rauno Virta. Eka rata onnistui molempien kanssa ja toinen meni sitten ei-niin-hyvin :-D. Mimmi voitti oman luokkansa ja Gimma tuli Split-veljen jälkeen toiseksi. Siistiä :-D. Mimmin rata täällä ja Gimman täällä.

Tänään, sunnuntaina, tokokokeessa Gimman kanssa. Kyllä taas huomasi, että ei olla treenattu tarpeeksi. Toki tuli myös niitä "ei tää ikinä ennen ole noin tehnyt". Seuraaminen todella huonoa. Alkoi hyvin ja ihan hyviä pätkiä välissäkin, mutta muuten otti etäisyyttä, nuuskutteli maata ja ties vaikka mitä. Liikkeesta maahan. Meni hyvin maahan. Jess! Käännyin ja lähdin takaisin koiraa kohden niin nousi seisomaan ja väisti?? Sama liikkeestä seisomisessa. Hyvä pysäytys, mutta väisti kun tulin takas. Luoksetulossa ei pysähtynyt (vaikka näytin pienen käsimerkin), mutta kun ei tullut suoraan sivulle niin nollillehan se meni. Nuuskutteli jälleen maata. Nouto hyvä, mutta ei tuonut ihan sivulle asti. Eikä voikaan, kun ei vielä osaa. Kaukot melkein hyvät kunnes toisessa istumaan nousussa keksi istumisen jälkeen, että "hei, mä osaan myös nousta seisomaan!". Hyppy ihan jees. Hyppäsi jälleen vähän sivuun, mutta osasi silti hypätä takaisin. Väisti jälleen jotain. Ihan oudolla fiiliksellä oli tyttönen tänään mukana. Hyvin se silti yritti tehdä kaikki liikkeet ♥

Seuraava tokokoe varmaan sitten vasta keväällä. Pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata nyt talven aikana liikkeet kuntoon. Ja vähän jotain ylempienkin luokkien liikkeitä.

Mimmi ♥

Pakko laittaa tämä kuva tännekin. Mimmi on tässä niin söpö ♥. Kuva siis on otettu MM-kisoissa Eukanuba-ständillä. Siellä sai kaikki ämmämmiin osallistuneet kuvan koirastaan tai vaihtoehtoisesti koirasta ja ohjaajasta. Vaikea arvata, että mä valitsin pelkän koiran :-D. Päivä oli sateinen ja Mimmi oli tosi rapainen kun tulin jäähdyttelylenkiltä hallille. Onneksi sain Pellikoilta lainata pyyhettä, että edes vähän sain kuivatuksi. Kammalla sain suurimman osan ravasta pois. Onhan se märän näköinen, mutta ei haittaa kun muuten on niin ihana.

Mimmihän on ihan kamalan vaikea kuvattava, ainakin yksikseen. Se vetää aina korvat sivulle ja taakse ollen kovin edustava. Tuolla oli hyvä kun sai mennä kuvaajan taakse hihkumaan koiralle. Mun MM-kisoissa ilmitullutta herkkyyttä ilmentää myös mun reaktio kun sain kuvan. Se oli niin ihana, että jälleen tuli tippa linssiin. Voi elämä! Mutta kun Mimmi oli tossa kuvassa niin kovin söpö ♥

Nilkkavammaisenakin voi saada nollia

Sunnuntaina nousin ylös aamulla kuudelta tunnustelemaan miltä nilkka tuntui. Yllättäen se oli aika hyvä. Kävely ei juurikaan tuntunut kun vaan piti nilkan 90 asteen kulmassa. Kävely siis näytti ihan kamalalta klenkkaamiselta. Mietin siinä sitten, että säästänkö jalkaa ja jätän Mimmin kotiin. En malttanut. Olinhan sen takia jo herännytkin. Enkä olisi enää unta saanut. Joten teippasin jalan ja lähdin molempien koirien kanssa kohti Kokkolaa.

Koiria lämmitellessä tuli kyllä mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä. Sen verran hankalaa oli kävely ja nilkka tuntui kipeytyvän mitä enemmän kävelin. Päätin koittaa kuinka monta rataa jalka kestää. Järkevää? Mimmin ja Gimman ekoilla radoilla varoin vähän liikaakin jalkaa, vaikka oikeasti itse radalla se kipu ei juurikaan tuntunut. Adrenaliini tai joku ilmeisesti vaikutti. Varomisesta tai yksinkertaisesti huonosta ohjaamisesta johtuen molempien rata meni hyllyksi. Sain molemmat menemään putken väärään päähän, tosin eri putkilla. Ai niin, tuomarina tuolla kaikilla radoilla oli Ritva Herrala.

Kun jalka kerran kesti niin sisuunnuin yrittämään kunnolla. Mimmin kanssa saatiin aika nätti nolla aikaiseksi. Se jopa pysähtyi puomin kontaktille. Vapautin sen tosi nopeasti, mutta selkeästi stoppasi. Keinu oli hyvä. Meni vauhdilla päähän asti. Ihan ei ehkä tarpeeksi kauan malttanut odottaa keinun laskeutumista, mutta tuomarin mielestä tarpeeksi eli ei virhettä. Olipa mahtava fiilis maalissa kun onnistuttiin :-)

Gimman kanssa rata ihan samalla lailla ohjattuna. Gimma olikin varsin pätevä. 3-rima kolahti ja olin ihan varma, että se tipahti. Onneksi ei kuitenkaan. Niin vaan Gimmakin kirmaili nollan ja tuli sillä toiseksi. Niin siistiä. Veli Herbert vei voiton ja Loox oli kolmas. Olipa aika siistiä seistä yhdessä palkintopallilla :-)

Mimmin viimeinen rata oli jälleen ihan hyvä. Puomin jälkeinen tilanne vähän mietitytti ja se olikin ainoa kohta, jossa vähän töksähti meno. En päässyt kontaktilla tekemään päällejuoksua. Noita ei kyllä ole harjoiteltukaan, joten pitää pistää ihan muistiin. Keinu jälleen oikein hyvä, ihan samanlainen kuin edelliselläkin radalla.  Käännökset oli jälleen taattua Mimmiä ♥. En kyllä oikeasti tajua miten se voi kääntyä noin hyvin. Ja pakko vielä sanoa, että nyt alkoi oikeasti tuntua, että vanha Mimmi alkoi löytyä. Oli niin kiva mennä sen kanssa ♥ (tai sitten alan jo tottua vähän hitaampaan vauhtiin...)

Gimman kanssa menin radan melkein samalla lailla. Harmittavasti 4-tima tipahti. Ohjauskäsi pysyy, enkä ole koiran hyppylinjalla, mutta käännän pään jo keinua kohden. Liekö tuossa syy riman tippumiseen? Keinun jälkeen pari hyppyä ja ennen putkea tein valssin. Musta tuntui, että en saa Gimma vetämällä oikeaan päähän kuten tein Mimmin kanssa. Hyvin ehti valssailemaan. Gimman kanssa pelkäsin enemmän puomin jälkeistä kohtaa, mutta mun kulta pieni pysähtyikin oikein hienosti kontaktille ja lähti vasta luvan kanssa pois ♥. Hieno rata, mutta harmittava rima. Saa nähdä kuinka tiukille tällä kertaa menee tuplanollan saaminen kun viime vuonna sitä ei sinne karsintoihin saatu ollenkaan. Nyt sentään kun (jos) tupla tulee niin se kelpaa molempiin arvokisoihin :-)

Nilkka on tänään edelleen ihan kohtuullisen hyvä. Taittaminen sattuu, mutta muuten kipua ei ole. Mutta mulla on pohkeet tosi kipeät. Ikinä ennen ei ole kisapäivän jälkeen ne kipeytynyt. Johtunee mun koko päivän konkkaamisesta :-D

Täällä on Mimmin nolladata. Ja täällä Gimman nolla- ja vitosrata.

Ihana syyspäivä, hyvät treenit, nilkka rikki

Ihana syysilma! Kävin pitkällä metsälenkillä Mimmin ja Gimman kanssa. Otti itselläkin oikein voimille kun rämmin poluttomia reittejä osan matkasta. Ihanaa :-)

Ja kun ilma tosiaan oli oikein kiva niin päätin lähteä treenaamaan agilitya seuran kentälle. Olin varautunut, että kenttä on märkä ja pehmeä, mutta se olikin oikein hyvässä kunnossa. Rakensin Jennin Sleepless-päiville tekemän radan kun pääsin siellä vain tutustumaan, enkä koiran kanssa menemään. En saanut ihan samanlaista aikaiseksi, mutta lähestulkoon kuitenkin.

Ensin Mimmin kanssa pätkissä. Ja hyviä pätkiä olikin! Alun pakkovalssi oikein hyvä, ei katsonutkaan tyrkyllä olevaa putkea. Poispäinkäännös oli ihan älyttömän hyvä. Ja mä kun luulen koko ajan, että en sitä osaa tehdä. Ainakin tuohon suuntaan näytti toimivan. Keinu myös tosi hyvä. Meidän keinulle on nyt tapahtunut jotain kun kesti ihan älyttömän kauan, että se meni Mimmin painosta maahan asti. Onkohan vähän kyllästynyt vedellä kun maalipinta on aika huono. Sinänsä hyvä, että on vähän painavampi kun Mimmi ei tahdo siellä kovin kauaa malttaa odottaa kisoissa, jos kestää vähänkään kauemman. Nyt malttoi hyvin. Oikeastaan kaikki, mitä me tänään tehtiin, onnistui. Radalla ei ollut keppejä niin laitoin ne vielä loppuun niin, että sinne mentiin 90 asteen avokulmasta sisälle. Siinäkään ei mitään ongelmaa. Taitava Mimmi ♥

Gimman kanssa myös ensin pätkissä. Eipä senkään kanssa ollut mitään ihmeellistä missään kohdassa. En muista milloin mulla olisi näin putkeen mennyt kaikki Gimman(kin) kanssa. Toinen oli niin onnellinen kun pääsi pitkästä aikaa agilityesteille. Varmaan sellainen neljän viikon tauko ollut Gimman kanssa noiden MM-kisojen takia. Ei se mitään ollut tuossa ajassa unohtanut. Varsin taitava Gimma ♥

Mimmin kanssa uudelleen ja oli tarkoitus tehdä koko rata nollana läpi. Niin katkesi meidän matka esteelle nro 13. Astuin ilmeisesti johonkin kuoppaan ja kuului (tai ainakin tuntui) kunnon rusahdus nilkan etupuolella. Ja kyllä sattui, pahasti :'(. Palkkasin Mimmin siihen, mutta sekin oli vähän ihmeissään, että mikä nyt on hätänä. Hetken kävelin edes takas ja tunnustelin kuinka pahasti jalka meni. Ja menihän se. Joka askeleella tuntui. En vaan mitenkään voinut lopettaa treenejä kesken, joten jatkoin Mimmin rataa. Tosin mun nollana läpi fiilis kyllä kaikkosi tuossa vaiheessa. Yritin kuitenkin. Loppujen lopuksi mentiin kolmessa pätkässä kun en vaan ehtinyt ohjaamaan konkkaamalla kuten olisin halunnut. Mimmi otti mun liikkumisesta myös vähän häiriötä eikä edennyt ihan niin hyvin kuin yleensä. Sinnillä rata läpi ja oli kyllä oikein hyvä mieli Mimmin tekemisen suhteen.

Pakko mun oli ottaa vielä Gimman kanssa koko rata. Päätin kokeilla saanko radan läpi konkkaamalla. Ja sainhan minä! Gimma ei piitannut mun ihmeellisestä liikkumisesta yhtään vaan meni aivan älyttömän hienosti. En ehtinyt tekemään pakkovalssia pariin kohtaan, jonne ne ois pitänyt tehdä ja sovelsin. Ei vissiin ihan huonoa soveltamista kun Gimma meni oikein eikä yhtään empinyt. Sain sen kanssa radan läpi nollana! Vitsit mikä fiilis! On se vaan niin ihana ja kultainen lapsonen ♥

Onneksi päästin koirat hääräämään mukaan kun keräsin esteet. En nimittäin pystynyt niiden kanssa käymään jäähdyttelylenkillä ollenkaan. Yritin kyllä, mutta sattui jalkaan ihan liikaa, joten piti hyvinkin pian kääntyä takaisin. Toivottavasti ne sai tarpeeksi jäähdyttelyä siinä kun esteet keräsin.

Huomenna ois kisat Kokkolassa. Olen niin odottanut niitä! Jos nilkka yhtään kestää astumista aamulla niin menen kyllä. Harjoittelin jo nilkan teippaamistakin. Hyvin tuntuu tukevan. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että jätän Mimmin pois ja menen vain Gimman kanssa. Mulla on jotenkin sen kanssa ihan kamala hinku päästä kisaamaan. Toki Mimminkin kanssa ois kiva päästä, mutta jotenkin nyt olin enemmän odottanut Gimman kisoja. Nyt jalka tuntuu kuitenkin jo tosi paljon paremmalta ja kestää astumista hyvin, joten ehkä mä huomenna pääsen kisoihin. Nilkka ei siis mennyt perinteisesti tuosta sivulta, vaan etuvasemmalta (vasen jalka siis). Ihan oudosti. Onneksi on automaattivaihteinen auto. En nimittäin olisi kyllä paljon kytkintä pystynyt painelemaan treenien jälkeen.

Sleepless-päivä ja Gimma pääsi treenaamaan

Lauantaina oli Pian järjestämä Sleepless-päivä hänen kasvateilleen. Minäkin osallistuin sinne Pimun kanssa. Ensin oli nuoremmille Sliippareille tarjolla agilitya. Menin myös tuota katsomaan kun sai osallistua rataan tutustumiseen ja koulutukseen ilman koiraa. Hain Pimun vasta sitten paikalle kun agility oli jo loppumaisillaan. Pimu sai mennä putken kaksi kertaa. Oli onnellinen mummeli ♥

Aurinko paistoi koko päivän, joten sää oli mitä parhain päivän järjestämiselle. Ajankohta vähän etukäteen pelotti kun olisi vaikka lunta voinut jo sataa. Onneksi ei kuitenkaan näin käynyt. Oli tosi kiva tavata muita Sleepless-shelttejä ja heidän omistajiaan. Varsinkin Pimun veli Lupus oli oikein kiva nähdä. En ole tainnut sitä nähdäkään sitten pentulaatikon. Ihana papparainen se oli!

Sunnuntaina pääsi Gimma parin viikon harrastustauon jälkeen tokoilemaan. Voi että kun tyttö oli onnellinen ♥. Se oli ihan hulvattomalla päällä :-D. Leikki itsekseen pallolla, joka aiemmin ei ole oikein kelvannut. Nyt se oli paljon mukavampi kuin patukka.

Noutoa otettiin ensin Pekka Korrin vinkin mukaisesti jatkoheiton kanssa. Minä heitin kapulan ensin ja Susanna heitti vielä pidemmälle. Käsky kun kapula iskeytymässä maahan, mutta kuitenkin vielä liikkeessä. Gimma lähti tosi hyvää vauhtia hakemaan ja toi ihan yhtä hyvää vauhtia takaisin, vaikka seisoin normaalisti enkä kehunut. Vapautin kyllä lelulle jossain vaiheessa. Toinen toisto ja nyt vapautus aika paljon myöhemmin. Ei hidastanut siltikään. Jess! Niin hyvä vinkki tuo jatkoheitto ja patsastelu.

Luoksetulon pysäytystä otettiin kierrättämällä siivekkeen ympäri. Ensin kierrätys läpijuoksuna, sitten käsky ja pallo lensi saman tien. Toinen toisto käsky ja pallo lentää samaan aikaan ja mitä tekee Gimma, jää paikalleen. Mun piti vapauttaa se pallolle :-D. On se niin ihana ♥. Vielä toisto pelkällä käskyllä. Hyvin pysähtyy. Lopuksi läpijuoksuna. Jälkeen päin tajusin, että taisin pysäyttää aina aika lailla samaan paikkaan, melkein heti kun oli kiertänyt siivekkeen. Tuohon täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, että vaihtelen etäisyyksiä.

Hyppyä otettiin myös kun päästiin ihan oikeaa hyppyestettä treenaamaan. Koitin ensin ihan liikkeenä. Lähtee hyvin hypylle ja istuu hyvin, mutta vähän vinoon eikä sen takia hypännyt hyppyä takaisin. Tätä sitten treenattiin niin, että jätin Gimman hypyn taakse vinoon. Ensin vain vähän ja koko ajan vaikeuttaen. Ensimmäisellä kerralla vähän autoin kropalla. Muilla kerroilla ei enää tarvinnut apua. Oli vaan sen näköinen, että joo, joo, kyllä mä tiedän, että tuo pitää hypätä. Tuota pitää jatkossakin vielä muistaa treenata.

Lopuksi vielä vasemmalle käännöksiä. Yritin tehdä Korrien opin mukaan ympyrää vasemmalle imuuttamalla. Treenin tarkoitus on kuitenkin opettaa koiralle takapään käyttöä ja sitä sen ei tuossa tarvinnut tehdä. Susannan vinkistä pyörin sitten paikallani vasemmalle edelleen namipalkalla. Tai yritin. Mä kuulema liikuin koko ajan. Omasta mielestä olin ihan samassa pisteessä koko ajan :-D. Totesin, että ei ole mun juttu. Menee vaan pää sekaisin. Päätin jatkossa tehdä ihan vaan paikallaan käännöksiä ja lelupalkalla. Katsotaan kuinka käy.

Unohdetut kiitokset

MM-raportin kirjoitin töissä vähän kiireen keskellä niin jäi unohtumaan muutamat hyvinkin tärkeät kiitokset.

Ilman joukkueenjohtoa, Tiiaa ja Harria, ei varmasti mistään olisi tullut mitään. He hoitivat hommansa aivan loistavasti! Ei tarvinnut itse huolehtia milloin on oma vuoro kun siitä huolehdittiin mun puolesta. Iso kiitos teille molemmille kaikesta ♥

Ja Patricia! Ihanaa kun olit mukana ja hoidit Mimmin (kuten tietenkin muidenkin) liukastelun aiheuttamia vammoja. Uskalsin ehkä vähän rennommin mennä radalle kun tiesin, että Mimmi pääsee hoitoon, jos kovin pahasti kyntää maata. Kiitos ♥

MM-Liévin, Ranska

MM-kisat onnellisesti takana. Kone pysyi mennen tullen ilmassa, vaikka varsinkin tullessa rytyytti ihan kamalasti. Olin ihan varma, että se on menoa nyt. Onneksi ei kuitenkaan niin käynyt :-). Mimmi ♥ oli ihanan cool koko reissun, vaikka ei ole ikinä mennyt junalla eikä lentokoneella. Kisapaikallakin oli normaali itsensä eikä välittänyt metelistä juurikaan. Avajaisissa ehkä ihan vähän, mutta sekin voi olla mun vainoharhaisuutta :-D

Keskiviikkona lähdettiin junalla köröttelemään Tikkurilaan ja siitä taksilla (en jaksanut katsella sopivaa linja-autoa) lentokentälle. Olin vähän liian aikaisin paikalla. Rauhassa tehtiin lähtöselvitys, jonka jälkeen kävin syömässä jotain pientä. Meinasi tulla ihan pitkäksi aika kun en kovin aikaisessa vaiheessa halunnut mennä turvatarkastuksen läpi kun sieltä ei sitten enää päässyt pois. Lento meni ihan kohtuullisesti. Laskeutuessa pilvien läpi, kone tärisi ja hyppeli oikein kunnolla. Ja mua pelotti. Pelkäsin, että tartutan pelkoni Mimmiin, mutta eipä niin tainnut käydä. Ihan omana itsenään tuli lentolaukusta ulos :-)

Torstaina oli harjoitukset ja eläinlääkäritarkastus. Kentälle oli rakennettu yksi rata, jota ei oltu jaettu mitenkään. Joukkueen johto sen sitten paperilla jakoi kolmeen osaan, että jokaiselle säkäryhmälle on omat treeniesteet, joita sitten vaihdettiin aina muutaman minuutin päästä. Kisapaikalle oli hyvää ajatellen tuotu ihan uusi keinonurmimatto. Se vaan oli ihan kamalan liukas. Mimmi-rukka ei pysynyt pystyssä ollenkaan :-(. Sehän ei juurikaan liukastele, ei aikoinaan edes Serti-matolla, jota moni haukkui liukkaaksi. Vitsit, että tuossa vaiheessa meni jo fiilikset aika lailla.

Harjoituksissa. Kuva: Jukka Pätynen

Eläinlääkärintarkastus oli aika pikainen. Tarkistivat mikrosirun, rabies-rokotuksen ja tsekkasivat onko koiralla juoksu. Mitään muuta ei tehty! Ei katsottu koiran liikkeitä, ei tunnusteltu imusolmukkeita eikä varsinkaan ihmetelty Mimmin puuttuvaa häntää. Kukaan ei koko kisarupeaman aikana kysynyt Mimmin hännästä :-O. Ihan turhaan sen käännöksen häntätodistuksesta hommasin :-D. Tosin, jos sitä ei olisi ollut niin ehkä sitä sitten olisikin kyselty. Parempi aina varautua pahimpaan :-)

Perjantaina oli heti aamulla aikaisin avajaiset. Kamala ruuhka oli kun sinne ajettiin ja jouduttiinkin auton kyydistä poistumaan ennen aikojaan ja kävelemään paikan päälle, että ehdittiin mukaan. Silti jouduttiin odottelemaan käytävällä aika kauan ennen kuin päästiin areenalle. Mulla tuli tuossa odotellessa yhtäkkiä mieleen ajatus, että hitto vie, me ollaan MM-kisoissa! Silmät kostui ja meinasi tulla kunnon tunteenpurkaus, jonka kuitenkin sain kuriin. En mielestäni ole mikään pillipiipari, mutta näköjään jossain tilanteessa sitten olen :-D.

Kun en tiennyt miten Mimmi reagoi meteliin niin päätin ottaa sen mukaan avajaisiin ja katsoa kuinka käy. Aika kivasti se siinä oli. Vähän liikaa räksytti jossain vaiheessa niin nappasin sen syliin. Pikkasen läähätteli (saattoi olla myös kuuma) sylissä, mutta ei mitään sen kummempaa. Ja kun tilaisuus loppui niin ei ollut enää mitään hätää.

Avajaiset. Kuva: Henkka Luomala

Avajaiset: Kuva: Jukka Pätynen

Mineillä oli perjantaina kaksi rataa, joista ensin oli yksilöhyppäri ja myöhemmin joukkueagilityrata. Molemmilla radoilla tuomarina oli David Powell.

Yksilörata oli ahdas paikka paikoin, mutta mielestäni kiva.

En antanut omia fiiliksiä häiritä muiden kauhistelu radasta. Keskityin miettimään, miten saisin sen parhaiten ohjatuksi. Mielestäni sainkin ihan hyvät suunnitelmat aikaiseksi. Alussa tuli vähän kiire pussi-pituus-takaakiertohypyllä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Kepit oli ainoa, joka vähän mietitytti. Ne loppui suunnilleen metri ennen edessä, poikittain olevaa kiiltävää putken kehikkoa. En tuosta kovin huolestunut kun Mimmi pujottelee kuitenkin aika varmasti loppuun asti. Maneesikaudella ollaan aina välillä harjoiteltu seinää päin pujottelua eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin oli ja lopetti kesken. Päätin korjata vain pujottelun lopun ja siinä meni ikuisuus kun en osannut. Korjasin ensin väärin ja sitten vielä uudelleen viimeisen välin. Melkein alkoi hävettää :-D. Tuota ennen oli muurin palanenkin tipahtanut. Tuomari ei vaan tainnut sitä nähdä kun meillä oli tuloksissa vain 5 ja hieman yliaikaa.

Mimmi meni useamman kerran radalla nurin ja se kyllä harmitti kovasti. Oli tosi kurja fiilis koiran puolesta. Uskon, että tuo liukastelu oli syynä siihen, että huono tulos ei kovin kovasti edes harmittanut. Ja ehkä myös se pelko liukastelusta vaikutti rataan keskittymiseen, vaikka yritinkin olla ajattelematta sen kummemmin asiaa muistaen lauseen: "Älä anna sellaisen asian häiritä, jolle et voi mitään". Yritin ajatella niin, että seuraan tarkasti, mitä missäkin tapahtuu ettei liukastelun takia tulee typeriä esteen ohituksia.

Liukastelua. Kuva: Jukka Pätynen

Päivän päätti minien joukkueagilityrata.

Se ei ollut mitenkään kamalan vaikea, mutta oli siellä ne hankalammatkin kohdat olemassa. Oikeastaan rata oli hyvinkin sopiva joukkueradaksi. Liina teki ennen meitä hyllyn, joten siinä mielessä ei ollut enää suorituspaineita. Rata meni  muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta pöydältä sain ohjatuksi Mimmin puomin ohi. Pelkäsin liikaa ihan vieressä ollutta muuria. Mutta täytyy myös miettiä, mitä pienen päässä liikkuu kun mitään muuta estettä ei näy kuin puomi ja juoksee sen vierestä ohi :-P. Aa:n jälkeen Mimmi veti totaalisesti lipat, samaten liukui 8-hypyn takana sekä vielä kepeiltä lähtiessä. Raukka :-(

Hyvällä fiiliksellä radalle. Kuva: Jukka Pätynen

Kylkimyyryä. Kuva: Jukka Pätynen

Lauantaina oli joukkuekisojen finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Rata oli mun mielestä oikein mukava.

Alku ihan jees. 2-3-hyppyjen välissä vähän tuli jaloille ja 5-putkelle meni vähän kyljittäin. Pituuden palaseen osui jalat ihan reippaasti ja luulinkin, että siitä tuli virhe. Ei tullut. Yksi rima tipahti kaarteessa ja pussista tuli ihan kuonolla kyntäen ulos. Lopussa meinasin sitten minä vetää lipat :-D. Sain kuitenkin Mimmin oikein viimeiselle hypylle ja kuin ihmeen kaupalla pysyin itse pystyssä. Tämä taisi sitten olla tulosten perusteella meidän paras rata, vain vitonen.

Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaina oli yksilöiden finaalit. Mineillä tässä oli tuomarina Rolf Graber. Minien radassa mentiin hypyt 6 ja 11 toisin päin kuin piirroksessa.

Tämä rata oli ainoa, jossa mulla oli oikein hyvä fiilis mennä. Mimmi ei juurikaan enää liukastellut. Oli tainnut matto sen verran jo kulua tuossa vaiheessa. Ja sen seurauksena, että ei liukasteltu, mulle tuli kiireen tuntu. Puomin jälkeen tuntui, että en ehdi tehdä mitään. Ei se kyllä videolta siltä näytä, mutta jotenkin olin myöhässä koko ajan. Pituudelle jouduin kuitenkin kunnolla ohjaamaan kun en ollut siellä, missä piti. Keinun jälkeen Mimmi lähtee hakemaan putkea, mutta saan sen sieltä oikein hypylle. Putken jälkeen se sitten tapahtui. Sain Mimmin muurin taakse. Mimmi lähtee niin pirun helposti takaakiertoihin. Lopussa vielä lopetti pujottelun kesken. Siinä en kyllä keksi mitä tapahtui. En jaksanut korjata kun ei muutenkaan ollut tulosta tulossa.

Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaipäivän kruunasi maksien finaalin jännitysnäytelmä, jossa Tuulia nousi Punssin kanssa 21. sijalta 2. sijalle. Ihan mielettömän mahtava suoritus!! Rata oli ihan täydellinen! Sairaan siistiä oli olla paikan päällä jännittämässä ja eläytymässä suoritukseen. Snif!!!! Kiitos Tuulia ja Punssi ♥

Siinä ne kisat sitten oli. Mimmin sijoitus taisi olla 52. jos oikein muistan. Oli kamalan hienoa olla mukana suurkisoissa! Itse yllätyin, että siellä ei sitten jännittänytkään niin kovasti kuin olin odottanut. Ihan normaali, isompiin kisoihin kuuluva, pikku jännitys. Aika ajoin ahdisti, lähinnä juuri ennen kuin tultiin kentälle, mutta muuten tosi hyvä olo koko ajan ja kova hinku päästä radalle. Jäi niin kovasti hampaankoloon, että tahdon ehdottomasti uudelleen mukaan!! Eikun treeniä lisää niin ehkä se onnistuu vielä uudelleen :-)

Kiitos kaikille joukkuetovereille ikimuistoisesta matkasta. Kiitos Mimmiliigalaisille, jotka olitte meitä ja muita kannustamassa ♥. Kiitos myös muille Suomen faneille, jotka olitte paikan päällä joukkueelle hurraamassa. Kivaa oli!

Se on menoo nyt!

Laukut pakattu. Mimmi kertaalleen tungettu lentolaukkuun. Ei tykännyt liian matalasta laukusta, mutta söi nameja siellä ihan kivasti. Eiköhän se tuon matkan siellä kestä. Mennään ensin junalla Tikkurilaan, sieltä linja-autolla Helsinki-Vantaa lentokentälle ja sieltä sitten lentäen. Kääk! Toivottavasti on hyvä sää niin en ehkä pelkää ihan niin kamalasti :-P. Kovasti tulee mulle (ja Mimmille) uusia kokemuksia kun olen vain autolla matkustanut koiran kanssa. Eiku oon mä joskus metrolla mennyt ainakin Gimman kanssa kun Anja pakotti ;-)

Nyt jännittää ja samalla en vaan malta odottaa päästä radalle. Olen ajatellut asian niin, että jo se, että me tuonne päästään mukaan on aivan sairaan mahtava saavutus. Siellä toki tehdään mitä sillä hetkellä osataan ja pystytään, mutta mitään tulos- tai sijoitustavoitteita en ole laittanut. Yritän keskittyä ratoihin hyvin ja joka esteen suorittamiseen, myös niiden helppojen. Jos hyvin käy niin onnistutaan ja sitten nähdään mihin se riittää. Niin kivaa! Ja samalla ihan kauheeta. Saa nähdä saanko ens yönä nukutuksi enää ollenkaan... Pari yötä mennyt jo junalla ja lentokoneella matkustaessa :-P

Tending-Korrien tokoviikonloppu

Viime vuonna olin vain kuunteluoppilaana Korrien tokoviikonlopussa ja päätin, että jos he tänne uudelleen tulee niin yritän saada Gimman koirakkopaikalle. Ja sainhan minä! Lauantaina kouluttajana oli Pekka Korri ja sunnuntaina Riitta Jantunen-Korri. Oli jälleen hyvin antoisa viikonloppu. Ja toki siitä sai vielä enemmän irti kun oli oma koira mukana. Voin vilpittömästi suositella heidän koulutukseen menemistä, jos vaan suinkin on mahdollista. Tässä jotain muistiinpanoja, joita ehdin kirjoitella neuvoista, joita minä sain Gimman suhteen. (Varmistin, että itseä koskevat neuvot saa kirjoittaa tänne.)

Lauantai – Pekka Korri

Gimman noudon opettamiseen saatiin vinkkejä. Sehän menee aika kivasti kapulalle ja lähtee tuomaan, mutta sitten loppuu usko kisatilanteessa. Ja tämähän tietenkin johtuu siitä, että minä treeneissä hihkun ja hillun kun Gimma tuo kapulaa ja kisoissa olen hiljaa. Pitää kääntää treeneissä tämä niin, että on hyvä juttu, jos minä en hihku. Pikku hiljaa tätä, ensin hetki hiljaa kun koira kääntyy ja sitten vapautus lelulle. Tätä sitten pidennetään kunnes tuo perille asti. Vaihdellen tuota matkaa aina välillä.

Noutoon saatiin myös vinkiksi pidentää noutomatkaa. Itse aina heitetään ensimmäinen heitto ja appari jatkoheittää kapulan vielä kauemmas. Jestas, mikä vauhti Gimmalle tuli tuolla tavalla. Tuli aivan eri sykkeellä kapula suussa takas. Eikä meinannut tiputtaa kapulaa ollenkaan :-O. Vau! Oikeesti toi ei ole vau, mutta Gimman tapauksessa on kun ei ole sitä malttanut mulle tuoda. Tässähän pitäisi olla niin, että kapula on vain keino päästä aivan sairaan makeelle palkalle! Jos ei ole apparia käytettävissä niin silloin laitetaan koira istumaan ja mennään itse heittämään jonkin matkan päästä kapula kauas. Lähetys kapulalle joko heittopaikalta tai palaamalla koira sivulle ja siitä lähetys. Kokeiltiin tuota heittopaikalta lähettämistä, mutta tarvitsi aika paljon apuja, että lähti. Hyviä vinkkejä nämä!

Käännökset, varsinkin vasemmalle, on olleet Gimman kanssa huonoja, joten pyysin siihen apua. Käännöksen voi merkata katseella. Ainakaan vielä tuomarit eivät rokota, jos katseen kääntää etukäteen käännössuuntaan. Ensin siis katse vasemmalle ja muutaman askeleen päästä itse käännytään. Näytti jo muutaman toiston jälkeen oikein hyvältä. Lisäksi peräpään käyttöön saatiin vinkkejä, joka auttaa tuossa vasemmalle käännöksessä. Imuuttamalla ympyrää vasemmalle. Ensin laajaa ympyrää ja siitä vähitellen tiukennetaan, jolloin joutuu koko ajan enemmän tekemään töitä peräpäällä. Sivuaskeleita oikealle kellotaulun mukaan. Eli aloitetaan esim. klo 12:sta ja siitä siirrytään klo 21:een ja sitten 18 ja 15. Tää meni Gimmalla kyllä aika kivasti jo nyt.

Tunnaria ei ole otettu kertaakaan, joten päätin guruilta kysyä miten sen opettaminen kannattaa aloittaa. Appari vie kapulan piiloon esim. heinikkoon. Piilon pitää olla aika koskematon. Ei siis revitä heinää kapulan päälle koska revitty heinä haisee voimakkaammalle kuin ohjaajan haju kapulassa ja koira ehdollistuu heinän hajulle. Ei myöskään kaiveta maahan, hiekan alle. Sama syy kuin heinäjutussakin. Kun appari vie kapulan piiloon, pitäisi koira saada katsomaan apparia (liikkeenohjaajaa) kuten myös ohjatussa noudossa. Eka kerta Gimmalla meni aika pieleen. Eihän se tietenkään tajunnut, että yhtäkkiä pitäisi käyttää nenää. Pitiköhän sitä kapulaa pari kertaa näyttää ja laittaa uudelleen piiloon ennen kuin se löytyi. Selkeästi näki kun sai hajun ja sen jälkeen alkoi parempi työskentely. Toinen kerta oli jo parempi ja kolmas tosi nopea. Kolmannella kerralla se kyllä näki vähän liian hyvin, mihin kapula laitettiin kun tuntui, että meni vaan sinne ja nappasi kapulan :-D. Tätä pitäisi noin viikon verran harjoitella päivittäin ja sitten mukaan hajuttomat kapulat. Ensin hajuttomat kauas, että eivät oikeasti häiritse ja siitä lähennetään pikku hiljaa kunnes ovat yhdessä läjässä. Kapulat saa noin viikossa hajuttomaksi kun ne pitää ulkona muovipussissa. Sellaiset kapulat, joihin on koiran kuolaa tullut ei voi enää käyttää, itse ainakaan.

Sunnuntai – Riitta Jantunen-Korri

Aamun ryhmää kun olin kuuntelemassa niin kuulin kaukoissa sanan sekatekniikka. Olin etukäteen ajatellut, että en ota kaukoja ollenkaan kun mulle vaan neuvotaan, että opeta seisominen uudelleen. Mutta nyt halusin tietää mikä on tuo sekatekniikka. Riitta kertoi, että on etujalat paikallaan tekniikka, takajalat paikallaan tekniikka ja sitten tää sekatekniikka, ns. napa paikallaan tekniikka. Riippuu tuomarista kuinka tuommoisen tulkitsee, mutta niiden pitäisi tuokin oikein osata katsoa. Otin vähän asennonvaihtoja ja Riitan mukaan näytti hyvältä. Istu-seiso, vähän meinaa tulla eteenpäin, joten tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota: eli oma liike vähän eteen ja palkka taakse –> koiran ajatukset taakse. Samaten seisomasta maahan vaihdossa pitää olla tarkkana, että ei tule eteenpäin. Tässä voi käyttää namia apuna viemällä nami vähän etujalkojen väliin. Oli ihana kuulla, että ei tarvitse opettaa uudelleen. Riitta oli mun kanssa samaa mieltä, että jos koira on osannut homman jo ihan pennusta asti niin sitä on tosi vaikea opettaa uudelleen.

Luoksetulon pysäytykseen myös halusin apua kun olen vähän huonosti uskaltanut sitä ottaa. Pelkään ennakointia ja pelkään palkata lelulle. Kaukoissa kokeilin joskus lelua ja se jumitti siinä tosi pahasti. Nyt kuitenkin otettiin kierrätys + käsky ja samaan aikaan palkka pallolla. Ei kuulemma haittaa, jos tässä jumittaa kun ei ole kuitenkaan oikea liike. Voi ottaa myös niin, että apuohjaaja pitää koirasta kiinni ja ohjaaja lähtee poispäin ja kutsuu arkisesti ja kun koira lähtee tulemaan niin kääntyy, antaa käskyn ja heittää pallon. Liikkeenä kokeiltiin myös, että itse kutsuin, sanoin käskyn ja heitin pallon. Sinänsä oikea-aikainen heitto, mutta ehkä vähän liian lyhyt. Tässäkin kannattaisi käyttää apuohjaajaa. Appari voi ensin olla niin, että koira näkee sen ja tajuaa, että joku muukin voi heittää lelun. Jatkossa sitten appari takana sivussa ja heittää taakse pomppupallon. Jos jumittaa kovasti pallolla niin voidaan ottaa takapalkka tai etutargetti käyttöön. Takapalkalla ensin hidastaa, mutta sen pitäisi jäädä toistojen jälkeen pois. Targetti pitää erikseen opettaa ja se sitten laitetaan siihen kohtaan, johon halutaan koiran pysähtyvän ja siitä sitten häivytetään pois. Näin saadaan melkein itsestään seisominen aikaiseksi. Päätin nyt sitten kokeilla tuota palloa ja katsotaan miten käy.

Merkkiä otettiin ihan ensimmäisen kerran. Oon mä sitä silleen ottanut, että ennen ohjatun harjoitusta olen laittanut Gimman seisomaan merkille ja siitä sitten lähettänyt namikupille. Kertaakaan en ole kuitenkaan merkille lähettänyt. Tehtiin nyt niin, että jätin Gimman istumaan, kävin taputtamassa merkin taakse, kiersin merkin ja menin koiran vierelle. Käsky ”merkki” (jota ei ole ennen kuullut) ja lähti saman tien merkille ja meni sinne taakse seisomaan. Whaat! :-O. Toki meni sen merkin yli eikä kiertänyt, mutta siitä ei kuulemma kannata olla huolissaan. Erikseen sitten otetaan niitä merkin taakse menemisiä namin avulla lähietäisyydeltä. Kaksi näyttömerkkiä ja kerran ilman näyttöä. Sairaan hyvin meni. Olen hämilläni tuon koiran oppimiskyvystä!

Aikaa oli vielä jäljellä ja piti oikein keksimällä keksiä vielä juttuja. Tuli sitten mieleen liikkeestä istuminen, että miten se kannattais opettaa. Ja varmaan aika lailla samalla tavalla oisinkin opettanut, mutta tulipa nyt tehtyä sama juttu asiantuntijan edessä. Otettiin ensin peruuttamalla, käsky + käsiapu + palkka. Tajusi aika pian. Otettiin myös seuraamisen yhteydessä, jossa pieni hidastaminen ja käsiapu taakse + palkka. Hyvin meni :-)

Ja kun edelleen aikaa oli niin otettiin ohjattua noutoa namikupeilla. Tätä tehty vissiin joskus talvikaudella viimeksi. Keskimmäinen kuppi normaalisti ja reunakupit oikealla sivuetäisyydellä, mutta lähempänä merkkiä. Vasemmalle Gimma lähti hyvin, oikealle ei meinannut lähteä ollenkaan. Teen varmasti siinä jotain eri lailla. En vaan tiedä mitä, eikä Riittakaan huomannut siinä eroa. Jos koira ei heti tajua niin voi tehdä niin, että jättää koiran merkille ja käy näyttämässä kuppia (voi nostaa oikein sitä) ja palaa takaisin koiran eteen ja uudelleen lähetys. Tämä toimi! Kun alkaa mennä nämä hyvin niin pikku hiljaa siirretään kupit oikeille paikoille. Ja kun nouto on kunnolla hanskassa niin sitten noutokapulat namikuppien tilalle. Katseen kääntäminen oikeaan suuntaan ennen käskyä on sallittu. Käskyn vaan pitää tulla heti pään käännön jälkeen.

Oli kyllä niin hyvä kurssi!! Ja varsinkin juuri se, että pitää tehdä itsestä mielenkiintoinen kun vaan olla möllöttää. Voi elämä kun tuo on varmasti vaikeeta, mutta pitää yrittää nyt pitää tämä asia mielessä. Antaa ihan uuttaa ilmettä kyllä treeniin :-)

Hiomista Mimmin kanssa

Maanantaina kävin Mimmin kanssa treenaamassa. Gimma saa nyt olla pois agilitykuvioista siihen saakka kun palaan takaisin Ranskasta. Tein sellaisen radan, jossa oikeastaan vain vahvistin asioita, jotka Mimmi jo osaa.

Lähtötilanteessa niisto-sokkari 2-hypyllä on tosi hyvä. Samaten tässä toimi sylivekki-jaakotus. Pyörityksellä otin myös, mutta se ei tuntunut hyvältä.

Puomi oli oikein mainio joka kerta. Silloinkin kun otin jonkin verran sivuttaisetäisyyttä.

Mutkaputkelta kääntyminen tuottaa tuskaa kun rata jatkuu 90 astetta sivuun. Meinaa tulla ohjauksen läpi. Onnistuu kun jarrutan vähän koiraa kohti sen tullessa putkesta ja siitä lähden ohjaamaan.

Keppejä otin pitkästä aikaa niin, että avokulman takana ihan lähellä oli putken suu tyrkyllä. Ei meinannutkaan mennä putkeen :-). Kulma kepeille oli vähän vajaa 90 astetta. Vetämällä meni aina 2-väliin. Jouduin auttamaan tosi paljon, että lähti oikein pujottelemaan. Ehkä se putki siellä takana vähän hämäsi. Toiselta puolelta ohjattuna (miten se sanotaan kun ei vedetä pujotteluun?) joka kerta oikein. Törkkäämällä oli ehkä kaikista paras. Pelkäsin, että törkkäämällä saan sen putkeen, mutta enpäs saanutkaan :-). Keppien jälkeen sokkari ja hyvin pujotteli loppuun. Otin muutaman toiston näitä ja aina oikein. Ehkä uskaltaa tähän luottaa. Törkkäystä myös avokulman ulkopuolelta ja sulkukulman molemmin puolin. Oli aika huonoja. Osaan vain avokulmatörkkäyksen sisäpuolelta.

Takaakierto-päällejuoksut hyvät, mutta jos on oikein pitkät välit niin jään jälkeen. Olen siis ihan liian hidas.

Vippaus toimii ihan hirmu hyvin Mimmillä.

Keinu tosi hyvä joka toistolla. Niin kiltisti jää odottamaan lupaa lähteä pois.

Perjantaina olisi tarkoitus käydä ottamassa vielä jotain pientä ja ehkä vielä maanantainakin.

Gimmalle luonnetestissä 207 pistettä

Huh! Kyllä mä tiesin, että Gimma on ihan täyspäinen koira, mutta en silti odottanut, että se ihan noin hyvin toimii :-). Etukäteen ajattelin, että saattaisi jopa kuormittua peräkkäisistä pelotteista, mutta eipä niin käynytkään. Siksi ajattelin sen kuormittuvan kun reagoi niin voimakkaasti kaikkeen.

Testi oli siis eilen Alavudella ja tuomareina oli Kai Tarkka ja Jorma Kerkkä. Kerkkä oli meillä se ns. päätuomari. Sää suosi ja ihan aurinkokin näyttäytyi meidän testin aikana :-)

Tuomarin kanssa tutustuminen oli yllättävän hillitty Gimmaksi. Yleensä menee häntä heiluen ihan mutkalla moikkaamaan ihmisiä. Nyt otti tilanteen vähän rauhallisemmin. Ehkä se oli jopa hyvä asia. Puukapulalla ei alkanut leikkiä tuomarisedän kanssa ollenkaan. Eikä sitten pehmoisemmankaan lelun kanssa. Mun piti sitä vähän leikittää, jonka jälkeen leikit tuomarinkin kanssa sujui.

Kelkka oli Gimmalle ehkä se pahin. Haukkui karvat pystyssä ja oli suurimman osan ajasta mun takana. Kurja tunne itsellä kun remmi kiristyi taakse päin. Ei siis pahemmin puolustushalua tytöllä ole. Aika kauan kesti, että meni nuuskimaan sitä. Kauheesti hökötys Gimmaa kiinnosti, mutta ei vaan uskaltanut mennä nuuskimaan ilman apua. Kun kiersin toiselle puolelle seisomaan niin nenu kävi jo tosi lähellä ukkelia. Ja kun mitään ei tapahtunut niin Gimma meni istumaan. Kun kyykyin kelkan viereen niin tuomari kehotti mua puhumaan sille "ukolle". Minä ja mun mielikuvitus ei keksitty yhtään mitään sanottavaa :-D. Ja Gimma pisti maate :-D. Kun nostin hihan mun jalan päälle niin kyllähän se sitä ihan reippaasti sitten tutki. Kun lähdettiin kelkalta kävelemään pois niin Gimma lähti ihan normaalisti, häntä vähän pystyssä, mun mukaan. Ja kun käveltiin kelkan ohi niin ensin näytti, että se otti vähän etäisyyttä, mutta menikin sitten aika läheltä ja katseli, että tuossa tuo hökötys on aina vaan. Häntä ei tässäkään kohden laskenut.

Seuraavaksi katsottiin, että puolustaako Gimma mua. No eihän se puolusta. Setä tuli uhkaavasti, risua heilutellen kohti, ja Gimma vaan heilutti sille häntää. Mua tuossa kohden melkein säälitti se. Ei Gimman pieneen päähän mahdu, että joku voisi jotain pahaa tehdä ♥. Loppuun asti häntä heilui, vaikka välillä vähän pelottikin. Kun setä kävi heittämässä risun pois ja tuli takaisin niin tässä vaiheessa oli ainoa kohta, missä Gimma vähän vinkui. Kai se odotti, milloin setä tulee rapsuttelemaan tai jotain :-P

Seuraavaksi tuli haalari-tynnyriyhdistelmä. Haalari nousi ylös ihan nenän edestä ja niin kuin etukäteen arvelinkin, Gimma väisti tilanteen täysillä taakse. Taisi siinä anaalitkin tyhjetä samalla kun alkoi takapuolta putsailla. Näin on käynyt ihan arjessakin joskus ja osasin tuotakin odottaa. Jännä kyllä tässäkin, vaikka reagoi voimakkaasti niin heti ihan normaalisti käpyttelee pois. Ei jää häntä alas :-). Vähän väisti haalarikohtaa kun mentiin siitä uudelleen ohi.

Tynnyriin reagointi ei ollut yhtä voimakas. Tosin se tapahtui takana kun tuo haalari lävähti naaman edestä ylös. Tynnyrin kohdalla se tuntui ajattelevan, että aijjaa sieltä tuli tollanen tällä kertaa. Ja sitten se näkikin kehän reunalla tuttuja ja piti vähän häntää heilutella ♥. Tynnyriä meni huomattavasti nopeammin katsomaan kuin kelkkaa. Tuossa mä kyllä sain sitä pyytää katsomaan. Uskon, että kelkkakin ois mennyt paremmin, jos siinä olisi saanut puhua jotain koiralle. Tuosta lähdettiin uudelleen kohti haalaripaikkaa ja jälleen häntä pystyssä eikä se nyt enää muistanut koko haalarijuttua. Vähän ihmetteli miksi kehun sen haalarin haistelua :-D

Pimeä huone oli aika huono suoritus. Gimma jäi istumaan huoneen toiseen päähän kuin tatti. Ei elettäkään, että olisi lähtenyt mua etsimään. Tuomarin kehotuksesta niiskautin. Vähän korvat heilahti. Uudelleen niiskautus ja Gimman korvat heilahti. Yskäisystä taisi jopa vähän nykäistä. Vasta kun kuiskasin sen nimen niin lähti liikkeelle. Aika paniikinomaisesti (kuten tuomarikin asian ilmaisi) lähti mua etsimään ja löysikin. Olisin olettanut sen tekevän tuolla paremmin töitä.

Sitten laitettiin Gimma seinään kiinni ja itse menin piiloon. Tuo kohta näkyy videolla tosi huonosti kun ei ollut parempaa paikkaa mistä kuvata. Hyvin näkyy kuitenkin, että jälleen häntä heiluu, vaikka setä uhkaa. Ihan lähellä oleva uhka sai Gimman vasta reagoimaan. Itse olin tosi yllättynyt kun kuulin sen haukkuvan! Tuomari sanoikin lopussa, että Gimma yrittää hoitaa kaikki tilanteet olemalla kiva, mutta kun tarpeeksi ahdistaa nurkkaan niin sitten se on kyllä ihan tosissaan hoitamassa tilanteen.

Lopuksi ampuminen. Eipä juurikaan reagoinut. Vähän korvien asento muuttui kun kuuli laukauksen.

Oon kyllä niin ylpeä mun pienestä! Oli tosi reipas koko ajan. Ei läähättänyt eikä muutenkaan hötkyillyt. Häntä heilui ja pysyi normaalina koko ajan. Tämä vahvisti mun tunnetta siitä, että Gimma vaan on niin täydellinen!! Eipä paljon upeampaa koiraa olisi voinut toivoa. Kiitos Jenni ♥

Video koko testistä loppuyhteenvetoineen löytyy täältä.

Osa-alueiden pisteet:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, Pieni
Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
Hermorakenne +2, Tasapainoinen
Temperamentti +3, Vilkas
Kovuus +1, Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma +++

Toko avo 152 p ja joukkuekultaa piirinmestiksissä :-)

Tihkusateinen päivä vietetty tokon merkeissä Nykarlebyssä. Sää olisi voinut olla huonompikin, joten en valita :-). Oli siis piirinmestaruustokoista kyse ja tuomarina oli Juha Kurtti.

Alokas-luokka aloitti ja antoikin heti aika hurjaa katseltavaa katsomoon. Paikallamakuusta yksi rotikka lähti haastamaan vieressä maannutta berniä vihamielisesti. Tämän seurauksena suunnilleen kaikki koirat lähtivät paikallamakuusta (paitsi Paavo ♥). Jossain vaiheessa tää karannut rotikka meni Ronja-dobberin päälle niin, että niskaan tuli reikä :-(. Niin harmillista, että se osui juuri Ronjaan kun sen edellisissä tokoissa oli ihan vastaavanlainen tapahtuma. Paikallamakuu siirrettiin viimeiseksi liikkeeksi ja rotikka ja berni (joka oli aggressiivinen sen jälkeen kun rotikka saatiin kiinni) poistettiin kisasta. Oikea ratkaisu tuomarilta! Tämä vähän taustatietona sille, että jotain hajuja kenttään tuon kahnauksen seurauksena jäi. Oliko veren haju vai oisko joku jopa anaalit sinne tyhjännyt, mutta melkein jokainen koira jäi yhteen paikkaan haisteleemaan maata. Niin myös Gimma :-P.

Gimman paikallamakuuta mä jännitin tosi kovasti. Olin ihan varma, että se ei onnistu. Onneksi olin väärässä :-). Meni hienosti ekasta käskystä maahan (eikä ennakoinut käskyä!), makasi paikallaan ja nousi ekasta käskystä sivulle istumaan. 10 pistettä. Jess!!

Seruaaminen oli ihan jees. Välillä tuntui tosi hyvältä ja välillä taas oli väljyyttä. Vasemmalle käännöksissä en osaa rytmittää omaa liikkumista oikein. Tuomarikin tästä mainitsi, että askeleet ei sopinut käännöksiin. Muuten kyllä tosi hyvä mieli tästäkin liikkeestä. 9 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno oli aika nappisuoritus ja tästä saatiinkin 10 pistettä. Huomasin vaan videolta, että mä menen liian eteen seisomaan sivulle palatessani. Kun Gimman nousee sivulle istumaan niin se joutuu heittämään peppua eteen päin. Eipä tuosta nyt rokotettu, mutta ilmeisesti tuossa olisi kuitenkin tarkoitus, että peppu pysyy paikallaan ja siitä nousee istumaan ja on tällä systeemillä oikeassa paikassa. Tähän pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Luoksetulossa meni maahan seisomisen sijaan. Luulin sen johtuvan mun kovasta käskystä, mutta ei se nyt niin kova ollut, että sen takia ois maahan pitänyt mennä. Ei vaan osaa tuota vielä. 6 pistettä.

Tässä alkoi sitten maan haistelu. En meinannut saada minkäänlaista kontaktia Gimmaan. Se vaan ois halunnut nuuskutella maata. Ihan kamala tunne tuli itselle kun hajut vie. Eipä ole ennen noin meille tapahtunut. Täytyi siis olla tosi mielenkiintoiset tuoksut maassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan hommia jotenkuten.

Liikkeestä seisominen meni ihan plörinäksi. Ei lähtenyt hajujen takia heti seuraamaan, vaan vasta toisella käskyllä. Ei sitä siltikään seuraamiseksi voi sanoa, meni jossain kahden metrin päässä mun sivulla. Pysähtyi kyllä hienosti käskystä ja pysyi paikallaan mun mennessä taakse. Mitään muuta hyvää tässä ei sitten ollutkaan. 6 pistettä.

Noudossa lähti hyvin hakemaan kapulaa ja toi takaisinkin kivasti alkumatkan. Sitten vauhti ja usko hiipui ja pysähtyi jonkin matkan päähän mun eteen ja tiputti kapulan. Tuomarin kehotuksesta nostin kapulan. Ties monennellako käskyllä sain Gimman sivulle. 5 pistettä.

Kaukokäskyt muuten hyvät, mutta istu-käskyn jouduin antamaan kahteen kertaan molemmilla kerroilla. 8 pistettä.

Hypyssä lähti hyvin hyppäämään, mutta vasta toisella käskyllä istui. Jäi hyvin istumaan keskelle hyppyä, mutta silti kun annoin käskyn palata sieltä niin meinasi kiertään hypyn. Teki sellaisen vilkaisun hypyn ohi, mutta päätti sittenkin hypätä sen. Tuli sivun tuntumaan, mutta ei istunut, joten jouduin tässäkin antamaan lisäkäskyn. 6 pistettä.

Kokonaisvaikutus oli 8. Se oli varmasti ihan ok pistemäärä kun musta itsestäkin tuntui, että Gimma ei oikein ollut mun kanssa tekemässä hommia. Tuosta tuli itselle tosi huono fiilis. Pisteillä ei väliä. Tiesin, että me ei vielä osata tarpeeksi hyvin. Mutta tuo, että se ei ole täysillä tekemässä mun kanssa laski fiiliksiä. Mutta näin tällä kertaa. Ja ihan tyytyväinen olen meidän tekemiseen kuitenkin. En oikeesti edes uksonut mihinkään mahtipisteisiin, mutta salaa toivoin, että 1-tulos olisi saatu. Eikä se kyllä kaukana ollutkaan :-). Gimma teki juuri sen, minkä tällä hetkellä osaa ♥

Muuten meidän tiimillä meni tosi hienosti! Paavo sai alo-luokasta 191 pistettä. Sisulle avoimen luokan voitto hienolla 1-tuloksella. Karkki teki myös 1-tuloksen. Olen niin onnellinen Hennan puolesta kun nyt vihdoin onnistui Karkin kanssa ♥. Timpe osallistui ensimmäiseen voi-kisaansa ja heti 1-tulos ja olikohan tämäkin voitto. Taisi olla. OCA:n joukkue Ronja, Gimma, Sisu, Timpe ja Cola voittivat joukkuepiirinmestaruuden! Hyvä me :-))

Huomenna sitten Gimman kanssa luonnetestiin :-)

Oli ihan pakko!

Niin siinä sitten kävi, että ihan vähän otin vielä tänäänkin tokoa. Maltoin sentään ottaa vain pari juttua. Just niitä, jotka ei eilen onnistunut.

Noutokapulan sivulle tuomista otin muutaman toiston. Pari oikein mainiota ja jokunen vähän huonompi. Välillä tiputtaa kapulan. Uskon, että tuo liike menee niin, että Gimma hakee kapulan ihan kivasti ja tulee sivun tuntumaan ja tiputtaa kapulan. Luultavasti tippuu kuitenkin sen verran lähelle, että saan sen noukituksi liikuttamatta jalkoja. Toivottavasti näin!

Liikkeestä seisomisessa ei eilen pysynyt paikallaan kun menin taakse. Tätä oli ihan pakko kans ottaa. Nyt ei ollut yhtään mitään ongelmaa, vaan seistä nakotti oikein kivasti. En kyllä ottanut liikkeenä ollenkaan, pistin vaan seisomaan ja menin ensin edelle ja sitten palasin ja menin taakse. Hyvin meni.

Olisin halunnut tehdä vielä vaikka mitä, mutta päätin lenkin aikana, että otan vain noi kaksi ja pysyin päätöksessäni. Huomenna voi kyllä käydä ihan miten vaan. Me voidaan jopa osata jotain tai sitten kaikki menee pieleen. Kävi kummin tahansa niin voin sanoa, että oli viime hetkin treenin syytä tai ansiota :-D

Kaikki liikkeet läpi

Meni treenisuunnitelmat muiden kanssa ristiin, joten en nyt sitten päässyt kertaakaan ottamaan ryhmässä paikallamakuuta piilossa ollen. Ehkä se sen silti osaa. Pihassa pysyy hyvin, mutta eipä siinä mitään häiriötäkään ole. No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta :-D

Päätin tänään ottaa kaikki liikkeet ja huomenna pitää sitten vapaata tokosta. Saapa nähdä maltanko :-P. Tässä kuitenkin, miten tänään liikkeet meni.

Paikallamakuu: ennakoi maahan-käskyä. Toivottavasti ei kokeessa sitä sitten tee. Hyvin meni sitten käskystäkin maahan. Olin piilossa vähän yli kolme minuuttia ja hyvin Gimma pysyi paikallaan. Puskan takaa pikku raosta sitä aina katselen. Saattaa olla, että sekin näkee mut. Näin on vaan hyvä yksikseen treenata kun näkee, mitä toinen tekee.

Seuraaminen: painaa nyt jo ehkä vähän liikaa :-D. Ei taida tokotuomarit tykätä. Pysähtymisessä istuu peppu mun selän taakse. Tätä se on kyllä aiemminkin tehnyt. En vaan ole muistanut koko asiaa treenata :-P. No, se on vaan pieni kauneusvirhe. Käännökset ihan jees ja juoksussa seuraaminen parasta tähän asti.

Jäävät: maahan meni hyvin, vaikka oli märkä nurtsi. Kesti mun taaksemenon hyvin. Vapautin ennen perusasentoa. Seisomaan jäi myös hyvin. Jostain syystä nyt meni istumaan kun palasin takaisin. Ihan outoa. Teki sen parikin kertaa. Sitten kun pysyi seisomassa, kääntyi kun menin taakse. Ahdistus!

Luoksetulo: meni läpijuoksuksi. Siitäkin toki pisteitä saa. Kun kokeilin uudelleen ja annoin vähän tiukemmin käskyn niin meinasi mennä maahan. Tosi paljon kiinni maahan- ja seisokäskyt mun äänen painosta. No, jos ei pysähdy kokeessa niin sitten annan tulla läpi :-)

Nouto: hakee tosi innoissaan kapulan ja tuo hyvää vauhtia takaisin. Ehkä vähän hitaampaa takaisin päin kuitenkin, mutta ei pahasti. Yritti tulla sivulle, mutta ei löytänyt tietä ihan perille asti. Ehkä oisin tuosta yltänyt ottamaan kapulan, mutta päätin vähän ottaa sivuaskeleita, että saan sen tulemaan sivulle asti. Onnistui ja piti kapulaa niin kauan, että annoin irti-käskyn.

Kauko-ohjaus: tosi hyvät asennonvaihdot! Nyt palasin vielä sivulle, jota en ole aiemmin tehnyt. Nousi ylös ja väisti... Pistin uudelleen maahan, kävin jonkin matkan päässä ja palasin sivulle. Nyt pysyi.

Hyppy: tää on kyllä ihmeen hyvässä mallissa. Hyppäsi mennen tullen ja meni istumaankin heti käskystä. Perusasento vaan puuttui.

Sen verran jäi hampaankoloon, että ehkä pitää kuitenkin ottaa huomenna jotain ihan pientä. Seisomista kun menen taakse/kierrän koiraa. Kapulan sivulle tuontia. Ja ehkä noita luoksetulon pysäytyksiä. Järkevää olisi varmaan pitää treenivapaa päivä. Eri asia maltanko :-D